Mitä tehdä?!

Vierailija

Hei! Olen 17-vuotias tyttö ja opiskelen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta lukiossa. Pikku hiljaa on ruvennut tulla pieni tunne, ettei tää ookkaa mun juttu. Mut toisaalta en haluis kesken jättääkään. Ärsyttää vaan se, kun joka kuukaus niitä kirjoja pitää ostaa, hyväku rahat riittää siihen.. Vaikka tiesin sen jo ennen kuin menin lukioon, mutta nyt se on ruvennut ärsyttää. Varsinkin ku ei tää lukiossa olo enään niin paljoo innosta. Vaikka kuinka haluaisin ylioppilaaksi, onhan tässä aikaa mutta.. Haluaisin ihan hirveesti opiskelemaan jo esim. sosiaali ja terveysalaa. Mutta oon unohtanut ihan kokonaan nämä jutut, niin pystyykö sen kautta ryhtyä psykiatriksi? Tämä kiinnostaisi minua todella, koska olen aina ollut kiinnostunut olemaan ihmisten kanssa, kuuntelemaan ja auttamaan. Haluaisin jo tehdä jotain, mistä on hyötyä myös muilekkin. Myös nuoriso-ohjaaja olisi haaveammatti.. Mutta, olen unohtanut näitä asioita joten voinko hakea siis seuraavina haku-aikoina vai miten? Haluaisin myöskin korottaa ensin vähän numeroita (koska se meidän lukiossa onnistuu), muutaman aineen korotus olisi todella hyvä. Ylä-asteella oli niin 'vähä' aikaa miettiä näitä asioita, niin päädyin vaan lukioon, mutta nyt olen miettinyt asioita lähes joka päivä ja tämä olisi se mitä sydän sanoo, mutta mieli taas sanoo että pysy lukiossa.. Wää! Mitä tehdä?

Kommentit (3)

Vierailija

Sosiaali ja terveysalan koulutuksen (esim. lähihoitaja tutkinto) kanssa pitäisi päästä ainakin nuoriso-ohjaajan koulutukseen ammattikorkeaan.
Kannattaa muistaa että jos lopetat nyt lukion ja pääset ammattikouluun sosiaali- ja terveys alalle joudut aloittamaan uudestaan sen kolmen vuoden koulun.
Ja sosiaali- ja terveysalan kirjat ovat todella kalliita ja ne yleensä pitää ostaa kaikki kerralla. Itsellä joskus maksoi ensimmäisen vuoden lähihoitaja koulutukseen kirjat keskimäärin 40€/kpl. Kirjat maksoivat uutena 25-70€ ammatti kirjat tietenki tuosta kalliimmasta päästä.

Mun mielestä kannattaa käydä lukio loppuun ja sitä kautta hakea jatkokoulutukseen ammattikorkeaan tai yliopistoon.

Vierailija

Heis!

Minulla oli samanlainen tilanne mennessäni lukioon ja olisin ollut tyytyväinen jos joku olisi mulle siinä vaiheessa ku mietin asiaa, sanonut että lukion voi käyä myöhemminkin ja että hyvät arvosanat lukiosta, ei tarkoita automaattisesti hyviä mahdollisuuksia ammattikorkeaan. Tietenkin ne auttaa. Mutta mielummin oisin vaihtanut samantien ammattikouluun, koska näin jälkiviisaana kävin ammattikoulun lukion ja välivuoden jälkeen. Ja henkisesti en ois siitä enää selvinny ilman luokkaamme, jossa kaikki olivat jo aikuisia. Sama kuin menis armeijaan 30-vuotiaana. (Tosin kokemusta ei oo, mut näin oon kuullu).

Mutta menipä asiasta kolmanteen. Olin kiinnostunut matkailualasta jo lukion alussa, mutta en sitten mennytkää sukulaisten painostuksesta (koska kyllähän sitä suvussa pitää ylioppilaita olla). Kannustaisin siis ainakin hakemaan kevään yhteishaussa, ja jos saat paikan voihan sitä mennä hankkimaan paperit. En sano, ettei lukiota kannata käyä, mutta itseäni harmitti kun en vaihtanut vaikka tiesin että lopulta päädyn matkailualalle. Tsemppiä hakuun! :)

Vierailija

Itsekin kävin lukion ja oon nyt ammattikorkeakoulussa. Ensimmäinen vuosi lukiossa oli täyttä tuskaa. Mulla ei ollut kavereita, päivät oli koko vuoden joka päivä kasista neljään ja olin valmis lopettamaan. Toisaalta minulla ei ollut tavallaan mahdollisuutta lopettaa, koska en tiennyt mitä muutakaan olisin opiskellut ja mikä tärkeintä: olin aina haaveillut valkolakista. Toinen ja kolmas vuosi menikin sitten ihan eri tavalla, koska sain uusia ystäviä, joiden avulla jaksoin tehdä kaikki koulujutut. Rankkaahan se oli edelleen kun oli kaikki opinnot ja työ ja autokoulu ja vielä vanhatkin sillon kakkosen talvella.

En oikeen osaa sanoo onko lukion papereista hyötyä vai ei. Haittaa ei ainakaan.
Toisaalta niistä on hyötyä. Meillä amk:ssa huomaa varsinkin ruotsin ja äidinkielen tunneilla ketkä on amis- ja ketkä lukiopohjasia. Ja lukiopohjasilla menee selkeesti paremmin. Muutenkin tuntuu että lukiopohjasilla on tiukempi ote opiskeluun, kun taas amispohjaset ei saa töitä tehtyy dead lineihin mennessä yms.

Toisaalta lukion paperit ei auta mitään. Kaverilla oli tosi hyvät paperit. Lukion keskiarvo päälle seittemän ja kirjotuksista E:tä, M:ää ja C:tä. Lukion jälkeen piti välivuoden pakosta koska ei päässyt minnekään kouluun ja nyt opiskelee amiksessa. Kaiken lisäks alaa joka on 'ihan kiva', ei unelma-ammatti.

Onhan se lukio rahastusta mut kivasti se lakki vappuina päätä lämmittää enkä minä ainakaan kadu että joskus ylioppineeksi itseni luin. Jokainen tekee elämässään ratkasut ite tai ainakin siihen pitäisi antaa mahdollisuus. Oma avokki ei oo käyny mitään kouluja, alotti nuorena myynnin alalla, mistä tykkää kovasti, on nyt edenny uralla ihan kivasti ja kk-palkka reilusti yli suomalaisen keskiarvon.

En nyt osaa antaa tän omakohtaisen kokemuksen lisäksi muuta neuvoa kuin että älä tee mitään päätöstä ellet oo täysin varma. Ja oo varma ihan itse.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat