Rakastunut narsistiin?

Vierailija

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa n.10kk, ekat 3kk meni hyvin ja olin taivaassa. En voinut uskoa että olin löytänyt niin ihanan miehen. 3kk jälkeen kaikki on mennyt aina vain huonompaan suuntaan. Huomasin ensimmäisen kerran hänen käytöksessään outoa, kun hän sanoi suoraan olevani kaunis hänen silmissään vain koska hän rakastaa minua, mutta muiden silmissä olen vain ok. Eihän noin sanota tyttöystävälle? Toinen merkki oli se, miten hän aina kertoi "opettaneensa" kavereistaan sellaisia kuin he ovat nyt. En sitten tiedä mitä tarkoitti.

Seuraavana tuli sairaalloinen mustasukkaisuus. Hän vaati minua soittamaan puolen tunnin välein ja kertomaan missä olen kun olin shoppailemassa. Syynä kuulemma se, että hän oli huolissaan siitä ettei minulle tapahdu mitään. Keskellä päivää. Luulin aluksi vitsiksi. 4kk seurusteltuamme olin kerran arkipäivänä yksin yöllä kotona, kun hän soitti ja huusi kenen kanssa olen. Sanoin olevani yksin, mutta hän kivenkovaan väitti minun olevan jonkun kanssa. Perusteena se, että hänen "kaverinsa" olin nähnyt jonkun miehen tulevan samaan rappuun missä minä asun. Tottakai se tuli juuri tänne! Sitten keksi että hei, hänellä sattuu olemaan tämä "kaveri" asuntoni lähellä, että jos kaveri voisi tulla tarkistamaan olenko yksin. Kun sanoin etten halua ketään vierasta ketä en tunne tänne keskellä yötä, alkoi hirveä syyttely ja huoraksi haukkuminen. Vannoi vielä perään kostavansa ja pettävänsä. Nöyryyttävää tästä tekee se, että hän haukkuu ja syyttää minua kavereidensa kuullen. Mitähän hekin ajattelevat minusta? Ja näitä vainoharhaisia puheluita samalla kaavalla on tullut muutama tämän jälkeen. Ette usko miten turhauttavalta tuntuu yrittää itku kurkussa selittää puhuvansa totta kun toinen huutaa suu vaahdossa että valehtelen. No, parin päivän jälkeen kaikki oli taas "hyvin" ja annoin anteeksi.

Pari viikkoa sitten ollessamme baarissa, kaikki oli aluksi hyvin kunnes hän kysyi voisinko lainata autoni avaimia poikaystäväni kaverille. Vastasin etten voi, koska en tunne tätä kaveria jne. Siitähän sitten syttyi kunnon sota. Alkoi hirveä raivoaminen "painu v*ttuun mun elämästä pelle, tajuutsä et mun kaveri on monta kertaa parempi kuski ku sä." Kun yritin rauhoitella häntä, hän alkoi ravistelemaan hartioista siihen malliin että hänen kaverin piti tulla väliin. (On myös aikaisemmin ottanut käsistä kiinni sen verran kovaa, että jäi tummanvioletit mustelmat seuraavaksi kuukaudeksi ja kuristanut niin kauan kunnes en enään saanut henkeä ja päästi sitten irti.) Kun oltiin vihdoin päästy ulos, meni parikymmentä minuuttia ja olin taas "kulta, rakas" Kotiin päästyämme hänen alkoi tehdä mieli ja siinä sitten hoiti homman vaikka yritin työntää häntä pois, en kovaa, mutta kuitenkin tein selväksi etten halunnut. Olo oli ihan hirveä. Kun aloin tahtomattani itkemään, vastaukseksi tuli "sä tiedät et vihaan tollasta, oo hiljaa." Päätin sillä hetkellä että tämä olikin sitten tässä, mutta seuraavana aamuna hän sai taas kerran puhuttua minut ympäri.

Tässä oli nyt vain muutama esimerkki, mutta koko suhteemme on ollut tälläistä. Olen yrittänyt keskustella asiasta ja siitä miten paljon hänen käytöksensä sattuu, vastauksena oli "niin, eihän tää tulekaan toimii jos käyttäydyt noin." Anteeksi mitä? Keskustelut päättyvät aina siihen miten kaikki on minun vika ja olen huono tyttöystävä. Hän ei koskaan löydä itsestään virheitä. Hänellä on myös vahva luonne ja saa kaikki ympärillä olevat ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla. Viihtyy myös tunnin peilin edessä kun olemme lähtemässä ulos. Tekemättä kuitenkaan mitään siinä. Olen lukenut paljon narsismin oireita ja melkein kaikki täsmäävät häneen. En vain tiedä mistä saan voimia ja tahtoa jättää hänet. Olen yrittänyt, mutta en vain pysty siihen. Ennen suhdetta pidin itseäni ihan hyvännäköisenä ja minulla oli hyvä itsetunto. Nykyään on päiviä jolloin jätän menemättä kokonaan ulos tai perun tapaamisen vain sen takia, koska tunnen itseni jotenkin huonoksi. Naurettavaa. Ja kaikki yhden ihmisen takia. Nykyään jos joku sanoo minua kauniiksi, tai muuten vaan jotain positiivista, jään ihmettelemään. Pelottavaa huomata mitä itselle on tapahtumassa. Harvoin enää uskallan edes nähdä miespuolisia kavereitani, en jaksa enää valehdella, mielummin jään sitten yksin kotiin odottamaan soittoa poikaystävältäni.
Baarissakaan en saa enään käydä. Minun pitää kysyä häneltä lupa (niinkuin hän itse sanoi.) Kerran ilmoitin meneväni ulos ja hän vastasi että käyhän se jos aikatauluista sovitaan. Hänen mielestä minun pitäisin olla viimeistään puol kahdelta kotona. Luulin olevani aikuinen ihminen?

En tiedä enää mitä tehdä, en saan katkaistua tätä kierrettä. Tiedän etten voi elää näin, en vain löydä voimaa tehdä sitä. Aina kun otan asian puheeksi, hänestä tulee taas se sama ihminen johon silloin rakastuin. Kunnes taas viikon kuluttua kaikki alkaa uudestaan.

Olisin todella iloinen jos kertoisitte omia kokemuksianne tai mielipiteitä.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Otsikkohan tuon jo kertookin. Etsi itsellesi tukihenkilö, esim. joku ammattilainen, joka auttaa pahimman ylin kunnes pääset eroon miehestä.

Vierailija

Toi mieshän on ihan sairas! Narsismi on sairaus siinä missä alkoholismiki. Ihmisen pitää itse myöntää itselleen että on ongelmia ennenkuin voi muuttua. Jos ette äkkiä jätä niitä hulluja poikaystäviänne, saattatte olla iltiksen seuraavassa lööpissä ku mustasukkainen poika on pahoinpidellyt (tai jopa tappanut!) tyttöystävänsä. Ja ehdottomasti ottakaa yhteyttä johonkin tukihenkilöön, ystävään tai ammattilaiseen, joka auttaa pahimman vaiheen yli ja suojelee tarpeen vaatiessa. Ennen eroamista kannattaa huolehtia että äijällä ei ole sun avainta (eikä siis ole salassa sitä teetättänytkään) eikä mitään muuta sulle tärkeää jolla voi manipuloida. Tollainen käytös ei parane ettekä voi miehiänne rakkaudellanne "parantaakaan". Todennäköisesti se vain pahenee tuosta. Itselläni ei ole henk.koht. kokemusta, mutta ystäväni oli tuollaisen narsistin kanssa monen vuoden suhteessa. KUKAAN, EI KUKAAN, saa teitä noin henkisesti lytätä!! Ottakaa ero vielä kun se on "helpompaa", eli ei ole yhteisiä lapsia, asuntolainoja sun muita! Ja pitäkää itsenne turvassa! Tiedä miten ne reagoi kun kuulevat suhteen olevan nyt ohi. He saattaa uhata itsensä tai sun henkeä siinä kohtaa! Ja älkää epäröikö soittaa poliisille jos niin tapahtuu. Älkää antako manipuloida itseänne! Se on heidän tavoite; lytätä niin huonoksi ettette muka "kelpaa" kellekkään muulle! Asiahan ei ole näin tietenkään joten älkää missään nimessä kuunnelko tollasta p****aa!!!
Ja tsemppiä! Tiedätte kyllä sisimmässänne mitää pitää tehdä!

Vierailija

hej, minulla on ollut aivan sama tilanne.. kun luin sun juttua tuntui siltä kun olisin ns. lukenu omaa päiväkirjaa, tuli ihan kananlihalle kun muistoja tuli mieleen.. olin suhteessa entisen poikaystäväni kanssa 4 vuotta.. nyt olen ollut sinkkuna 2 vuotta! hän puhui minut varmasti satoja kertoja ympäri kaikesta ja sai mut antamaan antteeks. näin jälkeen päin kun mietin niin en ole koskaan ollu niin onneton ku sillon kun olin hänen kanssa yhdessä. alku oli ihanaa mutta toivoisin että se olisikin sit jääny siihen koska niitä ikäviä muistoja on niin paljon et ne ihanat ajat ei tunnu missään.. olen tosi huono kirjottamaan ja ilmaisemaan tässä miten toimin ja tein.. jotta sain elämäni rullaamaan ja aidon hymyn kasvoille. mutta muistan sen että olin todella yksinäinen vaikka olin suhteessa ja tuntui todella kauhelta ajatuskin alotta kaikki alusta ihan yksin.. voisin keskustella sun kanssa ja vastata sun kysymyksiin ja kertoa enemmän omista kokemuksistani jos haluat, ehkä saisit siitä toivoa ja tietoa miten jatkaa eteenpäin.. jos kiinnostaa niin kirjoita mulle privana :)

Vierailija

Munkin eksä oli narsisti ja yks asia mitä sulle voin sanoo et hankkiudu eroon siitä ja ÄKKIÄ! jos haluat jutella sun kokemuksista enemmän ni voit laittaa sähköpostiosoittees niin kirjoitan sulle`? siis mikäli se susta tuntuu hyvältä ajatukselta.

Vierailija

Ota jalat alle vielä kun ei oo liian myöhästä. Ja suosittelen, että hankkiudut eroon tästä jätkästä kaikin mahdollisin keinoin (ei siis mitään ollaan vielä kavereita juttuja). Mullakin omakohtasia kokemuksia narsisti-jätkästä, luultavasti tekee kaikkensa näyttääkseen sulle että et ole mitään ilman sitä ja sitä ei noin vain jätetä. Suosittelen puhumaan tästä kaikille sun läheisille ja jos ongelmia ilmenee niin kääntymään myös jonkun ammatti-auttajan puoleen. Kukaan ei ansaitse tollasta kohtelua, vaikka hyviä noi tollaset miehet onkin siinä että saavat sut uskomaan niin että ansaitset. Älä usko sitä.

Vierailija

Kiitos paljon vastauksista!

Vielä saman miehen kanssa mennään.. Pari eroa ollut välissä ja taas palattu kuitenkin takaisin.. Miten voi olla näin vaikeaa. Mies on välillä taas käyttäytynyt kuin unelmamies ja hetken päästä ollut kuin eri ihminen. Kuitenkin olen päättänyt että tämän olisi aika loppua jo. Olen nuori ja haluan elää elämääni vielä kun voi, ei ole lapsia tms. Enkä hukata aikaani tälläiseen. Vuodet menevät kuitenkin niin nopeasti, en voi uskoa sitäkään että tätä on jatkunut reilun kuukauden päästä jo vuosi, kun tuntuu että siitä olisi muutama kuukausi vasta. Ahdistaa pelkkä ajatuskin että huomaisin yhtäkkiä tuhlanneeni useampiakin vuosia tälläiseen.

Vaikka en ole saanut jätettyä häntä vielä, tuntuu kuitenkin että olisin vahvimmilla kun silloin kun kirjoitin ekan viestini. Olin jo aikasemmin vahvoilla, mutta sitten näimme taas ja lankesin. Sain voimat kuitenkin takas hänen jätettyään minut vieraassa kaupungissa yksin aamuyöllä ulos. Ilman akkua, rahaa ja hän tiesi etten tunne ketään. Tämähän alkoi siitä, kun olimme baarissa ja valitin että väsyttää ja haluaisin istumaan, hän ei halunnut. No, menin sitten istumaan yksin hänen takana olevaan pöytään. Parin sekunnin päästä hän tuli luokseni, sanoi että tämä oli nyt tässä käytökseni takia ja lähti kovaa vauhtia kävelemään ovea kohti. Hän oli ennenkin tehnyt tämän ja aikaisemmin olin aina lähtenyt perään, mutta tällä kertaa päätin olla juoksematta perässä. Jäin ulko-ovelle sitten seisomaan ja miettimään mitä tekisin, meinasi iskeä pieni paniikki kun ei tunne ketään koko kaupungista, kylmä, ei rahaa, ei akkua. No, onneksi poikaystäväni tuli hetken päästä takaisin ja syyksi lähtemiseensä kertoi että tönäisin häntä kun menin istumaan! Mitä? Yritin selittää että tarkotukseni ei ollut, en edes huomannut tekeväni niin. Hetken riideltyämme hän rupesi pyytelemään anteeksi, sanoi katuvansa ja rakastavansa ja halasi. Esitin antavani anteeksi mutta mielessäni tunteeni häntä kohtaan laskivat roimasti. Miten joku voi jättää ihmisen josta kuuluisi välittää yksin ulos noin?

Toinen tapahtui puhelumme aikana, kun oli suuttunut siitä että minulla oli ollut suhde erään henkilön kanssa ennenkuin edes tunsin poikaystävääni, hän huusi ettei ole ikinä rakastanutkaan minua, on vain leikkinyt kanssani koko tämän ajan kun ei ole ollut muutakaan tekemistä, etten ole edes sen arvoinen että maksaisi junalipun tänne ja lopuksi vielä haukkui huoraksi. Hänen mielestään en olisi saanut olla kenenkään kanssa ennen häntä.

Tällä hetkellä emme ole nähneet reiluun pariin viikkoon ja pari kovaa puhelinriitaakin on käyty. Olen miettinyt että ehkä se on ihan "hyvä" vaan jos hän kohtelee minua nyt huonosti, sillä olen huomannut mitä enemmän hän loukkaa, sitä enemmän tunteeni laskevat ja ehkä pääsisin viimein irrottautumaan suhteesta. Tosin, eilen illalla hän "jätti" minut koska soitin alkuillasta(niinkuin oli pyytänyt soittamaan), hän sattui olemaan nukkumassa ja suuttui tarpeettoman paljon kun "häiritsin häntä" omien sanojensa mukaan. Mistä minä sen nyt olisin voinut tietää? Pieni kinahan siitä tuli ja mies lopetti puhelun huutamalla tapansa mukaan suu vaahdossa "erotaan sitten vaikka, ihan sama", ja sen jälkeen emme ole puhuneet. Olen kuitenkin varma että huomenna soittaa takasin..

myry ja ennipenni: olis kyllä tosi kiva jutella! :) painoin tuota "lähetä yksityisviesti" nappulaa, mut en löytänyt mitään mihin voisi kirjottaa :D jos joku viisaampi vois kertoa miten tää toimii?

Vierailija

hehe mäkää en oo koskaan tajunnu miten se toimii. ku ei siihen tuu mitää mihkä kirjoittaa. mut jos keksit sen ni pistä ihmeessä se maili osoittees mulle viestin, jos et tähän uskalla sitä laittaa>:)

Vierailija

Suhteessa ei pitäisi koskaan hyväksyä fyysistä väkivaltaa sen enempää kuin henkistäkään. Mikäli haluat etsiä vertaistukea tai tukea tilanteeseesi voit ottaa yhteyttä: http://www.narsistienuhrientuki.info/
Sivustolla on myös monien yksityishenkilöiden kertomuksia. Vastaavasti tukea, apua ja neuvontaa lähisuhdeväkivaltaan saat Tukinaisesta. Maksuton päivystys toimii numerossa: 0800 97899 ma-pe klo 9-15 ja la-su klo 15-21. Lisätietoja: www.tukinainen.fi, www.nettitukinainen.fi

Vierailija

Tuntuu pahalta kuulla mitä kaikkea joudut kestämään. Sitä suuremmalla syyllä sinun kannattaisikin vain ottaa nyt jalat allesi, ja unohtaa koko ihminen ennen kuin tilanteesi pahenee aivan mahdottomaksi (ellei sitä jo ole, miltä tuo kaikki kyllä kuulostaa...).

Minun neuvoni on, että etsi itsellesi ihminen tai ihmisiä joihin voit luottaa sekä tukeutua huonoina hetkinä, ja pistä suhde kerralla poikki. Älä kysy hänen mielipidettään asiasta, vaan toimi omaksi parhaaksesi. Älä vastaa puheluihin, sillä jokainen vastattu puhelu, jokainen tapaaminen, jokainen yhteydenotto vain antaa hänelle mahdollisuuden puhua sinut taas uudelleen ympäri. Älä anna siihen tilaisuutta. Sen sijaan anna tilaisuus itsellesi taas elää ja hengittää, ilman pelkoa, vääriä syytöksiä ja riitoja. Kukaan ei ansaitse tuollaista kohtelua mitä sinä olet saanut osaksesi. Älä mieti, vaan toimi. Tukeudu toisiin ihmisiin ja jätä tuo ihminen taaksesi.

Vierailija

Olen seurustellut tuollaisten piirteiden omaavan miehen kanssa 5 vuotta.Hän jätti minut lopullisesti 1 viikko sitten!:,,( </3 Samankaltaisia asioita/tarinoita minullakin oli ja väkivaltaakin.

Hyviäkin hetkiä oli mutta tuntui aina halveksivan mua, mutta eihän sellaista voi kysyä ilman riitaa. Annoin niin kaiken anteeksi rakkaudesta tosissani. Enkä ymmärrä itseäni koska rakastan edelleen ja haluaisin että hän antaisi mahdollisuuden näyttää että pystyn parempaan. ja olen ihan hajalla koska hän katkasi välit täysin eikä pidä mitään yhtyttä. Tunnen kamalaa syyllisyyttä että olen menettänyt kultaakin kallimpaa :( Oli vaikea persoona ja haukkui monesti ja ei luottanut(mun mielestä).

Sanoin loppuvaiheessa takaisin samoin sanoin ja hän jätti minut. Nyt kadun ja syyllisän itseäni ja syön lääkkeitä ahdistukseen. Oli kolaus iso tajuta että minä olinkin se paha joka pilasi kaiken. Matto jalkojen alta lähti, kun oli oma asunto mulla niin hän osasi silloinkin saamaan mut pauloihinsa. Irtisanoin sen ja heitti pois vaikka lupas.

Onko kenelläkään samoja tuntemuksia ollut tolkuttomasta itseäänsyyttämisestä??

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat