vapaa ja yksin

Vierailija

moni hehkuttaa sinkkuelämää, minä en. mulla on niin tylsää ja yksinäistä. monelle oon pelkkä hätävarakaveri (ollu jo vuosia, kouluajoista saakka). minuun ei kukaan ota yhteyttä ja kun itse otan yhteyttä viesteihini ei vastata, ei ees fbssäkään. olen koulukiusattu. ja yksinäisyys seuraa mua yhä aikuisiälläkin. olen iha normaali nuori nainen, joskus on kehuttu mutta siihen se jääkin. laittaudun aina nätiksi, meikkaan ja pukeudun siististi ja värjään ja hoidan hiuksiani ahkerasti. olen ystävällinen, hieman ujo, mutta olen myös sanavalmis ja puhelias sekä kohtelias. mutta miksi olen kumminki aina yksin? pitäiskö olla "helppo nakki", "kylän yhteinen polkupyörä" jotta saisi suosiota? ei vaan sovi mun luonteeseen semmoinen.

Kommentit (3)

Vierailija

Kun luin tekstisi uudelleen niin kuulostat ihan minulta pari vuotta takaperin. Tylsyin elämääni niin että jätin entisen parhaan kaverini joka piti minua itsestäänselvyytenä ja rättinään. Muutin omaan asuntoon. Hankin koiran. Otin yhteyttä kavereihini jonka kanssa en ollut pitänyt yhteyttä pitkään aikaan.

Nykyisin minulla on kaksi todella hyvää ystävää (ne joihin otin yhteyttä pari vuotta sitten), ihana koira, pärjään yksin (asun avomieheni kanssa, mutta tykkään ajatella että pärjään yksin tässä elämässä vaikka mikä olisi!), minulla on omat harrastukset, omat jutut, rakastan elämää.

Toivon että löydät elämällesi hyvin suunnan ja "viban" vai miten se sanotaan!

Vierailija

Muutin takas kotio ja aloitin työt...ulkoilen perheemme koiran kanssa ja etsin asunnon kun talous on kunnossa ja aloitin vanhan harrastukseni uudelleen. aloitin totaalisen elämäntaparemontin ja pienen dieetin :) kyllä alkaa jo kaikki rullata vähitellen kun tarkemmi miettii asioita :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat