masennus

Vierailija

Joo, tulin nyt tänne avautumaan jos vaikka löytyis kohtalotovereita..

Meninpä sitten vihdoin ja viimein terpparille sanomaan että mulla on kenties masennus ollut pidemmän aikaa. Ei tää nyt paha oo, mutta masennus kuitenkin. Oon aina aatellut että tää on vika eikä sairaus, vieläkin tahdon niin ajatella ja ääää kauheeta nyt tästä on tullut todellista kun menin kertomaan jollekkin tästä. Vielä olis jäljellä äiti, poikaystävä ja kaikki muut. En tiiä miten pystyn kertomaan tästä kellekkään. Olis vaan helpompi olla normaali.

Mutta jos täällä olis kohtalotovereita, niin olis kiva jutella. :)

Kiitos ja anteeksi tämä avautuminen.

Kommentit (1)

Vierailija

Heippa ! Mulla on itellänikin masennus, eikä sun kannata kokea että et olisi normaali vaikka sulla masennus onkin todettu! Niiiin moni suomalainen kärsii jonkin asteisesta masennuksesta, joten sussa ei ole mitään epänormaalia. Oon itekin kamppaillu tän asian kanssa aika paljon, ja oon nyt sujut asian kanssa. Mua on auttanu tosi paljon se että on ystävät jotka kuuntelee ja äippä tietty. Suosittelen että jos aikaa riittää niin repäset ja kokeilet jotain ihan uutta, vaikka benji-hyppyä (ite ajattelin mennä kokeilee, jos uskallan >:) ) tai mitä ikinä mieleen pälkähtää! Sen ainakin luulis piristävän. Voimia sinne päin ja asioilla on aina tapana järjestyä! :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat