Tunteet hiipuvat ja poikaystävä intissä

Vierailija

Tarvitsisin kipeästi apua suhdeongelmiini. Elikä olen seurustellut yli 3 v poikaystäväni kanssa ja hän lähti nyt heinäkuussa inttiin. Minulla on ollut välillä suhteen aikana kausia, jolloin on tuntunut, että tunteet ovat hiipumassa ja sinkkuelämä kinnostaisi. Olen kuitenkin aina unohtaneet ajatukset ja keskittynyt parantamaan suhdetta. Kesällä harkitsin vakavasti eroa, koska poikaystävä alkoi tuntua enemmän kaverilta eikä kumppanilta. Keskustelimme asiasta ja päätin itsekseni, että katson, milta inttileskeys tuntuu.

Tuntuu kamalalta odottaa toista vuosi eikä suoraan sanottuna kiinnostaisi. Olen huomannut myös kiinnostuvani muista miehistä, mutta en ole edennyt ajatuksen tasoa pidemmälle.

Mitä minun kannattaisi tehdä? En tiedä, onko tämä ohimenevä kausi vai jotain muuta. Tuntuu myös törkeältä erota, kun toinen on intissä, kun siellä on muutenkin rankkaa ;(. En tiedä, olenko vain tottunut poikaystäväni läsnäoloon, enkä vain uskalla lähteä. Tämä on ensimmäinen suhteeni, joten minulla ei ole eroamisesta kokemuksia.

Meillä on siis paljon hyviä hetkiäkin, mutta huomaan haikailevani muuta.Lisäksi minua ärsyttää, kun poikaystävä vetää usein känniöverit lomillaan, jos olemme esim yhdessä juhlimassa.

Pitää vielä kertoa, että poikaystäväni on ihana ihminen ja voin kertoa hänelle ilot ja huolet ja hän tuntuu nimeomaan hyvältä ystävältä. Olen tuntenut hänet lapsuudesta asti, enkä haluaisi menettää ystävyyttä. Pelkään, että teen elämäni virheen.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Itse seurustelin melkein 4v. exän kanssa ja se oli eka pitempi aikainen suhde miulle.. itse harkitsin jo keväästä (2010)et haluan erota, koska en enää jaksanu häntä ja hän oli silloin intissä myös ja pääs heinäkuussa pois. tein sitten heinäkuun lopussa päätöksen et ilmotin etten halua olla hänen kanssaan. olisin varmaan aikasemminkin ilmottanut mut pelkäsin yksinoloa jne jne, kun oli tottunut toisen läsnäoloon vaikka olikin huono olla. Joten jos rupee olemaan useemminkin tommosia "kausia",nii ehdottaisin et käyt juttelemas jonkun luona tai juttelet jätkäs kans ja otat eron. miulla oli lisäksi vielä masennusta,niin miun olo parani eroomalla,mut tietysti tilanteet on erilaisia.. ja voittehan työ yrittää kaveruuttakin eron jälkeen..

Vierailija

Olen samassa jamassa,sinkkuelämä kiinnostaisi nyt enemmän.

" Et varmastikkaan päästä menemään sellaista mitä monet etsivät elämänsä ajan. Ihmiset eivät etsi epävarmuuttaan tunteistaan ja jatkuvaa joko-tai -pohdintaa,vaan sitä että on vuoren varma suuresta rakkaudesta, jota samanlaista poltetta myös valittu tuntisi."

-Tuollaisen pätkän löysin iltalehden sivuilta. Tuo laittoi miettimään,mitä tässä haluan. Toivottavasti myös tuo ajatuksia sulle :)

Vierailija

Olen vieläkin hyvin epävarma, mitä pitäisis tehdä :( alan kyllä kallistumaan tuohon eroon, koska näitä kausia on tosiaan ollut usein

Vierailija

Pelkään tosiaan myös sitä,että poikaystävä oli se oikea ja teen kamalan virheen eromalla, enkä saa häntä enää takaisin. Toisaalta ei tämä "muualle haikailukaan" ole mukavaa. Entä jos en pärjääkään yksin? Ja kamalaa tuottaa toiselle niin suuri pettymys. Mutta tuo lause saa tosiaan miettimään. Millainen sinun tilanteesi on Papja?

Vierailija

Parisuhteissa on yleensä kolme vaihetta.

Ensimmäinen vaihe on rakastuminen, jonka aikana kumppani nähdään yleensä vain positiivisessa valossa, eikä toisen puutteita, tai virheitä välttämättä huomaa ollenkaan. Tämä on siis juuri se hullaantumisen vaihe, kun kumppanissa kaikki tuntuu olevan täydellistä.

Seuraava vaihe on itsenäistymisvaihe, jossa kumppani tunnetaan jo hyvin ja toisen virheet huomataan. Kaikki ei olekaan ruusuilla tanssimista ja vaaleanpunaisten lasien läpi katsomista, vaan arki alkaa näkyä suhteessa. Tässä vaiheessa myös tehdään asioita enemmän erikseen, kuin yhdessä ja kaivataan nimenomaan enemmän sitä omaa aikaa.

Itsenäistymisvaiheessa hyvin moni suhde päättyy eroon, sillä itsenäistyminen ja oman tilan ottaminen parisuhteessa koetaan niin hankalaksi, että itsenäistytään ulos koko parisuhteesta. (Jokut taas jumiutuvat tähän vaiheeseen ja etsivät aina uuden kumppanin, koska eivät osaa luopua alkuhuumasta, joka tässä kohtaa on jo viilentynyt.)

Kolmas vaihe on rakkaus, jossa kumppani hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on, mutta ei mennä nyt siihen. Minusta nimittäin tuntuu, että sinulla on nyt menossa nimenomaan itsenäistymisvaihe. On siis aivan normaalia, ettet tunne olevasi poikaystävääsi yhtä hullaantunut, kuin suhteen alkuvaiheessa ja että oma kumppani tuntuu lähinnä hyvältä ystävältä, joka ei ole välttämättä huono asia. Ystävyyshän on tärkeää jokaisessa parisuhteessa.

Sinulla on nyt paljon aikaa miettiä asioita kaikessa rauhassa itseksesi, poikaystäväsi ollessa intissä. Mieti tarkkaan miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä itse haluat. Puhu asiasta sitten poikaystäväsi kanssa ja mainitse myös siitä, että sinusta tuntuu kurjalta, että hän juo niin paljon.

Mikäli tulet siihen tulokseen, että poikaystäväsi on sinulle vain hyvä ystävä, etkä ajattele häntä enää romanttisessa mielessä, on varmasti parempi erota. Muista kuitenkin, että vain sinä voit tehdä päätöksen. Eroaminen ei välttämättä myöskään tarkoita sitä, että ette voisi olla enää ystäviä.

Vierailija

Haikailen myös muualle, kuljen silmät auki vaikka vielä olenkin suhteessa,joten ei tämä nyt kauhean vakavalta vaikuta,enkä haluakkaan vielä mitään vakavaa. Mutta en haluaisi tuottaa mielipahaa poikaystävälleni.mutta kerran se vain kirpaisee. Ja varmasti pärjäät yksin,ihan varmasti! ..siinähän oppii tuntemaan itseäänkin paremmin ja miettimään mitä elämältä haluaa. ah,olipas hienosti sanottu :P eikä olisi kauhean reilua poikaystävääkään kohtaan jatkaa,kun hän on ilmeisesti todella vakavissaan ja itse täss pohdiskelen ja mietiskelen,jos jos ja jos.. Eiköhän me tästä selvitä prinsessamummo! ..suunta kohti uusia tuulia :)

Vierailija

Tää sun juttu tuli mua kans niin lähelle, että oli pakko kommentoida:). Mä oon nyt seurustellu 2v mun ensimmäisen poikaystävän kanssa, ja meillä on ollut noita kausia kans, ettei meinaa oikeen sujua. Välissä oon itte menny ihastumaan muihin, mutta ennen pitkää oon aina hoksannu, ettei kukaan muu osaa olla sellanen ku mun poikaystävä, ja just nyt meillä menee tosi hyvin. Mä haaveilen yhteenmuutosta ja kihloista, vaikka kultsi (hah en ikinä käytä tollasta sanaa!:D) ei haluakkaan vielä ("mä haluun elää eka sen villin poikamiesboksivaiheen!"). Eniveis, what i wanna say is, mieti pitkään, ennenku jätät sen sen intin aikana. Mä oon ite nyt intissä, heinäkuussa menin ja vuoden olen, ja mä niiiiiin hajoaisin, jos mun siviilielämässä kävis jotain noin paskaa (toinen jättäis). Täällä on vuoden hommissa niin kovat paineet, vaikkei kaikki niitä niin raskaasti otakkaan. Toki sun täytyy miettiä itteäs ja omaa elämääs, mut haluun tässä puolustaa sun miestäs, koska intissä hajoaa niin kaikkeen, ja jos siviilissä elämä kans tökkii, niin palveluksesta ei tuu mitään. Täältä ei pääse pois, ei pääse yksin itkemään, ei pääse purkamaan tunteitaan (jos menee sos.kuraattorille, niin "kaikki kattoo", jne. -tyylinen asenne)... Eli eihän tästä mun jutusta apua tainnu olla, mutta voimia sulle päätöksentekoon:)

Loppuun vielä: "Älä rakasta sitä, jonka kanssa pystyt elämään, vaan sitä, jota ilman et."

Vierailija

Olemme olleet 4 vuotta yhdessä, vakavasti puhuimme erosta ja oli todella huono kausi jo 3kk ennen armeijaan menoa (mieheni meni armeijaan tammikuussa). Päätimme kuitenkin yrittää jos se armeija jotenkin parantaisi välejä kun emme näe joka päivä, ja näin kävikin. Alussa meni paljon paremmin. Nyt joinain viikonloppuina on todella hauskaa, joskus jatkuvasti riitelyä. Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta on mukava olla viikot itsekseen kotona, ikävä ei ole yhtään. Kuitenkin on aina myös kiva kun toinen tulee viikonlopuiksi kotiin. Vaikeeta :D En tiiä mitä tekisin, mutta oon päättäny etten ota turhaa stressiä vaan elän päivä kerrallaan :)

Vierailija

Rakkaus on myös tahdon asia, jos tahdot rakastaa poikaystävää niin sitten otat niskasta ittees kiinni etkä epäile. Inttiongelmia en suoraan sanottuna ymmärrä, koska kuitenkin näkee melkein joka viikonloppu ja on niillä siellä nykyään riittävästi vapaa-aikaa pitää yhteyttä. Elän etäsuhteessa enkä nää poikaystävääni välttämättä kuukauteen ja nyt on tulossa melkein kahden kuukauden pätkä, mutta päätin että siitä mennään vaikka läpi kiven :) Se odottaminen on minun mielestäni siis hyvä asia ehkä, että saat olla omillasi ja huomata kuinka tulee ikävä. Siis jos yhä oikeasti rakastat poikaystävääsi ja olet vain tottunut ja kyllästynytsiihen, että kaikki on aina samaa, mutta kun olet yksinäsi niin alat kaivata sitä arkea ukkosi kanssa. (Toivon mukaan.)
Toisaalta jos kyseessä on eka seurustelusi ja mietit onko ruoho aidan puolella vihreämpää, niin ei se kyllä ole, ihmisillä on vaan liian romanttinen ja epärealistinen käsitys näistä "suurista rakkauksista"... Monet ihmiset ajattelee onko elämässä jotain parempaa, kun pitäisi keskittyä pitämään se hyvänä mitä on jo. Ei sen parisuhteen saa antaa väljähtyä jos sitä arvostaa. ^^
Tuosta kännäämisestä voit huomauttaa, vaikka kai sitä pitää vähän tilannetta nollata mutta ei sitä silti tarvitse aina tehdä. Mutta jos oikeesti tuntuu siltä, ettet enää rakasta miestä niin älä siinä tapauksessa vitkuttele, mutta mieti sitä rauhassa ettei tule näitä on-off suhteita.

Vierailija

Seurustelin entiseni kanssa 4 vuotta, ensimmäinen vakava suhteeni. Tiedän hyvin miltä tuo tuntuu, kun ei tiedä mitä haluaa. Kun ei tiedä että oisiko sinkkuna kivempaa ja pitäisikö suhteesta lähteä.

Minä vatvoin asiaa liian kauan. ja mieheni kanssa. Mies ei enää jossain vaiheessa jaksanut ja jätti (tai erottiin "yhteisestä päätöksestä")

Nyt tiedän että tein elämäni suurimman virheen.

Vierailija

Saatoin ymmärtää väärin ja koko teksti menee ihan plörinäksi mutta...

Etkö sä voi sanoo sun miehelles että tarviit aikaa, jos tosiaanki susta nyt varmasti tuntuu tuolta ?? Et eroa, mutta tarviit aikaa. Ja voithan ilmottaa lisäsyyksi tuon kännäämisen, ja ehkä jokunen viikonloppu kannattais keskittyä siihen parisuhteen huoltamiseen. Jos sun miehes rakastaa sua niin eiköhän hänkin ole valmis joustamaan yhdenviikonlopun siihen että saatte asianne sovittua, ja sovitte selkeät 'pelisäännöt' jatkolle... Oon ite myös inttileski ja pakko vielä todeta, että tuntuu sun miehes puolesta ihan kamalalta jos päätät jättää sen, mutta eihän sitä pakollakaan voi olla. Kehottaisin vielä silti miettiin, koska exäni kanssa seurustellessani mulle tuli yhtäkkiä vaan kans sellanen ettei kiinnosta, oli tullu aikasemminki, ja sitte ihastuin erääseen toiseen poikaan, ja jätin silloiseni(eli siis eksäni..). Ja varmaan kahen viikon päästä tästä olin ihan hajalla päätökseni takia ja meni varmaan puolisen vuotta lähes että pystyin taas tuntemaan aidosti jotain muuta(nykyistäni <3 ü) kohtaan todellisia tunteita. Ennen tätä kuitenkin olisin tahtonut eksäni takaisin... Eli mulle kävi tavallaa just niinku sulle, mutta seurusteltiin vaan vähemmän aikaa. Meni aika sekavaksi mutta siis harkitse tarkkaan ennenku teet mitään !!

Vierailija

Olen myös itse hyvin epävarma omista tunteistani. Päätettiin poikaystäväni kanssa erota, sillä suhteemme oli "väljähtynyt"... Poikaystävä ilmoitti siitä itse sillä tavalla että hän halusi lähteä kotiinsa yhteisestä asunnostamme ja miettiä omaa elämäänsä yms..

Seurustelimme 2 v ja asuimme yhdessä n. vuoden..Poikkiksen armeija-aikana alkoi tulla sellaista tyytymättömyyden tunnetta, kun yhdessä ei ollutkaan niin kivaa kuin olin ennen hänen lomiaan toivonut... Hän oli elämäni ensimmäinen rakkaus ja nyt pelkään menettäväni Sen Oikean.. Mutta mistä sen voi tietää!? Samalla aikaa haaveilen sinkkuelämästä ja uusista tuttavuuksista, mutta myös siitä omasta rakkaasta...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat