Mitä ajatella tässä tilanteessa?

Vierailija

eli siis, ollaan nyt seurusteltu virallisesti poikaystäväni kanssa noin 10-11 kk, ja alkaa kohtapuoliin olemaan vuosi siitä kun alettiin "tapailemaan". Ollaan molemmat 18- vee ja asutaan vielä kotona, ja tämä on molemmille ensimmäinen kunnon vakava, pitkä suhde, joten molemmilla on ollut ns. "opittavaa" kuinka olla suhteessa jne.
No en tiedä mistä aloittaa mutta jos nyt vaikka kerron että tuossa keväällä ja kesällä oltiin TOSI rakastuneita, siinä vaiheessa kun oltiin oltu jo vähän aikaa yhdessä ja alkoi tuntemaan toista niin tuntui siltä että meille tuli se alkuhuuma uudestaan...oltii molemmat sitä mieltä että meillä menee tosi hyvin, ja hehkutettiin kuinka ihanaa meillä on, ja tuntui siltä että ns rakastuttiin toisiimme uudestaan, vaikka ei meillä missään vaiheessa mitään ongelmia ole ollukaan :D alkusyksystäkin tätä vielä jatkui jonkin aikaa mutta koulujen alkaessa nopeasti tietysti arkiintui jne...no nyt tässä viimesen kuukauden tai parin aikana aloin huomaamaan että poikaystäväni alkoi olemaan hieman "etäinen" tai häntä ei kiinnostanut nähdä minua niin usein kuin ennen...tottakai ymmärrettävää on että ei joka päivä voi nähdä toista niinkuin vaikka kesällä kun on koulujutut yms, ja poikkikseni varsinkin on sellainen joka ei pysty olemaan saman ihmisen kanssa 24/7 vaan hän tarvitsee aikaa olla kavereidensa kanssa, ilman minua....mutta kuitenkin oon jo pitkään miettinyt että hän ei halua olla kanssani tai ei ainakaan nähdä minua niin usein kuin minä haluaisin....nytten ollaan keskimäärin nähty varmaan noin 3-5 kertaa viikossa, vaihtelee aika paljon, joskus ollaan nähty joka päivä, joskus vain se pari kertaa viikossa....nyt tosin viime aikoina ollaan lähinnä nähty joku 3-4 kertaa viikossa, mutta yleensä joka viikko ainakin vkonloppuna vietetään yksi yö yhdessä ja näin siitä tulee periaatteessa kaksi päivää mitä vietetään yhdessä...mutta jokatapauksessa oikeastaan koko meidän suhteen aikana minä oon ollu se joka kyselee että millon nähdään seuraavan kerran, eikä siinä oo ollu mitää ongelmia koska minä oon sellainen joka tykkää suunnitella etukäteen, poikaystäväni taas menee vähän miten sattuu ja päättää yleensä vasta päivän aikana mitä tekee, mutta ainoa mikä on nyt viime aikoina muuttunut on se että kun olen kysynyt poikkikseltani että voidaanko nähdä vaikka huomenna, hän on ollut sillee nooo eeen mä tiiä, en mä oikee jaksais olla sun kaa, mutta hän on sanonut tämän sellaisella puoliksi läpällä tai semmoisella kiusoittelevalla äänensävyllä, ikäänkuin vain kiusatakseen minua ja aina tällöin oon itekin alkanu puoliks läpäl angstaamaan että etkö sä halua nähä mua/miksi et haluu nähä mua ja tällöin poikkikseni on aina ollut että no joojoo kyllä mä voin olla sun kaa!
oon miettiny tosi paljon että onkohan se tosissaan vai heittääkö hän vain läppää ja no sitten eilen muutamien sattumien kautta kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen kun hänen piti tulla meille, alettiin keskustella asioista ja hän sanoi että hänen mielestään me nähdään "liikaa" tai että joku 3 kertaa olisi sopiva määrä, sillä hänestä on alkanut tuntua että hänellä ei ole vapautta tehdä mitä hän haluaa, tai että minä jotenkin rajoitan hänen tekemisiään jos hän on minun kanssani liikaa...kyllähän mä tän tavallaan ymmärrän, kun tosiaan poikkikseni varsinkin on sellaista tyyppiä joka tykkää olla paljon kavereiden kanssa ja hän ei todellakaan kestä sitä jos joku sanoo hänelle mitä hänen pitäisi tehdä tai miten käyttäytyä....no sitten kun eilen keskusteltiin hän sanoi että kyllä hän joskus on tosissaan kun sanoo ettei halua olla mun kaa mutta koska alan inttämään kunnes saan tahtoni läpi, hän lopulta suostuu...tai jotenkin ymmärsin asian niin että hän ei halua aina sopia etukäteen milloin on minun kanssaan koska tällöin hänellä ei ole "vapautta" valita mitä tekee juuri kyseisenä päivänä. no sitten tietenkin kysyin että haluaako hän olla minun kanssani, ja välittääkö hän minusta ja meidän suhteesta, niin hän sanoi että joo, ja että ei hän nyt erota tahdo....ja sitten kun sanoin että minun mielestäni sellaisessa ei ole mitää järkeä että ei puhuta ollenkaan niinä päivinä kun ei nähdä, tai ei tietenkään joka päivä tarvitse puhua jos ei ole mitään tärkeää asiaa, mutta että kyllä jonkinlainen kontakti toiseen olisi mukavaa jos on vaikka pari päivää näkemättä....tällöin hän sanoi että no jos seurusteleminen vaatii sitä että on kokoajan toisessa kiinni, näkemässä 24/7 ja puhumassa/tekstaamassa niin ehkä hän ei halua sitten seurustella...tällöin tietenkin otin hieman takaisin mitä sanoin koska ymmärrän kyllä hänen näkökulman enkä sitä vaadikaan että 24/7 pitäisi olla yhteydessä, mutta itse vain tykkään siitä että tiedän edes jotenkin mitä poikkikseni on tekemässä tai en tiiä, jotenkin vain tykkään että puhuttaisiin joka päivä ainaski.....nyt tässä on sellainen juttu että en tiiä miten suhtautua asiaan, mulla on aika paska fiilis tai jotenkin ahdistaa nyt tosi paljon ja mua pelottaa että kohta mun poikkis ei enää haluukaan seurustella mun kaa

Kommentit (9)

Vierailija

sori vielä jatkuuuu....

mutta toisaalta minulla on sellainen tunne että hän kyllä rakastaa ja haluaa olla kanssani, mutta oon kyllä kans vähän sellainen että analysoin joka ikistä asiaa suhteessa ja aina jos poikkikseni on vähän huonolla tuulella, ajattelen että hän ei halua olla kanssani....sitten kun sanoin että sen takia soittelen nykyää joka päivä ja kyselen että voidaanko nähdä useemmin kuin ennen koska minulla on semmoinen tunne että jos en soittelisi/kyselisi niin ei koskaan nähtäis koska kelaan että poikkikseni ei soittaisi minulle koskaan, varsinkin kun hänellä on kaveri joka soittaa hänelle joka päivä niin jos minä en soittaisi tai sovittais etukäteen milloin nähdään nii silloin hän menisi joka päivä tämän kaverin mukana eikä ikinä soittaisi mulle.... tähän hän sitten vastasi että hän soittaisi kyllä silloin kun hän haluaa olla kanssani, mutta nykyää hänellä ei ole mitään tarvetta soittaa sillä mä soitan joka päivä. ja sitten kun kysyin että mitä jos hän ei koskaan haluakaan olla mun kanssa, tai mitä jos hän vaikka tajuaa että hei täähän on iha jees ku ei tarvi olla sen tyttöystävän kaa kokoajan vaa voi olla vähä vapaammin ja nähä kavereita ja silti viettää kanssa yksinkin aikaa vaa himas pelaillen ja chillaten, niin tähän hän sanoi että tuskinpa näin kävisi ja kysyi että keksinkö mä mitään syytä miksi hän olisi kanssani yhdessä jos hän ei haluaisi nähdä mua ikinä? ja nyt vaan on ongelmana se etten tiedä miten suhtautua tähän kaikkeen ja lähinnä minua ärsyttää itsenki kun olen niin riippuvainen poikaystävästäni, en IKINÄ ajatellut että juuri minä olisin semmoinen takertuja, elelin "villiä" sinkkuelämää ennen jätkääni, enkä koskaan edes haaveillut suhteesta tai otin kaikki tosi rennosti ja vielä meidänkin suhteen alussa en yhtään miettinyt näin paljoa että milloin nähdään, minulle riitti vallan hyvin se että kunhan joskus nähdään...nyt asiat ovat vaan muuttuneet ja minua ÄRSYTTÄÄ! koska mullakin on tosi paljon kouluhommia, vika vuosi lukiossa jne, miksi en voi vaan keskittyä niihin? tuntuu että ainoa millä on väliä on jätkäni, ja tämä ärsyttää minua, koska meillä ei ole koskaan ollut isoja riitoja, emme oikeastaan koskaan riitele ehkä kännissä joskus koska jätkäni on aika äkkipikainen kännissä mutta nämäkin tilanteet menee ohi 10 minuutissa ja sitten olen taas maailman ihanin :D mutta miksi en voi vaan luottaa suhteeseemme tai jätkääni? minua pelottaa että jos emme näe tiettyä määrää viikossa niin etäännymme tai suhteemme olisi jotenkin huono...tämä on varsinkin yksi juttu sillä vertaan meidän suhdetta kaverieni suhteisiin ja jotenkin tämä on vaikuttanut kanssa nyt siihen että musta tuntuu että haluan nähdä jätkääni enemmän ja enemmän jotta minulla ei olisi tunnetta että suhteemme olisi jotenkin huono kun näemme vähemmän kun vaikka kaverini ja hänen poikkiksensa( huom ovat olleet vähemmän aikaa yhdessä kumminkin) ....MIKSI olen tämmöinen? :D en kestä, miksi olen muuttunut tälläiseksi! miten voisin oppia olemaan hieman riippummattomampi jätkästäni?

Vierailija

Mulla on kans vähän sama tilanne. Olen alkanut roikkumaan poikaystävässäni kun hän on alkanut olemaan etäisempi ja halunnut ottaa rennommin. Itse en ole löytänyt tähän muuta ratkaisua kuin sen, että antaa poikaystävälle vähän enemmän tilaa.
Mutta poikaystäväsi tuntuu tosiaan tarvitsevan omaa aikaa, niin ei sitten kannata ahdistaa häntä jos ei hän kerran halua. Voisitte tietysti sopia jonkun kompromissin, vaikka yksi tai kaksi päivää viikossa jolloin varmasti näkisitte. Molempien pitää joustaa suhteessa.
Ei kannata verrata omaa suhdetta muiden suhteisiin. Melkein kaikissa suhteissa tulee jossain vaiheessa se vaihe kun etäännytään vähän eikä ollakkaan enää niin rakastuneita. Mutta se ei tarkoita että silloin pitäisi erota.
Sun kannattaa nähdä sun omia kavereitasi enemmän ja saada jotain muuta ajateltavaa :)

Vierailija

tosiaan poikkikseni sanoi kans ku sanoin et mitä enemmän se on etäinen ni sitä enemmän haluan nähdä koska silloin tulee" parempi mieli" kun huomaa että hei kaikki onkin kunnossa, ja meillä on hauskaa ja hän tykkää musta...ja tosiaan lähes aina kun nähään nii meillä on hauskaa ja nautitaan toistemme seurasta tosi paljon, tietty joskus jos toinen on huonolla päällä ni ei oo nii hauskaa, mutta eilenki vaikka puhuttii alussa semivakavasti epämiellyttävistä asioista niin lopussa kuitenkin taas nauroimme toistemme jutuille jne.....mutta jätkäni juuri sanoi että mä teen juuri päinvastoin ku mitä mun pitäis tehä ku hän on etäinen, silloin mun pitäis juuri antaa hänelle sitä tilaa mitä hän tarvitsee, mutta äääääh ku se on nii vaikeeta :/ pitää varmaa yrittää...onneksi nyt koulussa riittää tekemistä enkä MINÄ ehdi nähdä häntä kovin paljoa pariin viikkoon joten hän saa sitä tilaa mitä tarvitsee!!

diudiuu
Seuraa 
Liittynyt21.8.2011

Se on näköjää toi etääntymine pojil niiku ain jossai vaihees tapahtuvaa! Et nou problema.. kai :)
Mä oon kyl vast 15 ja mun poikaystävä 17, mut ollaa oltu yli 1,5vuot yhes ja meil oli kans viel tää kesäki nii ihana vaik jokapäivä mä sil kiukuttelin mut joka päivä se ennen mun kaa oli, mut nyt ku koulut alko ja se huomas et SINKKUkaverit on sen kokonaa hylänny ni se alko olee niide kaa kokoaja vaa enemmä ja arki tietenki tuli vastaa. Vieläki se on tommone et "een oike jaksais nähä" mut oon löytäny ihanan uuden ystävän jonka poikaystävä on muuttunu ihan samalaiseks!

Mut vissii jokasen nuoren pojan elämään kuuluu tollane etääntyminen sit... En kyl tiiä et päättyyk se eroon vai ei, mut just tänään mun piti mennä niil ni "ei oikee tänää ku taidan pelata nii en jaks nähä, ehkä huome?" mut nyt mä päätin et en vitus oo menos niil ellei se rukoile suklaalevyn kans mua. En vaaaaaaan jaksa et siit on tullu nii vitu mulkku joka ei tekstaa eikä soita ja valittaa et nähää usei vaik nähää 1-2krt viikos ku se oli enne kauhee roikkuja mut nyt se oon mä! Haluisin nii paljo et se olis se sama ihana söpöliini johon rakastuin, mut ei... No en vaan jaksa enää surra, itken joka vitun päivä sen mulkun takii... Mut hei, kyl se siitä :-) ei sun poikaystäväst oo ehkä tullu noin mulkkuu ku mun nii puhu sil tai oo ite etääntyvä, tiäks se kuminauhatekniikka! Tänää mä en sit puhunu sul idiootil ni kyl se heti tuli facebook chattii kyselee mitä teen ja kui en vastaa soittoihi ja laitto nii paljo hymiöi ja sydämmii... Jätkät on vittu nii vauvoi viel vaik ne luulee olevansa isoi :-)

Vierailija

Must tuntuu et sun miehel yrittää olla jotai sitoutumiskammoo tai sit sil on ikävä kavereit tai sit sil on vaa ihan kauheesti kaikkee mitä se haluis tehä tai sit se ei vaa enää haluu samal taval olla sun kaa. Karuu ehkä mut mun mielest kuulostaa tosi kummalliselt et joku kymmenen minuutin 'mitä kuuluu' -puhelu päivässä on liikaa. Kun te viel molemmat asutte vanhempienne luona, niin omaa aikaa tulee väistämättä.

Sillon ku me ei vielä asuttu yhdessä, poikaystävä asu vanhemmillaan ja mä asuin 350 km päässä opiskelupaikkakunnalla. Mun poikaystävä hommas mulle liittymän mis oli 12 000 min puheaikaa nii et sain soitella sille. Ja kyl mä soiteltiinki joka ikinen päivä ja tuntikausia. Lisäks se tietty soitteli mulle ja sit juteltii fb:ssä ja mesessä. Sillon oli välil pariki viikkoo et ei nähty ollenkaa mut kuitenki joka päivä oltii yhteydes toisiimme ja tiedettii miten toisen päivä on menny, mitä tehny yms.

Mut kyl mä ymmärrän et on yksilöllisii vapauden tarpeita. Meillä oli välil hankalaa kesällä ku poikaystävä oli joko töissä tai sit mun kaa. Ei mitää muuta. Ja sitä jatku melkei kaks kuukautta. Nyt ku koulut on alkanu, meil menee työ ja kouluajat välil ristii nii et mies saa omaa aikaa kotona itteksee.

Mut silti kyl mun mielest joka päivä pitäis olla jollai taval yhteydessä. Ja jos asutaa samas kaupungis ni en ymmärrä miks nähtäis vaa vkl:na. Mun neuvo on et annat miehelle liekaa ja omaa tilaa ja pidätte yhteyttä miehen ehdoilla. Joko se mies tajuaa kui paljo se sust tykkää eikä sille enää riitä et näätte kaks kertaa viikossa. Tai sitte kerrat harvenee entisestään, huomaatte kasvaneenne erillenne ja tajuutte et on parempi jatkaa omia polkuja.

Vierailija

Hei päläpälä! Minäkin olen vahvasti sitä mieltä, että jos poikaystäväsi kerran tarvitsee enemmän omaa aikaa, on sinun annettava sitä hänelle. Tiedän, että se on helpommin sanottu, kuin tehty, mutta sinullekin tekee varmasti ihan hyvää keskittyä kouluun ja nähdä omia kavereitasi ja tehdä omia asioitasi kaikessa rauhassa. Ei ole hyvä elää vain toista varten.

Tiedän kyllä, että toisen vaatiessa tilaa, sitä tulee itse riippuvaisemmaksi toisesta ja haluaa nähdä, vaikkapa ihan vain varmistaakseen, että suhteessa on kaikki hyvin. Valitettavasti ripustautuminen tässä tilanteessa ei suinkaan auta poikaystävääsi lähentymään, vaan päin vastoin saa hänet ahdistumaan entisestään ja ajaa häntä vain entistä kauemmaksi.

"Hyvänä puolena" tässä voidaan pitää sitä, että homma toimii usein myös toisin päin. Keskity sinä hetkeksi omaan elämääsi ja lakkaa pitämästä poikaystäävi yhteyttä. Enkä nyt tarkoita, että alkaisit pitämään mitään mykkäkoulua ja olemaan vastailematta hänen soittoihinsa, vaan sitä, ettet itse ole soittelemassa hänelle joka päivä. Itseasiassa sinun kannattaa olla pitämättä mitään yhteyttä häneen niin kauan, kuin vain kykenet. Anna poikaystäväsi kaivata sinua, niin hän kyllä ottaa yhteyttä ja haluaa nähdä sinut heti kun on siihen valmis.

Vierailija

joooo mutta ku se on vaa niii vaikeeta!!!!! ja tosiaan mähän tein asioista nyt vielä pahempia niin että nyt poikkikseni ei halua nähä lähes ollenkaa:/ tai siis laitoin hänelle viestiä seuraavana päivänä tuosta meidän keskustelusta että haluaisin nähdä tänää iha vaa vaikka tunniksi, ja kertoa hänelle ajatukseni...no hän vastasi ettei kerkeä tänään jonka jälkeen soitin kysyäkseni että millon sitten sopisi? hän vastasi ettei tiiä ja minä ehdotin seuraavaa päivää. hän sanoi että ehkä, katellaan sitten huomenna ja sitten minä taas aloin inttämään, josta hän suuttui ja sanoi että ei sitten nähdä! no en sitten soittanu ollenkaa kuin vasta seuravaan päivänä pariinkin kertaan ->ei vastausta....tällöin tein ehkä hieman tyhmän ratkaisun mutta menin hänen luokseen, ilman hänen "lupaansa"...no eihän tästä mitää hyvää seurannut, mutta mun oli vaan PAKKO saada puhua hänen kanssaan enkä mitenkään voinut tietää milloin hän ottaisi minuun yhteyttä, enkä olisi kestänyt tunteideni kanssa montaa päivää...hän sanoi että hänen ei tehnyt mieli vastata puheluihini ja hän sanoi että nyt häntä vituttaa todella paljon että tulen vaan hänen luokseen kysymättä vaikka hän oli sanonut että ei halua nähdä minua juuri sillä hetkellä....kuitenkin saatiin jotain puhuttua, sinä kokonaisena tuntina mitä siellä olin....en tiedä, se kyllä auttoi minun oloani vähän, ainoastaan jäi vituttamaan että poikkikseni sanoi että hän olisi kyllä soittanut huomenna, eli siis tänää mutta eipä soita enää...eli siis olisin tänää päässyt näkemään häntä kunnolla :/ hän kuitenkin sanoi monta kertaa että ei halua erota mutta että hänestä tuntuu että hän olisi mun "vanki" sillä kokee ettei hän saa tehdä mitä haluaa....ja että sinkkuna hän voisi tehäd aivan mitä haluaa, mutta sanoi heti tähän perään että ei hän nyt erota halua ja tätä en oikeen ymmärrä, sillä en koskaan kiellä häntä menemästä minnekään, sen kyllä myönnän että minusta on tullut riippuvaisempi häntä kohtaan ja alan inttämään jos hän sanoo että ei voi nähdä minua....hän myös sanoi että hän ei halua tuntea että hän haluaisi erota tai hän ei halua tuntea että hänen on pakko olla kanssani...hän myös sanoi että ei meidän nyt mitään taukoa tarvitse pitää mutta on hyvin lähellä että hän kohta ajattelee niin, että ei vaikka nähä viikkoon jotta saa omaa tilaa ja aikaa miettiä....puhuimme kyllä vielä eilen facessa, mutta ei mistään näistä jutuista ja lähinnä minä puhuin ja hän vastasi...ja nyttenkin puhutaan mesessä ja kun kysyin että voisiko hän nähdä minua tänää, hän sanoi että ei tiiä ja sitten lopulta että ei....sitten kun kysyin että no millon voisit nähdä, niin hän sanoi että sitten kun siltä tuntuu.....nyt mul on tosi paha mieli ja vaikee olla ku en vaa ymmärrä miten tää tilanne räjähti tällä tavalla käsiin, vielä tiistaina oltiin ihan onnellisina toistemme syleissä, ei mitään viittauksia tämmöiseen aj nyt yhtäkkiä kun vaan keskusteltiin asioista niin hän alkoi olemaan tälläinen! jos ei oltais puhuttu asioista niin hän ei välttämättä välttelisi minua? ymmärrän kyllä että reagoin huonosti, mutta olihan siinä vähän shokki kun yhtäkkii tulee tämmöistä ja siinä alkaa pelätä ja kun pelkää yrittää juuri ottaa enemmän yhteyttä varmistaakseen että kaikki on kunnossa...minulla ainakin tämä on aina että haluan nähdä vaan enemmän kun poikkis haluaa etäisyyttä sillä haluan varmistaa että kaikki on kunnossa......tämä on piinaavaa vaan odottaa että millon hän sitten ottaa minuun yhteyttä ja eniten pelkään että ite retkahdan ja soitan hänelle heti huomenna :/ ja pelottaa kans että hän ei haluakaan seurustella enää

Vierailija

niiin siis tässä tosiaan tuntuu olevan nyt joku "vapaus" juttu, että hän haluaa vapautta ja päätäntävaltaa mitä tekee milloinkin ja minä häiritsen tätä.....en tiiä, tän takia just pelkäänkin että hän päättääkin selviävänsä paremmin ilman minua vaikkakin juuri äsken hän vaikutti ihan innoissaan olevan kun suunniteltiin laivareissua joululomalle...tää on nii vaikeeta ku tää tuli iha yhtäkkiä ja tuntuu vaa että jos en olis alkanu valittaa sillon pari päivää sitten tätä kaikkea ei olis tapahtunu :/ en kyllä usko että tää kovin vakavaa on, mutta äääh nii piinaavaa...haluan että hän on taas ihan rakastunut minuun ja sellainen oma itsensä, jota niin rakastan!

Vierailija

Tiedän ettei se ole helppoa, eikä sen kuulukkaan olla. On epäreilua, ettei poikaystäväsi ole tällä hetkellä yhtä kiinnostunut sinun seurastasi, kuin sinä hänen, mutta ymmärrä nyt, että sinä tukahdutat hänet! Ellet nyt rauhoitu ja anna poikaystävällesi aikaa ja rauhaa hän hermostuu vain entisestään ja vaikkei asiat vielä olekkaan siinä pisteessä, että hän haluaisi erota, niin kohta voi olla.

Tiedän kyllä tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu ja kuinka vaikeaa on olla pitämättä yhteyttä. Olen ollut tismalleen samanlaisessa tilanteessa, eikä se ollut kaunista.

Pistä se puhelin pois ja rauhoitu. Yritä keskittyä kaikkeen muuhun. Ihan mihin tahansa paitsi poikaystäväsi ajatteluun. Kirjoita vaikka tänne, mutta anna poikaystävällesi nyt aikaa. Ymmärräthän itsekin, ettei riippuvuutesi tee teille kummallekaan hyvää?

Aina kun mielesi tekee ottaa poikaystävääsi yhteyttä, hoe mielessäsi, että teillä on kaikki hyvin ja että voit aivan hyvin odottaa vielä yhden päivän. Useat parit eivät näe toisiaan välttämättä viikkoihin, tai kuukausiin, joten pystyt kyllä elämään ilman poikaystävääsi yhden päivän. Toista tämä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana. Vaikkei nyt siltä tuntuisikaan, vakuutan sinulle, että suhteenne laatu paranee, kun pystyt keskittymään myös omaan elämääsi, etkä elä jatkuvasti hänen kauttaan.

https://sites.google.com/site/dissidentti/limerenssinpauloissa

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat