Elänkö ollenkaan?

Vierailija

Mua vaan mietityttää sellainen, että onko se teidän mielestä rajoittunutta elämää, jos ei koskaan sekoile kenenkään kanssa? Käyttäydyn tosi kontrolloidusti koko ajan. En koskaan sekoile kenenkään kanssa. En herää kenenkään miehen kämpästä. En suutele bileissä ketään miestä. Vaikka olen juovuksissa, en säädä kenenkään kanssa mitään. Ehkä en ole juonut tarpeeksi... Onko se ihan normaalia/ kannattavaa olla tällainen kuorotyttö?

Kommentit (9)

Vierailija

Olen siis iältäni 20- vuotias. Kuuluuko elämään sekoiluja? Olen jotenkin estynyt. MUn on vaikea päästää ketään lähelle.

Vierailija

Ei ole mikään pakko sekoilla, jos ei sellainen kiinnosta. Mä en ole koskaan sekoillut missään saati ollut kännissäkään enkä silti koe menettäneeni mitään. :) Itsekin olen 20v. Elämistä on se, että tekee asioita, jotka ITSEÄ kiinnostavat. Siinä missä muut sekoilevat, voit itse keskittyä johonkin järkevämpään ja itsellesi mielihyvää tuottavaan.

Vierailija

Elät! :)
En ymmärrä sellaisia, jotka arvostavat jotenkin kovasti ihmisiä, joilla on ollu paljon seksikumppaneita, yhden yön juttuja yms. Itse ainakin arvostan enemmän sellaista, joka on elänyt saman kanssa koko ikänsä kuin sellaista, joka on ollut sadan eri tyypin kanssa. Kyllä kännätä voi (ja teen niin itsekin), mutta miksi siihen pitäisi aina liittyä sekoilu ja säätäminen? Hauskaa voi pitää muutenkin! Voin ehkä kuulostaa jotenkin vanhoilliselta 18- vuotiaaksi, mutta en mä sitä kuitenkaan todellakaan oo :D Jokainen tehkööt toki niinkuin hyvälle tuntuu...

Vierailija

Kaikkialla vain tuputetaan sitä tiettyä tyyliä, miten pitäisi nykyaikaisen nuoren elää. Pitäisi olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, pitäisi käydä maailman joka kolkassa, pitäisi harrastaa villiä vapaata seksiä kaikkien kanssa, pitäisi olla joka viikonloppu bileitä ja glamouria, pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota. Moni nuori elääkin näin, ja toki on onnellinen, mutta ei tuo ole itseisarvo, että kaikkien nuorien olisi elettävä noin.

Mitä tulee tuohon päättömään sekoiluun miesten kanssa, niin tosiasia on, että harva mies hyväksyy naiselta moista käytöstä. Nainen, joka humalassa roikkuu miehissä, hakee selvästi seksiseuraa seuraavaksi yöksi ja muutenkin örveltää kännissä, on miesten mukaan puhdas huomiohuora.

Mielestäni oman arvokkuutensa säilyttäminen on tärkeämpää kuin koettaa sopeutua muottiin, jota tuputetaan. Harvalla on krapulapäivä kovinkaan mukava, kun tajuaa että on taas lähdetty vieraan miehen matkaan, naitu miten sattuu, kaverit muistuttelevat asioista joita itse ei muista, tavaroita on saattanut hävitä matkan varrelle ja olokin on kuin hakatulla. Moni kääntää tämän kaiken ympäri, jotta oman huonon olon saisi jotenkin edes paremmaksi.

Omassa tuttavapiirissäni nämä sekoilevat naiset, jotka näyttävät elävän hetkessä ja nauttivan hauskuudesta ja vauhdista, ovat kuitenkin tosiasiassa todella hukassa itsensä ja oman mielenterveytensä kanssa. Suurin osa heistä ei hallitse omaa elämäänsä.

Ole rohkeasti oma itsesi ja toimi kuten sinun omatuntosi kokee parhaimmaksi. Tokihan nuoruuteen kuuluu rajojensa kokeileminen, mutta ei tuo tarkoita, että jokaisen on tehtävä samat töppäykset ja samat sekoulut siksi, että muutkin niin tekevät. Jokainen elää tavallaan ja omien arvojensa mukaan. Tällöin jokaisen keräämät positiiviset ja negatiiviset kokemukset ovat yksilöllisiä, eikä niitä pidä matkia.

Ps. Itse en ole esim. koskaan sekoillut miesten kanssa. Enkä ole koskaan sekoillut kännissä, koska en juo itseäni vahvaan humalatilaan. Elän silti.

Vierailija

Moikka, multa tulis nyt vähä eriävää mielipidettä!
Tai siis en itekkää kannata tota että biletetään koko ajan ja herätään vieraiden miesten kaa sängystä. Itellani ollu kaks kännipanoa ja vaik kokemuksiaha neki nii kyl niist morkkis jäi. En suosittele mitää kännipanoja ettimään kokemuksen takii..
Mut se mitä et saa unohtaa: elä hetkessä! Jos baarissa tapaat kivan miehen joka vaa jotenki vetää sua puoleensa ni elä käyttäydy LIIAN järkevästi. Random miehen kaa voi pitää koko baari illan hauskaa, tanssia, jutella ja vaikka suudella koko ilta.. ja lähtee yksin kotii, ei morkkista mutta hyvä ilta!

Ja toine mikä täs häiritsee. Kaikki sekoilu ei oo pahaa ja kännissä. Sekoilla pitää mun mielestä välillä selvinpäin. ..Tai noh, mulla ainaki oma ajottainen villeys ja sekoilu tuonu paljo hauskoi tilanteit elämää. Spontaanius ja uskallus heittäytyä ja kokeilunhalu. Ne tuo niit kokemuksia ja sen tunteen että oikeesti ELÄÄ omaa elämäänsä. Ja se pitää aina muistaa et kukaa muu ei voi elää sun elämää, vaa sun pitää ite ymmärtää tehä niinku SULLE on oikein :)

Vierailija

Ei, se on ihan normaalia. Itsekin pitkään mietin, että uskaltaisiko kokeilla yhdenyönjuttua. Se oli hauskaa, mutta ei ole
kuitenkaan mun juttu ja olin tätä mieltä jo etukäteen, mutta tulipas kokeiltua... jos vahvasti tunnet että et tarvitse sitä kokemusta niin et luultavasti nauttisikaan siitä hommasta. Ja tosiaan, suurin osa miehistä arvostaa sitä että et vaikuta liian helpolle! Sitä paitsi jossain pienissä piireissä, kuten opiskeluporukoissa, maine on mennyttä ihan sekunneissa joten usein pääsee helpommalla kun ei säädä kenenkään kanssa mitään.

Ps. Olen itse kuorolaulua harrastava ihminen, ovat villeimmästä päästä ihmisiä oikeasti! :D

Vierailija

Cristaly, miksi selvin päin sekoileminen ja spontaani heittäytyminen ovat enemmän elämistä kuin esimerkiksi aamulla suunniteltu rauhallinen kirjanlukuhetki kotisohvalla illalla? Tuntuu, että nykyään ajatellaan, että mitä hengästyttävämpi elämänrytmi on yli äyräiden tulvivine kokemuksineen ja tunteineen, sitä enemmän on kiinni elämisessä. Mielestäni tärkeämpää olisi korostaa, että tekee niitä asioita, joista oikeasti pitää. Ei kai jokaisen tarvitse hypätä laskuvarjolla, värjätä hiuksiaan kirkkaanvihreiksi tai tehdä maailmanympärimatkaa takaperin kontaten possuhattu päässään, että voisi vanhana sanoa: minä elin?

Vierailija

Ite oon seurallinen ihminen ja se seura saa tuntemaan että joko elän tai en. Jos seura on tietynlaista, niin pelkkä leffojen kattelu koko päivän tuntuu jo elämiseltä. Tiettyjen ihmisten kanssa bilettäminen tuo sitä fiilistä että elää. Itse tunnen eläväni kun elämässäni on ystävien (ja mahdollisen poikaystävän) kanssa vietettyjä rauhallisia päiviä ja vauhdikkaita päiviä tasaisesti. Kaipaan silti myös niitä erikoisia kokemuksia, että tiedän minkälaisia tunteita elämässä on ja haluan kokea kaikenlaista, en niinkään liittyen miehiin ja yhdenyön juttuihin ja kännäämiseen, vaan muuhun. Olen esim. hypännyt benjin ja tehnyt muita samantyylisiä juttuja, ne saavat tuntemaan että elän kun on saanut kokea jotain erilaista. Itse olen pääasiassa kuitenkin sellainen ihminen, jonka on pakko tehdä jotain muiden kanssa että tunnen eläväni. Yksin ahdistun nopeasti, vaikka välillä se onkin mukavaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat