Monta pientä ongelmaa = suuri ongelma

Vierailija

Hei kaikki, minulla on todella epämukava tilanne, se saattaa kuullostaa pieneltä, mutta loppupeleissä monta pientä ongelmaa muodostaa suuren.

Olen kohta 20-vuotias ja asun avoliitossa kohta 20-vuotiaan nuoren miehen kanssa. Olemme seurustelleet 11 kuukautta ja asuneet yhdessä 10 kuukautta. Kyllä, muutimme yhteen liiankin nopeasti, mutta olen kuitenkin oppinut sen, että miksi odottaa kauan yhteenmuuttoa sillä ihmisen kaikki huonot puolet paljastuu nopeiten yhteen muutettua.

Tähän päivään asti olen löytänyt avokissani monta vikaa: Ulosotossa velkaa, ei koulutusta (on kuitenkin hyvä työ muttei pysyvä) taipumuksia rikollisuuteen lapsuudesta asti (on ollut lastarissa ym ym ym), ruohon polttoa (harvoin) nopea suuttuminen, draamakuninkaan piirteet, ym pienet (ja normaalit) asiat. + lapsi edellisestä suhteesta johon hän ei pidä yhteyttä (lapsi hankittu salaa)

Itse opiskelen ammattikoulussa lähihoitajaksi, avokki hoitaa suurimman osan raha-asioista sillä itselläni ei paljoo varaa ole. Itsetunto ongelmia lapsuudesta ja edellisestä suhteesta, muttei kuitenkaan ylitsepääsemättömiä.

Elikkä nyt itse asiaan. Olen tuntenut itseäni lähiaikoina turhaksi, koulu ei kiinnosta, kotona oleminen ei kiinnosta, itseasiassa mikään ei kiinnosta, syynä avokin käytös. Kun kaikki on hyvin, voin silloinkin melko hyvin, mutten kuitenkaan täydellisesti sillä meillä on historiassamme paljon ylämäkiä, kamalia riitoja, syyttelyjä, haukkumista, nöyryyttämistä jotka haittavat minua vieläkin sillä joistakin asioista ei olla juteltu loppuuun asti ikinä. Eniten harmittaa ja tuntuu pahalta sen salailu pornosta, sillä monta kertaa olin kysynyt asiasta (en ole mikään idiootti koneiden suhteen) ja aina tuli kielteinen vastaus, kunnes löysin todisteet mitkä mun piti tunkee avokin naaman eteen, asiasta puhuttiin myöhemmin ja hän oli suutuspäissään vetänyt pään täytee budii. Puhumisesta ei tietenkään tullut mitään ja seuraavana päivänä avokki sanoi ettei halua puhua asiasta enää ikinä. Hän ymmärsi sen että asia loukkas minua, muttei ymmärtänyt mikä tietty kohta siinä. Sen takia se varmaan jää kummittelee välillä mun päähän, aloin vertaamaan itseäni muihin aivan liikaa, enemmän kuin koskaa, ja se häiritsee itteäni tiedän ja aistin ettei kaikki ole ok nykyään, en ole sujut itseni kanssa. Mutta kuitenkin se ei ole pää asia tässä viestissä.

Eniten loukkaa mieheni käytös, minua kohtaan nykyään, välillä se tunne on niin karsea etten kestä, tekee mieli lähtä pois jonnekin mutta minne!? Pakko siinä vaiheessa on istua kotona, tai no ei se mikään pakko ole, mutten keksi itselleni mitää paikkaa missä nauttisin olla ja mikä parantaisi minun oloa.

En ole itsetuhoinen ihminen todellakaan, ja tiedän etten ikinä tappaisi itseä, mutta mielikuva siintä että minulle kävisi jotain ja näkisin miten avokki reagoisi tilanteeseen tuntuu kivalta.

Pyytäisin asiallisia viestejä ja neuvoja, mitä minun kuuluu tehdä, sillä tiedän ettei vika ole todellakaan pelkästään avokissani, mutta kuitenkin hänen sanat ja teot loukkaa minua nykyään enemmän ja enemmän. Hän myös epäilee minua uskottomuudesta vaikka olen yrittänyt säilyttää tämän suhteen niin pyhänä, enemmän kuin koskaan (se on yksi syy miksi porno suututti minua) ja sen jälkee kun avokki epäilee minulle tulee epäilyksiä häntä kohtaan.

Rakastan häntä kuitenkin todella paljon, tiedän että hänkin rakastaa minua, ei hän muuten tälläistä p*skaa kattelis. Mutta mikä voisi korjaa meidän sotasuhteen ym?

Kommentit (5)

Vierailija

Eihän tämän tekstin perusteella voi tietenkään kokonaan hahmottaa tilannetta ja teidän suhdetta. Mutta kun itse mietin niin kyllä tuo aika sekavalta ja ihmistä rikkovalta kuulostaa.. Itse en ainakaan voisi kestää tuollaista mitenkään, koska minä oon ainaki tosi herkkä ja helposti haavoittuva ihminen jos läheisten ihmisten kanssa on ongelmia, ja uskon että siihen vaikuttaa hyvinkin paljon oma lapsuuteni ja perhe-elämäni. Vaikka olenhan vieläkin nuori mutten asu kuitenkaan kotona enää, olen asunut reilu vuoden poikaystäväni kanssa saman katon alla vuokralla pienessä omakotitalossa ja näin, ja jos kuvittelisin itselleni tuon tilanteen niin en usko et mun pää kestäis moista mitenkään.

Asioista pitäisi pystyä puhumaan avoimesti ja rehellisesti, ja todella selvittää ne asiat kerralla niin ettei ne jäisi kaihertamaan ja tietty selvin päin. Mut sinuna minä kyllä yrittäisin hankkiutua tuosta suhteesta pois tai ainakin tauolle että voisi selvittää ajatuksia/tuntemuksia ja rauhottaa vähän tilannetta niin sanotusti. Mutta tiedän kyllä että se voi olla todella vaikeaa kun kuitenkin rakastaa toista.. Mut pitää sitä yrittää ajatella mikä on itselle hyväksi ja että onko se suhde sen arvoista, ansaitsetko moista kohtelua? En tiedä saako tästä mun selityksestä mitään selkoa ja miltä tämä kuulostaa, mutta siis nää on vain minun omia ajatuksia et sinähän se parhaiten tiedät miten toimit ja päätät sen itse mitä teet. Mut oot kuitenkin sillee vielä ihan nuori ja noin, niin uskotko et oot loppuelämäs tämän kyseisen henkilön kanssa? Kestätkö noita "pieniä ongelmia" jotka kasautuvat päähäsi ja stressaat niitä ja pyörittelet mielessä.. Ja jos ne todella vaivaa ja stressaa ni ne ei tee hyvää, ihminen ylikuormittuu jos asiat on miltei koko ajan siten että pää hajoaa..

Pitäis yrittää keskutella ihan avoimesti ja kertoa toisillenne et miltä todella tuntuu ja mitkä asiat vaivaa, mitä pitäisi muuttaa.. Ja jos ei tosiaan yrityksistä huolimatta mikään muutu, ni kyl sit mun mielestä kannattais vaan antaa olla. Koska parisuhde jossa ei jomman kumman tai molempien ole varmasti hyvä olla, niin ei se kannata. Sinkkuna olo ei ehkä ole kaikille kovin mukavaa, mutta mielummin yksin kuin parisuhteessa jossa vain satuttaa itseään kerrasta toiseen..

Toivottavasti tosta mun sönkötyksestä sai jotain selkoa, ja ehkä mahdollisesti jottai pientä apuakin? :) Mutta itse sinä teet kuten itse koet hyväksi! Tsemppiä kovasti, toivottavasti asiat ratkeaisivat tavalla tai toisella! Ja älä todellakaan ala ajatella itsetuhoisia, itse olen myös ajatellut joskus samoin kuin sinä että tahtoisin tietää miten joku reagoi, mut on seki jo aika huonosti jos ees semmosia ajattelee.. :/ Mut koita pärjätä!

Vierailija

Oho, tulipa paaaljon tekstiä! :O

Toivottavasti ees pientä apua ois.. :)
Jos tulee jottai selkeyttä jossai vaiheessa, ni laitahan tänne sit lopputulos.
(Ei pakko ole mikään, mut ois kiva tietää miten asiat meni.. Iha mielenkiinnosta.)

Vierailija

kiitos vastauksestasi, neuvosi mitä annoit olen pihtinut itsekin. Onhan ero kuitenkin vaihtoehto aina, mutta vaikeahan se tulee olee, olen rahallisesti riippuvainen ihmisestä ainakin tällä hetkellä kun opiskelen, sillä opintolaina ei houkuttele ja alan "keikka hommia" ei kiinnosta tehdä, vanhustyö ei ole jotenkii mun juttu. Toiseks muisto ja ajatus siintä, että silloin kun on kaikki hyvin niin silloin suhde on täynnä rakkautta ja hellyyttä. Muttei silloin kun alkaa alamäki putki, harvoin tämä jää yhteen riitaan, vaan alkaa kierre, mikä on esimerkiksi nyt jatkunut 3 päivää. Ja se tulee jatkumaan pidempää sillä huomenna on vkl.

Hän on kaikin puolin täydellinen ja minulle sopiva, mutta just niinkuin mainitsit, asioista pitää osaa puhua, minulta se onnistuu ilman ongelmaa, mutta toisella osapuolella taitaa olla pien ongelma asian suhteen. Olisiko kellään mitään neuvoa, miten voisi aloittaa keskustelun miehen kanssa ilman että hän pelästyy ja joko A. vetäytyy B. ole hyökkäävä. Riidan aikana se on jotenkii mahdotonka häneltä, tuntuu että siinä vaiheessa peli on menetetty. Olisko kuitenkin mitään konstia?

Vierailija

No minä en itse ainakaan usko et siihen mittää erikoisempaa "konstia".. Koska eihän siihen voi vaikuttaa oikein miten se toinen osapuoli tulee reagoimaan. Et kyl ihmisen pitäis osata käsitellä asioita, ei se oo siitä asian esitystavasta kiinni että kuinka se toinen reagoi. Ja minun mielestä tommoset riita ja muut pulmatilanteet pitää selvittää suoraan ja rehellisesti, totuus silmille ja sit selvitetää.

Enkä usko et muutenkaan vaikeita asioita voi mitenkään kovin "varovasti" käsitellä. Ja sit siinä voi myös sanoo sille toiselle et "hei, onko pakko juosta karkuun näitä asioita?" tms, koska ei ne asiat vetäytymällä miksikään parane. Ja sama jos se on "hyökkäävä" -mitä se sitten tarkoittaakin? Niin sit voi myös siitä sanoa et miks pitää käyttäytyä noin? Eikö voi ihan asiallisesti koittaa selvittää asioita ja ajatella oikeasti et missä vika ja miten korjata.

Ja jos se asioiden selvittely on toispuoleista et toinen yrittää kaikkessa ja toinen pakenee vaa tilannetta, ni ei siin oo mittää järkee ne asiat vaa on ja pysyy jos ei toinen ole halukas ja motivoitunut selvittämäät ja muuttamaan asioita.

Mut toivottavasti saisitte jotain selvyyttä ongelmiin!! :)

Vierailija

Toiseen ihmiseen ei kannata jäädä kiinni ainakaan pelkästään rahan takia. Minusta tilanteesi kuulostaa erittäin huolestuttavalta, varsinkin jos avokkisi saa sinut masentuneeksi ja haittaa opiskelua. Itse miettisin myös kahdesti haluaisinko seurustella pilven polttajan kanssa.

Ratkaisuja löytyy aina ja yksi väliaikaisratkaisu on vuokrata esimekiksi yksiö, jolloin opinto- ja asumistukien pitäisi riittää peruselämiseen. Lisäksi, kuten varmasti tiedät lähihoitajan työtehtävä on sen verran laaja, ettei sinun tarvitse valita juuri vanhustyötä, vaan voit esimerkiksi työskennellä päiväkodissa. Toisekseen töitä saa kyllä varmasti muiltakin aloilta ja välillä on tehtävä niitä töitä mitä saa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat