Poikaystäväni sotilaana

Vierailija

Heippa kaikki!

Tarvitsen kipeästi apua ja vinkkejä. Olen joutunut elämässäni tilanteesen, jossa lähipiirin kaverit/tutut eivät ole koskaan olleet. Tilanteeni on siis se, että poikaystäväni lähti jo kuukausi sitten puoleksi vuodeksi Afganistaniin sotaan. Pääsin jo itkemään itseäni uniin ja repimään hiukset päästä kun hänestä ei kuulunut kahteen viikkoon. On se pakko ajatella realistisesti, eihän hän ole missään lomalla Meksikossa vaan SODASSA! Paikassa jossa hänelle voi sattua mitä tahansa ihan milloin vaan. Jos siis jollain on kokemusta tälläisestä, kertokaahan ajatuksenne ja miten pääsitte tästä kaikesta yli. Voisin mielelläni itsekin avautua enemmän jos jotakuta kiinnostaa :)

Sivut

Kommentit (18)

virtahepo91
Seuraa 
Liittynyt22.12.2009

Auts! Varmasti aika paha tilanne. Oma poikaystävä tällä hetkellä armeijassa, aina vitsailee menevänsä intin jälkeen Afganistaniin mutta empä nyt usko että tosissas lähtis.

Ettekö sitte näe koko puolen vuoden aikana? Minkälainen tilanne siellä nyt oikeen on päällä?

Vierailija

Huh huh, rankka paikka. Voi olla aika paljon unettomia öitä tuon puolen vuoden aikana. Tiedätkö edes mihin päin Afganistania hänet on lähetetty?

Vierailija

Huonoa vitsi poikaystäväsi heittää ja jos hän päättääki toteuttaa vitsinsä älä tee samaa virhettä mitä mäkin teit, älä todellakaan päästä häntä.
Hän tulee helmikuussa lomille viikoksi ja siinä se. Kuulemma talvisin siellä tilanne on rauhallisempi, mutta ehkä poikaystäväni yrittää vaan rauhoitella minua. Hän ei suostu kertomaan minulle minkälaista siellä on, enkä minäkään halua pahemmin tietää. Onneksi minua helpottaa tieto siitä, että viime kuukauden aikana siellä on kuollut vain YKSI sotilas. Pahimpina aikoina niitä on kuollut yli 100. Paikan nimi on PB Rahim, ei kerro minulle mitään. Tiedän vaan sen, että se on yksi niistä vaarallisimmista alueista.

Vierailija

Hui, kauheeta.. Tosi rankkaa varmaan, ite en tiedä miten ikinä kestäisin jos oma mies lähtis, onneks se sano tänää et se ei aijo lähtee sinne ikinä vapaaehtoisesti!

Miten sä pystyt olemaan..? Nukkumaan tai mitään, iha kauheeta :O

Siis mun mies on nyt armeijassa, ja pääsee tammikuun alussa poies ja minusta jo tuntuu siltä että tuun hulluks ja kuolen ikävään ja yksinäisyyteen.. Nii herranjumala jos se lähtis puoleks vuodeks Afganistaniin rauhanturvaaja -hommiin ja tommossii, nii mää varmaa sekoaisin täysin, en osais ku itkeä, ikävöidä, stressata ja murehtia asiaa, ei ei, ei tulis mittää mun elämästä jos olisin tos tilanteessa.

Huh, aivan, huh, hui kauhee.... :O :(

Mut toivottavasti kaikki menee teillä hyvin ja et pysyt henkisesti ja psyykkisesti ees jotenki kasassa!

Voimia & jaksamisia!

Vierailija

Kiitos paljon tuesta!

En osa itsekkään selittää miten olen jaksanut jo kuukauden. Yksi päivä tuntuu ikuisuudelta. Tiedän ainoastaan sen, että tähän EN ENÄÄ SUOSTU!!! Olen suurimmaksi osaksi viettänyt yöt itkien/rukoillen. Ainut hyvä asia tällä hetkellä on se, että hän tuli leirille 2 viikkoa sotimisen jälkeen. Nyt hän on pystynyt olemaan netissä ja soitella minulle. Muuten se on mahdotonta, sillä ne eivät saa pitää omia puhelimia siellä.

Vierailija

Niin, että et suostu mihin?

Kannattaa muistaa, että poikaystävääsi ei ole pakotettu sotaan, vaan hän lähti sinne vapaaehtoisesti. Siin omasta halustaan. Huom! OMASTA. Tätä kuuluisi tyttöystävän kunnioittaa, eikä itkeä ja vikistä, kun itsestä ei miehen ratkaisu tunnukaan hyvältä.

Aloittaja unohtaa vallan tyystin sen, että hänen poikaystävänsä lähti sotimaan, kokemaan sellaista stressiä, jollaista harva suomalainen enää nykyään saa kokea, ja kun mies haluaa jotain rauhoittavaa ja rentouttavaa kuulla kotopuolesta rakkaaltaan, niin vastauksena on hysteerinen nainen. Aloittaja saattanee kyetä itsekin kuvittelemaan, miltä se miehestä voi tuntua.

Omassa suvussani on yksi entinen rauhanturvaaja, joka teki reissujaan vuosia. Suomeen jäi vaimo lapsineen. Voin näin siis sanoa, että sotilaan vaimon ei kuulu missään nimessä olla heikko ja läheisyysriippuvainen. Mies lähtee sotaan omasta halustaan, joten naiselle jää tehtäväksi tukea miestään tässä asiassa. Ja voin sanoa, että Tukea mies tulee tarvitsemaan. Kun mikään muu ei ole varmaa, on oman naisen mielenterveyden ja tunteiden oltava. Nainen on sotilaan selkäranka. Se pysyy lujana, mutta armahtavana, se ei kysele, eikä vaadi, muttei jää sivuun. Ikävää saa, ja pitääkin kokea, mutta siitä ei pidä tehdä kynnyskysymystä. Aina kun ei voi olla yhdessä. Miehelle on erittäin kalliita sanoja kuulla naiseltaan, että nainen on hänen rinnallaan Aina, sattui tai tapahtui mitä tahansa.

Jos ikävä ja pelko vaivaa, kannattaa todellakin keskittyä silloin omaan elämään ja pitämään ajatukset realistisina. Epäluuloa ei saa päästää valloilleen, kuten sille on nyt aloittajan tapauksessa käynyt. Mies on nyt siellä missä on, eikä sille mahda mitään. Yksikään itku ei häntä tuo sieltä yhtään sen aikaisemmin tai nopeammin pois. Se on ymmärrettävä. Aloittajan kannattaa ryhdistäytyä ja koettaa nähdä asiat myös poikaystävänsä vinkkelistä; miksi hän halusi lähteä?

Ja loppuun huomio, jonka sukulaisenikin on sanonut; Aina voi sattua ja tapahtua, aina voi kuolla. Eikä sen tarvitse olla luoti tai kranaatti. Se voi olla jo oma koti, joka hengen vie.

Vierailija

Olen aina yrittänyt pysyä vahvana poikaystäväni edessä siitä lähtien kun sain edes tietää tästä Afganistan reissusta. Tiedän sen, etten voi itkeä luuriin sille joka kerta ja masentaa häntä entistä enemmän. Tiedän sen että hän tarvitsee minun tukea ja tiedän myös sen ettei hän halua että olisin surullinen. Olen tietysti hyväksynyt sen, miten asiat ovat. Ei hän muuten olisi siellä missä nyt onkaan.
Tämän takia olenkin täällä, sillä kirjoittamalla pääsen purkamaan kaiken mikä on sisälläni. Haluan kuulla muitten mielipiteitä ja vinkkejä, kunnioitan sinunki @Athenel.

Vierailija

mä oon varmaankin niinkin kylmä ihminene että jättäisin poikaystäväni jos lähtisi sotimaan, minulle se tarkottaisi että kyseinen ihminen on kuollut jos haluaa sodissa juosta, mitä ihmettä siinä vaiheessa sitten seurustelee? en ymmärrä yhtään. jos toisesta välittää niin jättää toisen ennen kuin alkaa sodissa juoksemaan ja odottaa että toinen on aina tukena, oma psyyke ei kestäisi vaan yrittäisin jatkaa OMAA elämääni koska kerranhan me vain eletään enkä itse henk. haluaisi että suurin osa suhdetta on semmoista että joutuu odottelemaan että koska toinen kuukahtaa.
ja siksi tekisin näin koska toi on VAPAAEHTOISTA jos toinen pakotettaisiin niin tilanne olisi aivan erilainen.

Vierailija

Se olisi varmasti kauheinta mitä olisin voinut tehdä poikaystävälleni, kaiken päälle vielä jättää hänet. Tiesin itse jo tarpeeksi ajoissa että hän oli lähdössä ja se oli minun päätös pysyä hänen rinnallaan. Tiedän myös sen että kun kestämme kaiken tämän yli se vahistaa meidät vielä entistä enemmän!

Vierailija

Meillä tulee olemaan edessä mahdollisesti sama tilanne. Poikaystävä armeijassa Säkylässä, kansainvälisissä joukoissa siellä, ja yleensä noin 75 %kohan heistä pääsee lähtemään rauhanturvaamaan. Poikaystävä sanonut että muutaman kuukauden voisi turvaamassa olla ja ehkä haluaisi sinne lähteä. Epävarmaa, mutta halua kuitenkin löytyy.

Pelottavaltahan se musta tuntuu, jo pelkkä ajatus. Oon hyvin murehtivaa tyyppiä ja myös läheisyydestä riippuvainen ja pelkään että tuo aika ottaa liian koville mulle itselle. Mutta rakastan poikaystävääni niin suunnattomasti että olen valmis kärsimään täällä sen ajan kun hän on ulkomailla. Koska uskoakseni hän ei sitä loppuelämäänsä aio eikä halua tehdä.

Olen siis täysin valmis tukemaan häntä. Mutta tuen antaminenkin on välillä äärettömän vaikeaa. En kieltäisi poikaystävää lähtemästä, en missään nimessä, mutta itkuja en pystyisi pidättelemään vaikka kuinka haluaisin.

Paljon voimia sulle! Toivottavasti aika kuluu nopeasti. Seurailen tätä keskustelua, niin että saisin jo etukäteen kuvaa millaista meillä mahdollisesti tulee olemaan.

Vierailija

Kiitos sinulle todella paljon!

Mihin päin poikaystäväsi ajatteli lähteä rauhanturvaaja hommiin? Muista kummiskin mitä tahansa hän päättääkin tehdä, sinun täyty tukea häntä siinä. Murehdin itsekin paljon asiaa, mutta mitä minä sille voin. Täytyy vaan jaksaa elää päivä kerrallan ja odottaa sitä että hän tulee takaisin. Kuinka ihanaa se tuleekaan olemaan nähdä niin rakkaan ihmisen pitkästä aikaa. Itkeminenkin on normaalia, epänormaalia olisi se ettet itkisi.

Vierailija

Mä olen kuvitellut että poikaystävä vain hakee turvaamaan ja sitten hänen puolesta päätetään mihin hän joutuu/pääsee. Ainakin niin olen poikaystäväni puheistä päätellyt. Kovasti tuo yrittää lohduttaa että ensikertalaisia ei pistetä niihin vaarallisimpiin paikkoihin. Mutta pelottavaltahan tuo kuulosti kun sanoit että joskus kuollut jopa 100 ihmistä kuukaudessa. Toki kulta on sanonut että siitä on kauan kun viimeksi suomalainen rauhanturvaaja on kuollut. Niinpä, mutta ei tiedä koska tulee seuraava.

Ja kuten aiemmin sanoin: olen täysin valmis tukemaan häntä. Ajatus vain on äärettömän pelottava. Lisäksi se, että en näkisi häntä kuukausiin. (?) Ei saisi murehtia etukäteen, voihan olla ettei poikaystäväni edes ole halukas lähtemään enää kun intti on ohitse.

Vierailija

Joo, olen tässä kuukauden aikana seikkailut niin paljon että mitä tahansa tietoa olen löytänyt jo! Vielä 5 edessä. Masentaa ajatella koko asiaa. Näkemäni tietojen mukaan suomalaisia rauhanturvaajia ei ole ollenkaan Afganistanissa tällä hetkellä, tai varmaan ihan pari. Eniten siis jenkkejä ja brittejä, poikaystäväni kuuluu siis Iso Britannian armeijaan. En tainnut sitä aiemmin mainita.

Vierailija

Et oo maininnut, ainakaan niin että mä olisin huomioinut. Onko hän sitten brittein kansalainen? Toiseksi haluaisin kysyä että miten lomat menee, pääseekö hän ollenkaan tuona 6 kuukautena lomille vai pitääkö sun kärsiä puoli vuotta näkemättä kertaakaan!?

Vierailija

Kyllä, hän on! Mutta hänen sotilasleirinsä on Saksassa, joten hän viettää sielläkin suurta osaa elämää. Hänellä on tulossa 2 viikon loma, mutta se on tulossa vasta helmikuussa. Joten sitä odottellessa. Kuitenkin huomasin esim. hänen kaverilla loman olevan jo jouluaikana, mutta kaveri on eri leirillä. En tiedä itse mistä se riippuu milloin lomaa tulee, mutta mielummin sekin kun ei mitään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat