lapsellinen käytös

Vierailija

Ongelmani on OMA lapsellinen käytökseni. Olen nykyään koko ajan ärtyisä poikaystävälleni, tiuskin, suutun helposti ja otan kaikesta pienestä leikistä heti itseeni. Enkä vain mahda itselleni mitään!

Minulla ei ole mitään ongelmia, suurempia murheita. Ystäviä löytyy, nautin opiskeluistani, perheen kanssa on hyvät välit, harrastukseni ovat viihdyttäviä.

Kukaan muu ei joudu tästä kiukuttelustani osalliseksi. En oikein ymmärrä omaa käytöstäni.

Kun olen leppeämmällä tuulella pyydän käytöstäni anteeksi ja poikaystäväni ihmettelee jatkuvia puuskiani. Pelkään ettei hän enää jaksa pitkään ymmärtää minua ja alkaa ajatella löytävänsä helpomman tapauksen.

Rakkautemme ei kuitenkaan ole kadonnut minnekkään, pidän hänestä enemmän ja enemmän. Onko tää joku normaali irtioton vaihe parisuhteessa vai pitäiskö tässä vain katsoa peiliin?

Kommentit (11)

Vierailija

Oma käytökseni on melkein samanlaista! Mitään ongelmia ei ole ja suhteessammekin kaikki on hyvin, mutta silti tulee tiuskittua/oltua ärtyisä liianki usein poikaystävälleni, joka ei ole tehnyt mitään ja katselee huuli pyöreänä käytöstäni. Olen miettiny, että onko tämä nyt se vaihe, kun aletaan erkaantua toisesta (oltu kuitenki yli vuosi yhdessä) ja toisen huonot piirteet alkavat korostua ja siksi tulee tiuskittua enemmän.. Vai onko se sitten vain jotain hormoonien temppuilua? Nyt kun miettii poikaystävässäni ei ole mitään vikaa ja ei tulisi ikinä mieleenkään suuttua hänelle, hetken päästä joku asia alkaa kuitenki tympiä ja alkaa armoton kitinä... Suhteemme alkuvaiheessa käytökseni ei ollu lähelläkään nykyistä, siksi veikkaisin tuota irtaantumisvaihetta, joka kuulemma tasoittu aikanaa, kun ne huonotkin piirteet hyväksyy..

Vierailija

Juurikin samanlaista meillä, kun olen "nomrmaalilla" tuulella, suhteemme on täydellinen, poikaystävässäni ei ole mitään vikaa ja kaikki on kunnossa. Hetken päästä saankin jonkun aivan turhan syyn oikeuttamaan käytöstäni ja jäljestä päin minua suorastaan hävettää.

Eikä todellakaan vuosi sitten suhteessamme ollut tällaista. Voisin suoraan sanoa olleeni rennompi ja mukavampi. Toivottavasti tämä tasoittuu! :D

Cik
Seuraa 
Liittynyt13.9.2010

samanlaista oli itsellänikin joskus. se meni kyllä onneksi ohi. ja itsellä vaikutti myös vääränlaiset e-pillerit. heti kun lopetin niiden syönnin niin loppui kiukunpuuskatkin :)

Vierailija

Itse olin ihan samanlainen edellisessä suhteessani ja nyt jälkeenpäin olen miettinyt että tuntui kuin olisin ollut jossain kahleissa, kun kaikki otti päähän ja olin super mustasukkainen ja silti välitin eksästäni. Oli hyvä että erosimme, niin pääsin niistä puuskistani. (Ero ei kyllä liittynyt juurikaan niihin puuskiin.)

Nyt olen uudessa suhteessa ja pelkään, että minusta tulee samanlainen. Olen harkinnut e-pillereiden vaihtoa laastariin. Tähän asti en ole uskonut että käytökseni johtuisi pillereistä, mutta en todella halua käyttäytyä nykyisen mieheni kanssa niinkuin käyttäydyin eksäni kanssa, joten olen valmis kokeilemaan ihan mitä vaan. Mutta niinpä, mikä näihin loputtomiin mustasukkaisuuskohtauksiin ja pienistä asioista ärsyyntymiseen auttaa! En halua tuhota suhdetta tai omaa mieltäni olemalla koko ajan jostain vihainen.

Vierailija

En omien ongelmien usko johtuvan pillereistä, olenhan niitä samoja syönyt jo muutaman vuoden. Ja eiväthän puuskani kohdistu kehenkään muuuhun kuin uskomattoman kärsivälliseen poikaystävääni. Ja tätä pahinta vaihetta on nyt jatkunut vasta jonkun aikaa.

Corr: Tässä tilanteessa en tunne olevani millään lailla kahleissa, vaan suhteemme on kaikin puolin tasa-arvoinen ja lähes täydellinen. Ja toivon että teidän suhteeenne jatkuu ilman kiukunpuuskia :--)

Sehän se on, kun ei sitä voi oikein päättää lopettavansa (vai voiko?) Muutamia kertoja olen yrittänyt niellä kiukkuni, joskus jopa menestyksellä: unohtanut asian ja joskus taas olen onnistunut kerääämään kaiken talteen ja räjähtämällä kerralla parin viikon asioista..

Vierailija

En tarkoitakaan että olisit kahleissa suhteessasi, (en ollut itsekään), vaan kahleissa niiden omien puuskien kanssa, kun niille ei kertakaikkiaan mahda mitään. Nimenomaan, olen myös yrittänyt päättää että nyt annan olla, enkä sano mitään, mutta se johtaa vain siihen että myöhemmin ne sisälle padotut asiat tulee kunnon purkaumana ulos - kaikki kerralla.

Vierailija

Aivan, käsitin ensin väärin.

Onko kellekkään tullut mieleen ajatella omassa tilanteessa omaa huomionkipeyttä? Tiedän, että tämä kuulostaa kamalalta, koska kiukuttelullahan saa vain negatiivista huomiota. Etenkin sellasien mustasukkaisuuden kohdalla.

Ystävälleni tuli ensimmäisenä tämä mieleen asiasta puhuessamme, mutta en tiedä miksi itse tarvitsisin tällaista keinoa. Kuitenkin juttelemme päivittäin, vaikkemme näkisi, minua muistetaan sanoin ja kosketuksin. Mitä voisinkaan enää pyytää?

Herra C
Seuraa 
Liittynyt14.11.2011

Tätä aihetta on miesten saunailloissa pohdittu usein. Miksi nainen tiuskii miehelle ja usein ilman selkeää syytä. Sen jotenkin ymmärtää jos kiukuttelu osuu tiettyyn kuun aikaan, mutta muuten ei miehen ymmärrys tähän riitä. Hämmentävä lukea, että nainen ei edes itse osaa vastata miksi pitää tiuskia rakkaalle. Tällä aivan turhalla kiukuttelulla moni parisuhde on saatu tuhottua.

Tässä miesnäkökanta asiaan: Mies tulkitsee perusteettoman kiukuttelun siten, että nainen ei enää arvosta miestä, eikä ole enää kiinnostunut jatkamaan parisuhdetta. Jos tällaisessa tilanteessa nainen ei kykene asialliseen keskusteluun ongelmastaan, mies saattaa kyllästyä kuulemaan riitelyä ja laittaa parisuhteen poikki. Uskon että kaikki miehet haluavat ja etsivät parisuhdetta, jossa nainen arvostaa miestä. Yhtä lailla nainen odottaa miehen arvostavan tätä. Jos tämä ei toteudu, parisuhteen jatkuminen on epätodennäköistä. Joten kannattaa miettiä ennen raivoamista haluatko todella lopettaa koko parisuhteen?

-Herra C-

Vierailija

Täällähän on paljon kohtalotovereita! Ilmottautuu tiuskia.

Muutimme poikaystäväni kanssa yhteen kesällä ja olemme olleet nyt yhdessä päälle 2vuotta. Voin myöntää, että nykyään itselläni ottaa päähän kotityöt. Mistään muusta en niin paljoa valita kun kotitöistä. Siitä kun poikaystäväni ei tee kotitöitä oma-aloitteisesti ja jos tekee niin hirveellä hosumisella, että tulee vain huonoa jälkeä.. Välillä tuntuu etten vaan jaksa koko ajan valittaa samoista asioista, mutta en vain voi olla valittamatta. Sitten alkaa hillitön kiukuttelu, tiuskiminen jne.

Vierailija

Täällä myös samaa käytöstä näyttäytyy, kuulemma käyttäydyn välillä kuin kunnon Pikku-Myy :D

Itse olen huomannut että lähes aina taustalla on jokin oma asia mikä harmittaa, ja koska tuo miekkonen nyt sattuu vieressä olemaan niin kiukuttelenpa sitten hänelle. Se voi olla jokin aivan pieni 'murhe' mitä ei edes tiedosta ennenkuin jälkeenpäin. Tänäänkin onnistuin kiukkuamaan puhelimessa siitä, kun mies ei osannut keksiä kaupasta ruokaa jota MINÄ voisin tehdä ITSELLENI. :'D Ja ongelma vain se, että olen päättänyt tiputtaa kilon tai pari ja pitäisi keksiä terveellistä ruokaa vaikka suklaanhimo on järjetön, eli minua kiukutti tosiasiassa vain oma itseni. Siinäpä taas syy kiukutteluun, näin jälkeepäin naurattaa. :D

Syy voi olla myös sekin, että viettää liikaa aikaa yhdessä. Se ei välttämättä tunnu siltä että toisen seura ärsyttäisi eikä se tarkoita etteikö silti välittäisi kullastaan. Muistatteko ottaa omaa aikaa ja aikaa omien kavereiden kanssa opiskelun/töiden/kotitöiden/urheilun LISÄKSI? Huomaamatta alkaa toisen naama hieman kiukuttamaan kun ei pääse irtaantumaan arjesta.

Vierailija

hmm minulla ei ole ihan samaa ongelmaa mutta ajattelin tuoda vähän erilaista näkökulmaa tähän... emme riitele oikeastaan koskaan poikaystäväni kanssa, johtuen siitä että kumpikaan ei ole sellaista tyyppiä joka suoraan syyttelisi/huutaisi tai ylinpäänsä tiuskisi. viime kuukausien aikana olen kuitenkin huomannut, että "loukkaannun" ihan ihmeellisistä asioista. en koskaan suutu enkä tiuski hänelle (vaikka joskus kyllä esim perheenjäsenille, mutta jotenkin se ei hänen kanssaan tule luonnostaan), mutta sen sijaan aloitan mykkäkoulun. en aina tietoisesti, vaan aluksi pohdin asiaa josta loukkaannuin, yritän päästä siitä yli, en onnistu, ja sen jälkeen loukkaannun lisää koska en saa anteeksipyyntöä asiasta jota poikaystäväni ei edes ole ymmärtänyt tehneensä - koska en suostu kertomaan mikä se oli.

tämä on varmaan ihan yleinen kaava naisilla :D mutta maailman huonoin keino. joku mainitsi asioiden patoamisen ja sitten räjähtämisen kerralla, ja juuri siihenhän tämä johtaa. toisekseen sekin, että monesti yritän selittää itselleni loukkaantuneeni täysin mitättömästä asiasta, mutta en onnistu! vaikka järjellä tiedän itse olevani väärässä, tunteet eivät seuraa perässä ja yritän keksiä jonkin oikeutetun syyn mökötykseeni. no, nämä kohtaukset loppuvat yleensä pitkään keskusteluun (pitkään koska joudun selittämään ikuisuuden ennen kuin saan poikaystäväni ymmärtämään typerän käyttäytymiseni syyn) ja siihen että itse pyydän myös anteeksi.

pointti tässä oli se, että ehkä jossain täällä vallitsee kultainen keskitie :) eli että asioita ei patoaisi sisäänsä mutta ei myöskään räjähtäisi, vaan se rakentava keskustelu... ja järkevät syyt, jos niitä on :) se mies ei kuitenkaan ole ajatustenlukija

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat