Sulkeutuva ja haluton kumppani

Vierailija

Eli siis, olemme jakaneet kotityöt hyvin epätasaisesti. Avopuolisoni ei kämpässämme tee muuta kuin tiskaa. Esteenäni siinä on kuiva iho. Ja muuta hän ei sitten jaksakkaan tehdä.

Olen hyvin hellyyden haluinen ja tuo toinen puolisko no jaa..
Olemme hyvin useasti puhuneet siitä, että jos voisin saada hellyyttä edes hieman enemmän, lupauksia tulee mutta tyhjiä sellaisia. Miehelläni on parivuotta sitten ollut vakava masennus ja muutama vuosi sitten hänen isänsä kuoli. Ongelmien ydin juurtaa sinne?

Asumme siis yhdessä ja mielestäni on väärin että tunnen jatkuvaa ahdistusta ja tuskaa siitä että olen aivan käsittämättömän yksinäinen vaikka aavopuolisoni olisi läsnä, koska ei hän muuta tee kuin pelaa pleikkarilla jalkapalloa/NHL : llää. Niin ja tietysti lukee eri urheilulehtiä. Tästäkin olemme puhuneet mutta tyhjiä lupauksia satelee.

Ymmärrän ettei hän halua/ minulla ei ole oikeutta kieltää pelaamista mutta kai minulla sentään on oikeus pyytää pelaamaan vähemmän.

Jos kysyn että tehdäänkö yhdessä jotain niin ei ole muita vaihtoehtoja kuin aina pelata jtn. koska hän ei oikeastaan muuta tahdo tehdä. Itse ehdotan löffäämistä, että makoiltaisiin sängyssä ja katottaisi leffaa että saisin edes silloin olla kainalossa. Mutta sekään ei ole koskaan hänen mielestään hyvä idea, niimpä me pelaamme sitten yleensä.

Mistä tälläinen luotaan työtäminen voi johtua?
Ja se ettemme voi puhua asioita ilman riitaa koska hän suuttuu ja ahdistuu, jolloin haluamattani menetän malttini.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Onko samanlaisia kokemuksia?
Vai onko vika sittenkin minussa liian pinnallinenko?

Inostuinpa vuodattamaan, mutta kiitos jos viitsitte lukea ja olette halukkaita ratkomaa ongelmaa. :)
Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kommentit (4)

Vierailija

Ehkä mies tosiaan on jollain tapaa masentunut ja "elämänhaluton"...että mikään ei juurikaan kiinnosta, ja pelatessa saa sitten olla omissa oloissaan eikä jakaa huomiota kenellekään. Sinulla on kuitenkin oikeus haluta hellyyttä ja myös saada sitä - ehkä ei niin paljon kuin haluat mutta edes jonkin verran. Ei muu kuin puhuminen auta, ei ainakaan kannata aloittaa uhkailua tyyliin "jos ei asiat muutu niin lähen menee", koska silloin pitää myös seistä sanojensa takana.

Meillä on myös hieman erilaiset hellyydentarpeet poikkiksen kanssa, mutta saan kyllä läheisyyttä kun kerjään sitä riittävästi...eli kiehnään ja tungen kainaloon, tarjoan itseäni pusutettavaksi jne. ei sekään aina ole mukavaa kun joutuu pyytämään huomionosoituksia, mutta toisaalta tunnen poikkikeni ja tiedän että hän ei ole maailman "kiehnäävin" tyyppi mutta ei tarkoita sillä pahaa,niin en jaksa ihan liikaa stressata asiasta.

ei mulla muuta....puhukaa :)

Vierailija

Minulla on toisinaan aivan valtava läheisyyden tarve. Poikaystäväni on sentään suurimmaksi osaksi läsnä arjessa ja silti kaipaan enemmän, joten millaista varmasti onkaan, jos ei saa läheisyyttä juuri ollenkaan! :/ Tiedän, miten inhottavalta tuntuu kerjätä ja tuputtaa itseään, kun haluaisi, että se toinen tekee joskus aloitteen ja näyttää sillä myös sen, että välittää.

Saisittepa puhuttua asiasta ilman riitaa, sitä toivon!

Vierailija

Kiitos vastauksista. Mutta kun se puhuminen ei tässä tilanteessa auta. :s Elämän tilanteeni on se että olen fyysisen/henkisen väsymyksen takia lopettamassa raskasta koulua. Toivon saavani tukea myös kotona. Tahdon olla rakkaani kanssa mutta haluaisi tuntea oloni ''halutuksi'' itselläni on muutenkin huono itsetunto jne. Jolloin hellyys/läheisyys on yhä vain tärkeämpää :(

Tahdon sydämeni pohjasta muutosta asiaa. Mutta ei voi pakottaa kaan.
Tahtoisin myös auttaa häntä niin että asiat näyttäisivät valoisemmilta hänen mielestään. Ja että hän huomaisi kauniitakin asioita. :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat