Mitä tehdä?

Vierailija

En tiedä mistä aloittaa. Joidenkin mielestä ongelmani voi kuulostaa hyvinkin naurettavalta, mutta kaipaisin jonkilaisia neuvoja tai mielelläni kuulisin muiden tarinoita, jos joku vaan tunnistaa itsensä samasta tilanteesta.

Koen olevani järkyttävä tunnesyöppö. Vietän paljon aikaa yksinäni ja olen hyvin usein kamalan kyllästynyt. Elämäni on raiteillaan, enkä koe olevani masentunut, mutta tuntuu, että olen todella laiska ja aikaansaamaton ihminen. En monestikaan päivän aikana tee juuri muuta kun lenkkeilytän koiraani, katson tvtä ja syön suklaata. Tilanteeni johtuu paljonkin siitä, että olen opintojeni lopussa ja teen koulujuttuja kotosalla. Ne päivät jolloin oikeasti saan jotain järkevää aikaiseksi, ovat hyvin harvassa.

Syy miksi kirjoitan tänne on se, etten tiedä mitä minun tulisi tehdä, jotta saisin innostukseni takaisin ja hirvittävän suklaasyöpöttelyn loppumaan. Joka päivä motivoin itseäni lukemaan tai kirjoittamaan hakemalla kaupasta suklaata. Syön siis suklaata lähes joka päivä. Lisäksi energia juomia menee ihan naurettava määrä. Oikeata ruokaa syön melko harvoin. Aamupalaksi leipää ja päiväseltä syön, jos syön, salaattia tai munakasta. Usein suklaa ja energiajuomat pitävät nälän pois, muttei juurikaan päänsärkyä ja väsymystä.

Joka päivä kannustan itseani aloittamaan uuden elämän ja päätän, että nyt otan itseäni niskasta kiinni. Helpommin sanottu kun tehty. Suunnittelen hakeutuvani esim. kirjastoon kirjoittamaan, pohdin juoksulenkille lähtemistä tms. mutta kertaakaan en ole saanut itseäni liikkeelle. Päivittäin kyllä lenkkeilytän koiraani, mutta useimmiten kaupan kautta. Haen itselleni suklaata ja energiajuomaa, joiden avulla koitan epätoivoisesti aloittaa kouluhommien tekemisen.

En tiedä pitäisikö minun päästä juttelemaan tilanteestani ammattilaiselle. Onko kyse jostain vakavammasta vai ihan vain itsekurista ja laiskuudesta. Olen huomannut sen, että suklaan syönti monesti piristää minua jonkin verran. Syön tylsyyteeni ja pettymykseeni, ja suklaa saa minut piristymään hetkeksi. Nauran kirjoitukselleni, sillä tyhmempikin osaisi sanoa itselleen; "lopeta se suklaan syöminen sekä itsesääliminen ja aloita niiden kouluhommien tekeminen". Tunnen olevani eräänlaisessa noidankehässä ja alan vihata saamatonta itseäni päivä päivältä enemmän.

Kommentit (2)

Vierailija

Aloita ruokavaliosta! Energiajuomat ja makeiset todella ovat hirveä noidankehä; ensin tuntuu tosi hyvälle, mutta lopulta niihin jää koukkuun ja olosta tulee juuri saamaton ja ällö! Ensimmäiset viikot ilman sokeria ja energiajuomaa voivat olla tosi vaikeita, mutta ihminen ei tarvitse sitä kehoonsa! Loppujen lopuksi olo on parempi kuin alussa.

Hanki joku uusi harrastus, oletko miettinyt vaikka tokoa tai agilityä? Tälleen syksyllä alkaa varmasti joka puolella suomea kivoja kursseja koiranomistajille : )

Minä olen kanssa todella laiska kouluhommien kanssa, mutta olen opetellut kikan : otan kouluhommat esille ja laitan herätyskellon soimaan esim. 10min päästä. Teen 10min täysillä hommia ja sitten voin katsoa vaikka telkkarista jonkun kivan ohjelman.

Vierailija

Itselläni oli samanlainen ongelma pari vuotta sitten. Muutin omilleni ja aloitin työelämän, ja monesti töiden jälkeen en tehnyt muuta kuin istuin kotona ja söin. Suklaata ja makeisia meni paljon, ja sitten ihan vain leipää ja kaikkea hiilihydraattipitoista. Olin silloin melko hoikka ja tuon syömisen ansiosta lihoinkin huomaamatta 7-9 kg (paino vähän heittelee). Ruokaan oli vain ihan järjetön himo, ja sallin sen itselleni ajattelemalla, että on varaa syödä, kun ei painoa ole paljoa vielä kertynyt.

Itseäni alkoi myös inhottaa tuo saamattomuus ja syöminen. Itseäni harmittaa aivan hirveästi, etten silloin saanut tarpeeksi nopeasti muutosta aikaan. Nykyään omaan pienen pömppiksen ja raskausarpia takapuolessa ja vähän reidessäkin. Eivät arvet muuten häiritsisi (esim. rinnoissa ei häiritse ollenkaan) muttakun tiedän että ne ovat tulleet vain tuosta omasta laiskuudesta eikä naiseksi kehittymisestä. Arpia ei luultavasti olisi tullut, jos paino olisi noussut hitaammin. Mutta nuo arvet nyt ei tässä ole se ongelma (monella niitä on ihan normaalin kehityksen myötä), vaan tuo painon nousu).

Muutoksen taisin saada aikaan, kun lähdin kaverini kanssa harrastamaan zumbaa. Yksin en noille zumba-tunneille varmastikkaan olisi lähtenyt. Sen jälkeen innostuin salilla käymisestäkin (tuo innostus on ikivä kyllä nyt jäänyt väliin).

Paino ei juuri ole tippunut, johtuu varmaan siitä, että nyt on osa rasvakudoksesta muuttunut lihakseksi, ja kova syömään olen edelleen, makeita herkkuja vaan ei tule niin usein syötyä, eikä niitä niin paljoa enää kaipaa kun on niistä osittain eroon päässyt. Joskus tietenkin tulee herkuteltua. Mutta olo ei enää ole niin inhottava ja ällö, kun on saanut otettua itseä niskasta kiinni.

Eli paras keino taitaa olla, että hankkii jonkun kaverin kanssaan harrastamaan. Se auttaa, että kaveri on mukana edes aluksi. Myöhemmin sitä sitten lähtee ihan yksinkin liikkeelle, kun sen on ottanut tavaksi. Tuosta koirastakin varmasti on apua, niinkuin kerroitkin ulkoilevasi sen kanssa, se jo hyvä harrastus. Mutta välillä kannatta ihan vain tavata omia kavereita ja käydä vaikka kahvilla. Se että näkee kavereita ja on tekemistä vie paljon pois syömisen himoa. Itse ainakin tuolloin pari vuotta sitten enemmänkin yksisteni söin. Ehkä sitten jaksaa opiskellakkin, kun saa välillä vähän vaihtelua. Ja voisiko itseä yrittää kannustaa opiskeluun suklaan sijasta vaikka sillä, että kun on kouluhommia tehnyt niin antaa itselleen luvan lähteä shoppailemaan. Tai että koittaa korvata makeat herkut jollain terveellisellä ja hyvällä (itselläni toimii viinirypäleet, tuoremehu).

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat