Voiko tätä enää kutsua ystävyydeksi?

Vierailija

Onko tämä enää ystävyyttä? Nyt kaipaan apua ja mielipiteitä.

Me ollaan Riinan kanssa oltu ystäviä jo pian seitsemn vuotta, aika kauan siis. Riina muutti jo noin kahden vuoden ystävyytemme jälkeen toiselle paikkaunnalle, 300km matkan päähän. Sitä ennen oltiin oltu kuin paita ja perse, joten oli jo silloin aika kurjaa kun tavattiinki vain silloin tällöin, muu yhteys kyllä pysyi. Kun ollaan vanhemmiksi ja "viisaimmiksi" tultu niin entistä vaikeammaksi vain menee. Emme tapaa enään kuin tosi harvoin, ehkä nelisen kertaa vuodessa joitakin tunteja. Nyt kuvioissa pyörii jo Riinan kihlattu jonka kanssa tämä viettää suoraan sanoen kaiken aikansa. Riina ei yksinkertaisesti pysty tekemään enään mitään ilman Jannea. Hän lupaa usein että nähdään mutta kaikki peruuntuu ja pahinta kai on, että hän ei oikeasti tajua kuinka pahalta minusta tuntuu. Ollaan puhuttu ja oon yrittäny selittää. Soitellaan melkein päivittäin, mut ei se oo todellakaan sama asia kuin kasvotusten näkeminen. Jokin aika sitten mulla olisi ollut tilaisuus tavata ystäväni mutta silloinkin vain Jannen seurassa, joten en suostunut. En tunne Jannea oikein mitenkään, eikä myöskään poikaystäväni, joten en viitsinyt omaakaan miekkosta pakottaa pitämään seuraa Jannelle että olisin päässyt Riinan kanssa vaikka kahville. Pitäsikö vaan kiltisti ottaa kaikki armopalat vastaan ja mennä sinne kun Riina on kihlattunsa kanssa? Ei voi puhua mitään Jannen aikana eikä olla kuin normaalisti. Aikuinen ihminen ei pysty hänkään keksimään itselleen edes pariksi tunniksi tehtävää.

Anteeksi että on sekava, mutta toivon teidän jaksavan lukea ja vielä ymmärtävänkin.

Kommentit (4)

Vierailija

Tuttu tilanne! Paras ystäväni "jätti" minut poikaystävänsä takia noin vuosi sitten. Kun he alkoivat seurustella yhteydenpito ystäväni puolelta loppui kokonaan. Kun yritin kysellä millon nähdään niin aina oli Matti sitä Matti tätä. Muistan elävästi kun menin aamulla koululle ystävänpäivänä ja ehdotin innoissani mitä voitaisiin tehdä. Ystäväni sanoin vaan "meillä tulee tänään täyteen 2 kk, että..."

Kerran minulla paloi päreet ja sanoin suoraan mitä ajattelin. Sen jälkeen ystäväni ei ole pitänyt mitään yhteyttä, ei vastannut puheluihini tai viesteihini. Lopetin itse yhteydenpidon myös nopeasti.

Jos haluat roikkua ystävässäsi niin voithan ottaa "armopalat" vastaan, mutta toivon että mietit miltä se sinusta tuntuu.

Ehkä kannattaa lopettaa yhteydenpito vaikka kuukaudeksi ja jatkat elämääsi? Ehkä kannattaa sanoa suoraan silläkin uhalla ettei ystäväsi ymmärrä?

Vierailija

Totta, kyllähän se kannattaisi lopettaa mutta kun se vain on niin kovin vaikeea. Sekin niin kummallista, että ei ymmärrä ollenkaan että tämä on minusta todella kurjaa. Aivan kuin Janne olisi koko maailman napa! Jannella on vielä edessä intti tuolla jossain tulevaisuudessa, todella odotan kuinka Riina sitten pärjää. Ja suoraan oon sanonu, viimeks muutama päivä sitten. Sen tapaamishässäkän jälkeen ei oo neidistä kuulunu. Ittelläkin on vakaa parisuhde, mutta vielä ei ainakaan oo ystävät unohtunu, EIKÄ unohdu. Lisää vastauksia ja mielipiteitä täällä kaivataan!

Vierailija

On kyllä tosi kurja, jos ei tää sun kaveri tajua, miltä susta tuntuu tollasessa tilanteessa. Ja ootte vielä puhuneet asiasta? Mitä se on sanonut siihen, ku oot sanonu, että olis mukava nähdä kahdestaankin?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat