mitä järkeä suhteessani on?

Vierailija

Kaikki on toisaalta niin hyvin.. mutta aika usein on tullut mieleen, onko seurustelussani mitään järkeä.

Olemme seurustelleet yli puoli vuotta ja hän on ensimmäinen poikaystävä( olemme molemmat 17w, eli nuoria), jonka kanssa olen tosissani. Olemme vain kuin yö ja päivä. Minä olen rämäpää, joka tykkää juhlia, olla äänessä ja olla toisessa koko ajan kiinni. Poikaystäväni on hiljainen,ujo ja rauhallinen. Lisäksi mua välillä ärsyttää poikaystäväni jutut. Jutut poikkeavat niin omasta kiinnostus alueesta, ettei aina edes huvita kuunnella vaikka aina juitenkin nyökyttelen muka kiinnostuneena. Sitä paitsi minua välillä hävettää hänen juttunsa, jos olemme kaveriporukassa.

Hän on hieman "kukkoilevaa" ja kehuskelevaa sorttia, mutta minua ärsyttää sellainen. Hänellä on taipumusta itsekkyyteen,vittuilee minulle muka "läpällä", mutta minua se satuttaa.. ei hän edes ostanut synttärilahjaa minulle,vaikka olin vihjannut :(

Lisäksi näemme harvoin, sillä olemme eri kouluissa ja hän asuu yli 30 km päässä minusta. Sitä paitsi tuntuu välillä, etteri minulla ole aikaa. Mutta jos eroisin hänestä, olisin varmasti rakkauden kipeä ja allapäin paljon enemmän.

Miksi olemme yhdessä? koska hän on huomaavainen,kiltti, ja antaa minun olla äänessä, eikä puhu päälle. Seksissäkään ei ole valittamista. Olen niin syvästi rakastunut ensimmäistä kertaa elämässäni, etten haluaisi menettää häntä. Mutta miksi nämä ärsyttävät piirteet aina vain painaa mieltäni? Eihän tämä vaihtelevat mieliala johdu mistään murrosiästä tässä vaiheessa ikää? vai olemmeko me vain liian epäsopivia toisillemme? :/
vai olenko minä edes valmis vakavaan suhteeseen? =(

Kommentit (3)

Vierailija

Puolisossa pitääkin olla jotain ärsyttävää, mieti elämää jos toinen olisi aina mielinkielin ;P Elämä olisi pohjattoman tylsää. Omakin ukko on toisinaan törkeä ja sanoo rumasti (ja on sentään jo aikuinen, 23v, minä olen 22v). Teinit on luonnostaan itsekkäitä, sitä se murrosikä on. Jos kuitenkin poikaystäväsi on liian itsekäs, eikä ota sinua huomioon voithan erota. Noin nuorena on turha tuhota itseään onnettomassa suhteessa, mutta voithan aina yrittää keskustella poikaystäväsi kanssa, että nämä asiat ärsyttävät ja parantaa asioita jos se suhde sittenkin sujuisi eikä tarvitsisi erota.
Joka tapauksessa, jos toista rakastaa niin toista rakastaa sittenkin vaikka ärsyttäisi. Se tekee elämästä mielenkiintoista, koska jos ei ole välillä huonoa niin mistä sitten tietää mikä on todella hyvää?

M ary
Seuraa 
Liittynyt8.11.2011

Itse olen käynyt saman asian läpi ja vaikka kuin tyhmältä kuullostaakin niin seurustelin aivan samanlaiset miehes kanssa. Ei siinä kärsi kun minä itse,olimme jo jonkun aikaa seurustellut kun huomasin että olimme ihan erillaisia ja mietin että kyllä se tästä ajanmittaa korjaantuu, paraskaverini ja minä olemme kuin vastakohdat ja olemme ollut 8vuotta kuin paita ja peppu. Tämä parisuhde exäni kanssa alko mennä lujasti alamäkeä ja hän taisi pompottaa minua ja olin hänen tossunalla. Rakastin häntä mielettömästi ja halusin miellyttää häntä, että hänen oli hyvä olla suhteessa. Mutta sitten totuus paljastui, sain kuulla että meidän yhteinen kaveri oli viimekesänä heittänyt poikaystäväni vasten seinää koska oli käyttäytynyt hänen eksälleen huonosti. Siitä tiesin että,hän ei ole oikea minulle. Elikkä neuvoni on että vaikka kuinka rakastaa ja välittää toiseta on päästettävä irti pahanolon tullessa. Jaksamisia!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat