Todella ujo tyttöystävä.

Vierailija

Auttakaa tytöt nyt miestä mäessä,

Siis: Olen alkavassa suhteessa tyttöystäväni kanssa, ollaan oltu yhdessä hiukan yli kolme kuukautta, eli ei kovin pitkään vielä.
Nyt on alkanut askarruttaa hänen käytöksensä: Hän on hirmuisen ujo uskaltamaan oikeastaan yhtään mitään. Kaikki hiukankin "vaikeammat" keskustelut väistetään tai hiljennytään kuoliaaksi ja silloinkin kun jotain saa kuulla, on se "En mä tiiä" jossain muodossa.
Samaa rataa mennään fyysisellä puolella. En esimerkiksi muista tyttöni kertaakaan oma-aloitteisesi suudelleen minua. Hiukankin isompi halaaminenkin on aika ylivoimaista. Kuitenkin saan itse tehdä kaikki kompromissit. Katsotaan hänen tv-sarjansa, käydään iltaisin häntä kiinnostavissa paikoissa ja yleensä ollaan vain hänen kaveripiirissään.

Aivan aluksi tuumasin että ei hän taidakaan olla paljoa kiinnostunut. Kuitenkin hän antaa ymmärtää ihan muuta: Hän soittelee päivittäin, muistaa jopa ensimmäisenä syntymäpäivänä, ja vissiinkin kertoilee kavereilleen vähän turhankin sankarillisia juttuja minusta. :) Kerran kun en voinutkaan olla viikonloppua hänen kanssaan, vaikka olin lupaillut niin, otti hän sen hurjan raskaasti.

Kertokaapa mitä minun pitäisi tästä kaikesta ajatella? Tuntuu turhauttavalta pitää yksin suhdetta pystyssä tyttöön jota oikeasti rakastaa, kun hän nähtävästi on sitä mieltä ettei minun kuitenkaan sovi odottaa siltä yhtään mitään.

Kommentit (8)

Annie28
Seuraa 
Liittynyt29.12.2009

Minkä ikäisiä olette ja onko tyttöystävälläsi ollut ennen seurustelusuhteita vai oletko hänen ensimmäinen poikaystävänsä?

Itse olin nuorempana todella ujo ja vieläkin alkusuhteessa aloitteen tekeminen voi jännittää, mutta kun aikaa kuluu ja tutustun toiseen vapaudun ja en enää niin jännitä.

Ehkä sun pitäs antaa vaan tyttöystävälles aikaa? Ja jutella hänen kanssaan sinua häiritsevistä asioista, kuitenkaan häntä syyttämättä.

Vierailija

tunnistan itseni, tosin nuorempana eikä ehkä ihan noin vahvasti, mutta kuitenkin. ensimmäisen poikaystäväni kanssa oli todella ujo, ja vaikka seurustelimme puoli vuotta, oli silti erittäin kova ponnistus juuri esim suudella oma-aloitteisesti. jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että se johtui minusta tietysti (ikä, kokemattomuus + ujo luonne) mutta myös hänestä, sillä en koskaan tuntenut hänen antavan minulle aikaa tarpeeksi.nykyään olen tietysti vähän vanhempi kuin silloin, mutta myös nykyisen (eli toisen) suhteeni alussa olin tosi ujo. se karisi kuitenkin nopeasti, sillä koin olevani sellaisessa ympäristössä, missä minua ei tuomita :)

eli siis, en väitä että tekisit mitään väärin, mutta älä painosta tyttöystävääsi tai missään nimessä koskaan naura hänen ujoudelleen (ei sillä että tekisit niin). yritä antaa hänen ymmärtää, että pidät hänestä juuri sellaisena - niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, auttaa paljon!!

lisäksi, minulle tulee mieleen aika yksinkertainen selitys sille, miksi olette aina tytön kavereiden seurassa ja teette hänen juttujaan. jos hän on niin ujo, hänelle on paljonpaljon helmpompaa olla omalla mukavuusalueillaan tuttujen ihmisten ja asioiden kanssa. kun nykyinen poikaystäväni halusi viedä minut kavereidensa kanssa jonnekin/perheensä luo, vastustelin aluksi ja olin varmaan todella rasittava. minua ujostutti hirveästi (tässäkin kyllä takana pienet traumat...). mutta pyydä hänet mukaasi kavereidesi kanssa, suostuttele niin että hän tulee, ja vaikka tyttö ei sanoisi sanaakaan koko illan aikana, älä kommentoi sitä tai tuomitse häntä siitä. muista myös näyttää kavereidesi seurassakin, että hän on sinulle tärkeä ja ottaa hänet huomioon, muuten hän sulkeutuu luultavasti entisestään :) pikkuhiljaa sellaiset tilanteet tulevat tutummiksi eikä niissä ole mitään ongelmia.

aika on avain kaikkeen :)

Annie28
Seuraa 
Liittynyt29.12.2009
valentine

mutta pyydä hänet mukaasi kavereidesi kanssa, suostuttele niin että hän tulee, ja vaikka tyttö ei sanoisi sanaakaan koko illan aikana, älä kommentoi sitä tai tuomitse häntä siitä. muista myös näyttää kavereidesi seurassakin, että hän on sinulle tärkeä ja ottaa hänet huomioon, muuten hän sulkeutuu luultavasti entisestään :) pikkuhiljaa sellaiset tilanteet tulevat tutummiksi eikä niissä ole mitään ongelmia.

aika on avain kaikkeen :)

Todellakin, entinen poikaystäväni kommentoi todella ilkeästi minulle, koska istuin lähes tuppisuuna hänen kavereidensa seurassa alussa ja se vaan lisäsi paineita eikä suinkaan helpottanut asiaa.

Vierailija

Kannattaisiko puhua asiasta tyttöystävälle. Asiat ei muutu jos ette puhu.

Takana saattaa olla vaikeita suhteita huonoin kokemuksin, ja yrittää omalla tavallaan pitää etäisyyttä ettei joutuisi taas loukatuksi?

Vierailija

Mullakin kävi mielessä, että onko tytön ensimmäinen seurustelusuhde?
Voihan olla, että tyttö lämpenee hitaasti?

Teidän kannattais kuitenkin keskustella asiasta, jos susta tuntuu että pidät yksin suhdetta pystyssä.

Vierailija

Tunnistin itseni!

Olin myös nykyisessä suhteessani hyvin ujo aluksi. Mieheni tuntui niin paljon kokeneemmalta kuin minä. Hän sai tehdä aloitteet, suudella, halata ja pitää hyvänä. Minä en vain yksinkertaisesti uskaltanut, etten tekisi mitään hölmöä ja typerää, jolle hän nauraisi (tiedän, aika lapsellista)

Kohdallani kuitenkin autttoi se että poikaystäväni jatkoi samalla lailla, eikä ottanut asiasta itseensä. Joskus turhautuneena kyllä tiuskas etten koskaan tee aloitetta mihinkään, se pisti kyllä miettimään, mutta kun hän oli avoin, aloitteellinen, mukava ja turvallinen saatoin itsekkin uskaltautua.

Meillä ei ole ollut mitään ongelmia alun jälkeen. Pystyn olemaan oma itseni, tekemään aloitteen, menemään myös sieltä mukavuusalueelta pois. Tarvitsin vain aikaa ja luottamuksen poikaystävääni.

Joten oma neuvoni on, että tee edelleen aloitteita, pussaile, halaile. Kun tyttöystäväsi ei enää ujostele niitä uskaltaa hän itsekkin. Kerro kuinka kovasti haluaisit esitellä upeaa tyttöäsi myös omille kavereillesi, kyllä hän suostuu! Kavereittesi kanssa ollessa älä uppoudu vain ystäviisi, vaan huomioi myös häntä, se rohkaisee kummasti. Ja vaikeimmista asioista voi keskustella vaikka aluksi vaikka puhelimitse, ei tarvitse nolostella omaa punastelua ja vaivaantumista. Edelleen kuulee toisen, mutta saa tarvittavaa etäisyyttä rohkaistumiseen.

Toivottavasti hän vielä voittaa ujoutensa :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat