Paniikkihäiriö

Vierailija

Haluaisin kovasti löytää muita paniikkihäiriöstä kärsiviä tai sitä epäileviä henkilöitä juttuseuraksi.

Itselläni kaikki alkoi muutama vuosi sitten, aivan yhtäkkiä ja odottamatta. Ensimmäiset oireet olivat sydämen tykyttely, joka paheni neuroottiseksi sykkeen seuraamiseksi ennen "nukkumaanmenoa". Tästä seurasi jatkuvat uniongelmat ja pelko jostain vakavammasta. Vuosien aikana on tapahtunut yhtä sun toista, mutta vasta vähän aikaa sitten pystyin myöntämään, että kaikki ongelmani johtuu siitä mitä pään sisällä tapahtuu, eikä mistään fyysisestä sairaudesta. Diagnoosia en ole saanut, sillä olen siirtänyt lääkäriin menoa ajatellen "tänään oli ihan hyvä olo".

Eli muita kohtalotovereita jakamaan kokemuksiaan panikkihäiriöstä ja sen vaikutuksesta muuhun elämään.

Kommentit (13)

Vierailija

Onko sulla ollut muita oireita? Tai tuleeko oireet tietyssä tilanteessa vai ihan missä vain?

Mulla on kanssa jonkintasoista paniikkia ollut, mutta diagnoosia ei ole ja pelkkä kallonkutistajan ajatteleminen saa mahan pyörälle (pelkään tablettien nielemistä ja tablettien haittavaikutuksia ihan sikana).

Mulla oireilee enimmäkseen älyttömänä jännityksenä, että koko ruumis taittuu kahtia kun mahassa on niin paljon perhosia. Saattaa myös oksettaa (pelkään oksentamista) ja maha menee ihan sekasin. Ja saattaa tulla missä tilanteessa vaan, mikä ei oo edes yhtään jännittävä.

Vierailija

Minulla epäiltiin paniikkihäiriötä, mutta asiaan ei saatu tarkempaa selvitystä. Oireita minulla on sydämmen tykytys, huimaus, kylmän hiki ja vartalon tärinä ja tunnottomuus. Ei se ole niinkään vaikuttanut muuhun elämääni, välillä tuntuu että vältän paikkoja joissa en haluaisi sitä kokea. Kävin 9luokkalaisena terveydenhoitajalle kertomassa siintä, ystävien painostamana, antoi kirjan missä kerrotaan paniikkihäiriöstä, ei vaikuttanut ottavan tosissaan. Ensimmäisen kohtauksen muistan tulleen n. 11vuotiaana. Sen jälkeen muistan seuraavan kohtauksen tulleen yläaste ikäisenä. Silloin pelästyin sitä pahan päiväisesti, olin jopa ''raapinut' käsivarteni verille. Muulloin sellaista ei ole tullut. Oireita ei tullut tiettyinä hetkinä, eikä tiettyinä aikaväleinä. Nyt en ole saannut kohtauksia pariin kk. Saatoi osittain auttaa se että sai puhuttua asiasta jollekkin ammattilaiselle.

Vierailija

Muita oireita on ollut tunnottumuus/kipu jaloissa ja käsissä, huimaus ja tukehtumisen tunne. Ja osittain myös nieleminen on hankaloitunut tällaisissä tilanteissa.

Paniikkikohtauksen saattavat tulla ilman, että tilanteeseen liittyy mitään jännittävää. Pidän esiintymisestä ja paniikkikohtausta en ikinä ole tällaisessa saanut. Paniikkikohtaukset liittyvät lähinnä, jos mielessä pyörii paljon opiskeluun liittyviä asioita.

Pienestä pitäen olen ollut pikkutarkka ja ylihuolehtivainen kaikissa asioissa, eli tämä varmaan liittyy pääosin ylisuorittamiseen ja asioiden täydelliseen hallinnan tunteeseen ja sen menettämiseen.

Vierailija

Hyvä että pystyt tiedostamaan mistä se voisi olla lähtöisin. Sinun kannattaisi kyllä käydä jollekin puhumassa (esimerkiksi jos olet koulussa niin varaa aika terkkarille). Haluaisin niin kovasti auttaa mutten tiedä miten noita pelkotiloja hallitaan.

Kaipaisin itsekin juttuseuraa asiaan liittyen (tänäänkin olen poissa koulusta jännityksen takia...). Jos olet esim. mesessä niin laita vaikka yksityisviestiä niin vaihdetaan osoitteita?

Vierailija

Kokemuksia on, vaikka diagnoosia ei mullakaan ole koskaan tehty. Osin sen takia, kun en halua mitään lääkkeitä vaikka niitä ehkä saisinkin.
Mulla ensimmäiset kohtaukset oli kovasti deja vu-tunteen oloisia: olo meni huteraksi, hengitys pinnalliseksi ja tuntui, että kaikki on 'unta'. Kaupan päälle tuli vielä tunne, että hei, tämä on tapahtunut joskus aikasemminkin. Näitä tuli ehkä kymmenisen kertaa muutaman vuoden aikana, ja sitten ne jäivät pois.
Vuosi pari sitten kohtaukset tulivat takaisin eri muodossa. Avarat paikat, kauppakeskukset, ihmisjoukot, ahtaat paikat tai pelkkä ajatus esim. kuolemasta laukaisee paniikin: minulle tulee kauhea kuuma ja kylmä vuoronperään. Tärisen ja vapisen kauttaaltaan, hengitys on pinnallista ja voimakasta (hyperventilaatio), jäsenet puutuvat ja lähtevät alta, ja tuntuu että kontrolli häviää kokonaan. Nykyään paniikkikohtaukset laukaisee usein myös stressi tai pelko. Monesti kohtaukset tekevät tuloaan monta päivää tai tuntia, jolloin olo on varovainen ja varuillaan oleva.

Viime vuoden aikana olen saanut kohtaukset aika hyvin kuriin, tiedän kun se on tulossa ja osaan rauhoittaa itseni esim. suuressa ihmisjoukossa. Kokonaan en tästä 'vaivasta' varmaan ole ikinä pääsemässä eroon, mutta jo tieto asiasta auttaa elämään sen kanssa. Esiintymistä hieman välttelen, sekä suuria ihmismassoja. Hoitokeinoina minulla on kirjoittaminen ja puhuminen. Puhumalla luotettavan henkilön kanssa paniikkikohtauksiin voi jopa löytyä syitä ja selityksiä (omat kohtaukseni helpottivat paljon käytyäni psykologin juttusilla).

Tsemppiä selviämiseen, koita jaksaa! :)

Vierailija

Kävin viime viikolla vihdoin lääkärillä ja diagnoosi oli seuraava:

Rinta- ja selkärangan lihakset jumissa, kuin myös hartioiden ja niskan alueen. Lääkkeeksi siihen sain lihasrelaksantteja. Lisäksi sain lähetteen fysioterapiaan.

Stressiä epäili, muttei paniikkihäiriötä. Ehdotti kuitenkin erästä ryhmää, jossa on muita stressistä kärsiviä, jotka tapaavat kerran viikossa. Voisi siellä kuitenkin pistäytyä käymässä.

Suuri kivi putosi sydämeltä. Parissa päivässä on heti alkaaneet lääkkeet tehoamaan
ja on jotenkin helpompi olla.

Vierailija

itselläni oli paniikkihäiriötä vuosi sitten, mutta äitilläni on vieläkin ja olut jo pitkään niin se varmaan periytyi häneltä.. mutta sillä on lääkitys ja se on auttanut ja on häneltäkin poistumassa:) itsekkin söin niitä lääkkeitä vähän ja oireet lähtivät pois:) mutta voin sanoa että kivaa se ei ollut ku se päälle iski..

Vierailija

moikka!

itselläni myös paniikkihäiriö ollut jo monta vuotta. olen aina ollut todella moittiva itseäni kohtaan. sorrun usein perfektionismiin ja pelkään mokaamista. sitä yrittää liikaa kontrolloida itseään, mistä sitten ahdistus tulee koska vaatii itseltään liikoja. jossain lukikin hyvin, että

"paniikkihäiriöinen kuvittelee ettei kontrolloi itseään ja tilannetta, vaikka tosiasia on hän kontrolloikin liikaa itseään"

 

eli ei saa vaatia itseltään liikoja :) kaikki mokaa joskus, se on inhimillistä. huumori on auttanut minulla käsittelemään ahdistusta, kannattaa kokeilla :)

Vierailija

Mulla tuli viimeyönä aivan järkyttävä paniikki... Heräsin siihen ku aloin vaan kouristelemaan ja tärisemään ja heittäydyin lattialle... Luulin että sekoan ku tunne ei mennyt ohi..sydänkin hakkasi ihan mielettömän lujaa.. Luulin myös huutaneeni mutta äidiltä kysyin niin ei kuulunut ääntäkään.. Muistikuvana on myös että "hakkasin" tavaroita huoneessani.. Pääsin siitä jotenkin ylös ja osakseen tiedostin että en kuole ja pitää päästä kunnolla hereille..

 

muilla vastaavia kohtauksia mitkä on tullut ihan yllättäen keskellä yötä?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat