miesvaltaiset alat

Vierailija

opiskelen alaa, joka on perinteisesti hyvinkin pitkälti miesten ammatti. mun luokalla on kaksi tyttöä, ja työyhteisössä sama jakauma todennäkösesti jatkuu. kysynkin teiltä, opiskelevat ja varsinkin jo aloilla työskentelevät, että millaisia kokemuksia teillä on? loppuuko hellavitsit joku päivä? otetaanko teidät vakavasti? ootteko miettiny alanvaihtoa? häiritseekö miesten flirtti ja muu sensuuntanen huomio työympäristössä? esimerkiksi.

itte kestän leikkimielistä sovinismia ja tosissaan lauottuakin jossain määrin, ja oon mun luokalla tasavertanen muitten kanssa. mun on kuitenkin helppo erottua niin hyvässä kuin pahassa, ja välillä saa olla varovainen. uskosin, että sukupuoli on tässä asiassa mahdollista kääntää voitoks.

vai mitä?

Kommentit (11)

Vierailija

Itsekin opiskelen alaa, joka on lähes täysin miesvaltainen(koko koulutusalalla ei ole tällä hetkellä muita naisia). Kaikki työpaikkanikin ovat olleet toistaiseksi sellaisia, ettei niissä ole naisia näkynyt yhtä enempää.

Itse en ole koskaan kuullut hellavitsejä tai muita perisovinistisia kommentteja. Eikä minua ole koskaan otettu sillä asenteella, että "oot vaan nainen, joten mitä sä näistä voisit tietää?". Totta kai miehet kokeilee aina nuorempaa naista, että kestääkö se roisia huumoria ja tämän testin olen yleensä läpäissyt. Itseironia, sarkasmi ja suoruus ovat valttikortteja, joilla selvitä hankalimmistakin sovinistimiehistä.

Olen myös ottanut olemukseeni sen piirteen, etten korosta sukupuoltani. En pidä avonaisia paitoja, liian kireitä vaatteita tai korosta, että minulla on pyöreä takamus. En myöskään koulu- tai työympäristössä sipsuttele koroilla. En tietenkään pukeudu säkkiin, vaan siististi niin, että huomio kiinnittyy sinne, minne sen kuuluisikin kiinnittyä eli kasvoihin. Vapaa- ajalla sitten pukeudun näyttävämmin ja naisellisemmin.

Itse en koe, että sukupuoli olisi missään työssä haitta tai etu. Enemmän yksilön omilla ominaisuuksilla on vaikutusta pärjäämiseen ja soveltuvuuteensa töihin. Myös se vaikuttaa vahvasti siihen omaan uskottavuuteen, että millaisen kuvan itsestään antaa. Jos naismekaanikko tulee tekokynsissä ja hiukset hulmuten sentin meikki naamalla tekemään töitä, ei ole kovinkaan yllättää ettei kukaan mies sellaista ota tosissaan vaikka nainen miten pätevä olisikin. Sama on, jos mieshoitaja tulee kynnenaluset likaisina, hieltä haisten ja parta ajelemattomana hoitamaan potilaita sairaalaan, ei ammattiuskottavuus kovinkaan korkealla ole.

Toki usein saa kuulla etenkin töissä sitä naureskelua miesten osalta, että "Tämä on sitä savolaista työnjakoa. Nainen tekee työt ja miehet seisoo vieressä kädet taskussa." Ja tuo on sitten se kuuluisa rivienvälistä luettava kehu.

Pääasia lienee se, että ala tuntuu omalta ja kiinnostavalta. Kun oma halu pätevöityä ammattilaiseksi kyseisellä alalla on tarpeeksi kova, ei sukupuoli tai muiden odotukset merkitse tai estä yhtään mitään. :)

Piitu__
Seuraa 
Liittynyt28.11.2010

Mie opiskeln turvallisuus alalla ja meän luokalla on aika tasajako tyttöjen ja poikien suhteen. Nyt tosin olen ollu 4kk töissä ja firmassa on melkonen Äijjävalta.

Minut on ainaki otettu hyvin mukaan porukkaan ja työkavereilta ei ainakaan tule mitään kummempaa läppää tai herjauksia. Ainoa on nämä jotkut asiakkaat. Yleensä sieltä kuuluu vain "laitaks mut rautoihin" tai "antaako tyttö patukkaa".

Enkä oikeastaan ole edes joutunu todistamaan taitojani vartijana ja samalla tavalla minuun luotetaan kuin muihinkin harjoittelijoihin. Ei mitään syrjintää. En tiedä onko se kiinni koostani koska olen 172 senttiä pitkä ja normaali kroppainen, en laiha mutten lihavakaan.

Vierailija

Kiinnostaa hei kovasti että mitä nää todella miesvaltaiset alat on? Ite varmasti viihtyisin miesvaltaisessa ympäristössä, olen aivoiltani varmaan vähän mies :D Jotenki vaan ymmärtäny että viime vuosina sukupuoliroolit työelämässä vähentyny aika huimasti

Vierailija

hei kiitos, kiva kuulla. :) itellänikin miesvaltaisiin työ- (ja opiskelu)ympäristöön on todennäkösesti helpompaa kun naisten keskelle. ja kun ammatinvalinnassa on kyse persoonasta ja kiinnostuksen kohteista, niin luulis, että ois luontevaa.

opiskelen siis rakennusalan työnjohtoa. siinä on vielä se vaikeus, että tuun pomottamaan keski-ikäsiä miehiä. ehkä vähemmän haastavia miesvaltasia aloja on esmes just toi turvallisuusala, autot, logistiikka, sähkö- ja LVI-asentajat, rakentajat ja puusepät, esimerkiks. insinöörit.

Vierailija
sugarless

hei kiitos, kiva kuulla. :) itellänikin miesvaltaisiin työ- (ja opiskelu)ympäristöön on todennäkösesti helpompaa kun naisten keskelle. ja kun ammatinvalinnassa on kyse persoonasta ja kiinnostuksen kohteista, niin luulis, että ois luontevaa.

opiskelen siis rakennusalan työnjohtoa. siinä on vielä se vaikeus, että tuun pomottamaan keski-ikäsiä miehiä. ehkä vähemmän haastavia miesvaltasia aloja on esmes just toi turvallisuusala, autot, logistiikka, sähkö- ja LVI-asentajat, rakentajat ja puusepät, esimerkiks. insinöörit.

Millä perustein luettelemasi ammatit ovat "vähemmän haastavia miesvaltaisia aloja"?

Vierailija

Opiskelen IT-alaa ja olen ollut paljon töissä liikennealalla.

Työpaikoillani en ole juuri keljuilua saanut kollegoiltani, asiakkaat saattavat joskus ihmetellä että mites se voi nainen tuollaista hommaa tehdä. Sovinistiläpät ja flirtti on jäänyt aika vähään, varsinkin jos on suustaa taitava ja osaa suhtautua sanomisiin oikein. Enemmän apua ja sympatiaa saan kyllä kuin miehet.

Opinnoissani taas en ole yhtään sulautunut hajanaiseen joukkioomme, ja oman opiskelusakin pojat tuntuvat kaihtavan minua vaikka yritän olla kaikessa yhteisessä tekemisessä mukana. Muiden opiskelusakkien (nekin miesvaltaisia) kanssa tulen paremmin toimeen, mutta sieltä löytyy niitä jotka yrittävät juhlissa aina epätoivoisesti iskeä/käydä käsiksi. Pärjään kyllä näiden miesten kanssa mutta en ole saanut heistä ystäviä ja mietinkin parhaillaan opintoalan vaihtoa koska tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi.

Vierailija

sori, oon kirjottanu puoliajattelematta. tarkotin tuolla vähemmän haastavalla tuossa sitä, että kuinka helposti soluttautuu joutumatta erityisen huomion kohteeks. huonosti ajateltu ja sanottu joka tapauksessa, oon pahoillani.

tuo sympatia kyllä on harvinaisen totta. muhun suhtaudutaan välillä hyvinkin isoveljellisesti ellei jopa isällisesti. :) mut ikävä kuulla ettei luokalta löydy ystäviä. sitä ongelmaa en oo ite joutunu kohtaamaan.

Vierailija

Hei!

Nykyisessä työpaikassani olen ainoa nainen 42 miehen seassa. Hellavitsejä en ole kertaakaan kahden vuoden aikana kuullut, ja sovinistiset vitsitkin osaan kääntää toiseen suuntaan.
Melko roisi huumori meillä kyllä on verrattuna paikkoihin, joissa työskentelee enimmäkseen naisia, mutta itsekin olen roisin huumorin ystävä.
Enimmäkseen työkaverini pitävät minua "yhtenä jätkistä", mutta esim. firman pikkujouluissa ym. kun otetaan miestä väkevämpää he saattavat ruveta flirttailemaan. Ja kyselevät kaikkea mitä he eivät uskalla/kehtaa kysyä naiselta selvinpäin.
Minkäänlaista sukupuolista jaottelua ei meillä ole. Ihan yhtälailla nostelen 80kg:n painoisia tavaroita ja möyrin rasvaisissa koneissa. Jos sukupuolen voi muuttaa voitoksi, kohdallani ainoa voitto on se, että luonnostaan olen noin puolet työkavereita pienempi, jonka vuoksi olen paljon ketterämpi jos johonkin pitää kiivetä. Ja mahdun paremmin laitteiden väliin huoltotöihin.

Vierailija

Itse opiskelen metsäkonekuskiksi ja olen ainut tyttö luokalla. Opettajatkin ovat sanoneet, että koko tuon ajan mitä metsäkonekuski puoli on ollut tuolla koulussani, niin siellä on ollut vain 1 tai 2 tyttöä minua aiemmin. Ainakaan 5 vuoteen sielä ei ole nyt ollut kuulemma tyttöjä, joten kaikki opettajat ovat olleet innoissaan, kun sinne on tullut tyttö. Ja minä haluan antaa esimerkkiä muille, että pystyvät tytötkin tuohon koulutukseen. Ja minä varsinkin olen todella hyvä esimerkki, sillä olen todella pienikokoinen ja olen näyttänyt luokkalaisilleni ja opettajille,että pystyn jopa parempaan kuin pojat.

Meillä on ollut raivaussahan, moottorisahan ja nyt metsäkoneen käyttöä. Ja olen ylpeä, että olen jaksanut raskaimmat hommat, eli raivaussahaus ja moottorisahaus jaksot ylpeästi. Ja ennen kaikkea se on ollut todella hauskaa! Ensin minua pelotti käyttää noita, ja että olen ainut, joka noita on todella vähän käyttänyt. Mutta sitten selvisi,että yli puolet luokkani pojista ei ole edes koskeneetkaan niihin!

Olen saanut luokaltani muutaman todella hyvän ystävän, mutta on luokallani myös 1 poika, joka koko ajan aukoo minulle päätä. Hän aukoo päätä minulle murteestani, pituudestani ja kaikesta mahdollisesta! Mutta onneksi en ole ottanut mitään itseeni. Ja aina kun hän aukoo minulle päätä, niin annan samalla mitalla takaisin. Sillä loppuukin vähäksi aikaa se pään aukominen ja sitten poika mielistelee jopa minua taas ennen kuin alkaa aukomaan päätä. Elikkä luulen,että tässä on kyseessä rajojen kokeilu, koska olen luokan ainut tyttö. Ja pikkuhiljaa hän on alkanut vähentää pään aukomista, varsinkin sen jälkeen kun huomautin häntä autoihin liittyvästä mokastaan ja moottorisahan teräketjun olevan väärin ;) Joten kannattaa olla vain vahvana!

Vierailija
curly

Opiskelen IT-alaa ja olen ollut paljon töissä liikennealalla.

Työpaikoillani en ole juuri keljuilua saanut kollegoiltani, asiakkaat saattavat joskus ihmetellä että mites se voi nainen tuollaista hommaa tehdä. Sovinistiläpät ja flirtti on jäänyt aika vähään, varsinkin jos on suustaa taitava ja osaa suhtautua sanomisiin oikein. Enemmän apua ja sympatiaa saan kyllä kuin miehet.

Opinnoissani taas en ole yhtään sulautunut hajanaiseen joukkioomme, ja oman opiskelusakin pojat tuntuvat kaihtavan minua vaikka yritän olla kaikessa yhteisessä tekemisessä mukana. Muiden opiskelusakkien (nekin miesvaltaisia) kanssa tulen paremmin toimeen, mutta sieltä löytyy niitä jotka yrittävät juhlissa aina epätoivoisesti iskeä/käydä käsiksi. Pärjään kyllä näiden miesten kanssa mutta en ole saanut heistä ystäviä ja mietinkin parhaillaan opintoalan vaihtoa koska tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi.

On surullista, jos luokasta ei ole tullut tiivistä ja yhteen hiileen puhaltavaa joukkoa. Mutta jos mietit opintoalan vaihtamista, koska tunnet itsesi yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, niin kannattaa miettiä asiaa myös siltä kantilta, että opiskeletko sinä IT- alaa sen vuoksi, että ala kiinnostaa, vai sen vuoksi, että saisit ystäviä? Vaikka opiskeluaika tuntuu pitkältä ja ulkopuolisena oleminen on raskasta, niin siitä huolimatta se opiskeluaika on vain muutama vuosi koko loppu elämästä. Siinä tapauksessa, jos IT- ala ei tunnu omalta, vaan jokin toinen ala kiinnostaa enemmän, suosittelen vaihtamista.

Vierailija

Itse opiskelen rakennustekniikkaa yliopistossa ja opiskelukavereista varmaankin lähes 80% ja niistä joiden kanssa eniten olen tekemisissä koulussa ehkä 95% on poikia - olen tykännyt. Aiemmin ei itsellä ollut ujouden vuoksi juurikaan miespuolisia ystäviä, mutta otetaan mennyttä takaisin. :) Tuntuu kanssa joskus että on "yksi jätkistä", joskus joku muistutti ruokakeskustelujen kääntyessä vähän härskeiksi että hei "neiti" on kanssa täällä, mutta seuraava totes vaan että ei "sitä" lasketa. Muutenkin ihanaa aina kun teekkarien tapaan on noita kaikkia pippaloita ja menoja runsaasti ja on yksi porukan ainoista sopivan pienessä mekossa ja koroissa, nam <3 :D Eikä oo kyllä tarvinnut olla huolissaan missään menoissa, tietää jo että niihin kavereihin voi todella luottaa jos itse on jossakin pulassa...
Hellavitsejä tuleekin melkein enemmän poikaystävältä ja pikkuveljeltä, alaa en ole vaihtamassa (minkään takia)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat