Suhteessa olemisen vaikeus

Vierailija

Jostain syystä halusin purkaa oloani jonnekin.

Mun aivojen "seurustelu toiminnoissa" taitaa olla vikaa.

Tapasin mukavan miehen joku aika sitten. Mutta itsesuojelun merkeissä en odotellut mitään. Mies oli hetki sitten eronnut tyttöystävästään ja mukana oli jotain kolmio draamaa.
Joten sanoin itselleni alussa jo ettei tästä tule mitään, mutta koska mies oli mukava tapasin häntä "ystävänä"

Jossain vaiheessa huomasin että hän ei enää ollut vain ystävä. Vaan tuli päivä päivältä tärkeämmäksi.

Aloimme seurustella.. Mutta minua alkoi vaivaamaan miehen kauna tätä "kolmiodraamaa" kohtaan. Hän ei ollut vielä päässyt yli siitä. Mutta en ole uskaltanut asiasta puhua hänelle, vaan sen sijaan pidän niin sanottua pientä etäisyyttä häneen, koska vainoharhaisessa mielessäni- heti kun annan koko itseni miehelle ja annan itseni rakastua häneen, hän kävelee pois.

Ja tiedän että nykyisellä käytöksellänikin häädän hänet varmasti pois.

En vaan osaa puhua asioista hänelle.. osaa/uskalla.. koska hänkään ei puhu minulle..

Kun kirjoitin tätä tajusin kuinka tuhoon tuomitulta suhde vaikuttaa.. Mutta en halua luovuttaa.. Minä aion korjata sen minkä pystyn, jos vaan saan siihen vielä yhden mahdollisuuden.

Yksipuolisesta yhteyden otosta päätellen, saattaa olla liian myöhäistä korjata mitään..

Kommentit (5)

Vierailija

En halua irtosuhteita. Olen elänyt sen vaiheen ja nyt haluan vakituisen suhteen ihmisen kanssa johon luotan, ja joka kohtelee minua hyvin.

Mutta jostain syystä se ei ole niin helppoa kuin haluaisin sen olevan. Vaikka toiseen luottaa, silti jokin takaraivossa pitää minua varpaillaan.

Jos toista ei rakasta, silloin pettymys ei satu niin paljon. itsesuojeluvaistoa, tyhmyyttä.. siitä pitäisi päästä yli.

Vierailija

Ihmissuhteissa on pakko ottaa riskejä jos haluaa saada mitä toivoo. Itse olen ollut samassa tilanteessa nykyisen poikaystäväni kanssa. Pelkäsin alussa vaikka mitä johon suhteemme voisi kaatua... Kunnes tajusin, että on turha pelätä taivaan putoamista niskaan. Se voi pudota mutta ajasta ennen sitä kannattaa nauttia täysillä ! Joten jos suhteenne on sinulle tärkeä, on parempi yrittää korjata asioita myöhään kuin ei milloinkaan :---) juttele miehellesi käytöksesi syistä ja koittakaa aloittaa 'alusta'
Tsemiä ! :--)

Vierailija

Itsekkin olin suhteen alussa arka luottamaan. Enhän voinut tietää milloin hän löytää uuden ja itse jään yksin. Olin todella mustasukkainen, enkä osannut puhua asiasta. Muutamien itkuriitojen jälkeen tajusin, että minun täytyy vain luottaa. Jos jossain asiassa ottaa turpaan ni sitten ottaa, ei sitä kannata jäädä odottamaan, vaan nauttia siitä mitä nyt on.

Kerro mitä mietit ja miltä susta tuntuu, kyllä miehesi varmasti ymmärtää :) ja siitä se alkaa aueta

Vierailija

On aivan luonnollista olla varuillaan, etenkin kun ollaan sillä alueella, joka on itselle hyvin tärkeä ja arka aihe. Ei luottamusta toiseen rakenneta päivässä, viikossa tai parhaimmillaan edes vuodessa. Se tulee pikkuhiljaa, askel askeleelta yhteisten kokemuksien kautta. Välillä pitää pettyä, välillä sattuu ja paljon, mutta ne on niitä koetinkiviä, joiden yli olisi tarkoitus mennä. Aina se ei onnistu.

Aloittaja on siinä tehnyt virheen, että kun mies vielä purki tuntojaan entisen suhteen päättymista kohtaan (kolmiodraama on erittäin kivulias tapa lopettaa suhde, etenkin jos itse joutuu kolmanneksi pyöräksi), otti aloittaja etäisyyttä. Mies uskottavasti olisi kaivannut etäisyyden sijaan aloittajan läheisyyttä, tukea. Osoitusta siitä, että mies ei ole enää ylimääräinen, hyljeksitty osapuoli, vaan tärkeä aloittajalle ja että aloittaja on hänen rinnallaan nyt.

Minusta aloittajan pitäisi ottaa riski ja kertoa avoimesti, mitä tuntee toista kohtaan. Me kuitenkin elämme vain yhden elämän, eikä ole hyvä, jos se elämä tuhraantuu miettiessä sitä, miten mahdollisuudet miehensaantiin tuli jätettyä käyttämättä epävarmuuden takia. Ei siinä ole mitään menetettävää, että osoittaa omat tunteet toteen. Jos toinen ei tunne samoin, niin sitten hän ei tunne, mutta ainakin se asia on saatu sitten selvitettyä, eikä asiaa tarvitse enää murehtia ja pohtia, että mitä jos?

Voi olla, että suhteenne on ollut miehelle enemmänkin laastari, eikä hän ole kiintynyt aloittajaan, mutta sitähän ei saa selville, kuin kysymällä. Ole rohkea ja avaudu miehellesi!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat