Pitkän parisuhteen loppu

Vierailija

Tällainen on varmasti jossain, mutta en nopeasti löytänyt mitään. Millaista elämä on pitkän parisuhteen loppumisen jälkeen? Itsestäni on alkanut tuntua, että kaipaan aivan yhtä paljon suhdetta ja ihmistä, jonka kanssa olla kuin kaipaan kumppaniani henkilönä. No, kai kaipaan jälkimmäistä kuitenkin enemmän. Häntä ei kukaan korvaa. Olimme yhdessä melkein kaksi ja puoli vuotta ja asuimme periatteessa saman katon alla vuoden. Meidän suhde ei päättynyt, koska rakkautta ei riittänyt tai koska emme olisi halunneet enää olla yhdessä, vaan elämä ja sen koettelemukset - eli kumppanin mielenterveys - tulivat väliin. Se teki kaikesta siitä uskomattoman vahvasta ja hyvästä pohjasta mikä meillä oli liian vaikeaa. Ainakin hänelle.

En jaksa nyt kirjoittaa mitään muuta. Halusin vain aloitaa tällä.

Kommentit (3)

Vierailija

Itse erosin pari kuukautta sitten suhteesta, joka kesti 5vuotta, siitä neljä asuimme yhdessä. Uusi alku omalle elämälle on tuntunut todella hyvälle, päätös tässä oli minun, sinänsä en siis osaa kuvitella sinun tilannetta, mutta paras neuvo minkä voin antaa on kaverit, älä jää yksin neljän seinän sisälle. Ei, en tarkoita etteikö saisi surra, saa ja kuuluukin surra aikansa, eikä kavereiden kanssa tarvitse olla 24/7, mutta joku juttutoveri on varmasti paras apu, jotta saa niitä tuntoja purattua :)
Ajan kanssa se helpottaa.

Vierailija

Minäkään en samassa tilanteessa kanssasi ole, mutta minulla ja poikaystävälläni on kuitenkin ollut parisuhteessamme myöskin valtavia vastoinkäymisiä mielenterveyteen liittyvien ongelmien vuoksi, siis masennuksen. Vaikka rakkautta ja halua olla yhdessä on kyllä aina riittänyt, niin tämä ongelma on monesti tullut väliimme. Sitä on kyllä todella vaikea selittää, kuinka vaikeaa, monimutkaista ja raastavaa se on.

En tiedä liittyikö tämä nyt oikeastaan tässä mihinkään, kun en osaa kysymykseesi vastata, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa..

Vierailija

Voi, sinua -persikka- olisi kaivattu viimeisen puolen vuoden aikana, kun olen taistellut tämän suhteen eteen (ja kirjoitin siitä tännekin "hieno suhde päättymässä kumppanin masennukseen"). On mukavaa, että vastasit. Meillä suhde tosiaan loppui siihen, että kumppanini meni avohoitoon, kun paha olo kasvoi liian suureksi. Viikko sitten hän toivoi kovasti kaiken järjestyvän, jotta hän voisi vielä palata kotiin, mutta perjantaihin mennessä hän oli päättänyt, ettei suhteemme voisi onnistua, vaan kaikki tulisi kuitenkin luhistumaan, koska on asioita, joista hän ei voi päästä yli. Näitä puheita on ollut ennenkin, mutta silloin olen ollut hänen kanssaan ja voinut taistella. Aina hän on ollut onnellinen siitä, ettei ole lähtenyt. Nyt vain en voi taistella, koska hän on hoidossa. Tosin tiedän, ettei hän ehkä edes jaksaisi suhdetta tällä hetkellä.

Tiedän myös, että kun hän parantuisi, ei meidän suhteessa olisi enää mitään ongelmia. Olisi vain se uskomattoman tarina, mikä meillä on ollut. Hän on minun sielunkumppanini, sitä ovat sanoneet kaikki, jotka ovat meidät nähneet. Ja hän rakastaa minua valtavan paljon. Edelleen.

tollu, kaikki sanovat samaa kuin sinä ystävien suhteen, mutta ongelma on, että kumppanini oli minun paras ystäväni, eikä minulla muita ole. Muutimme vuosi sitten uuteen kaupunkiin, eikä minulla ollut enää edes vanhoja tuttuja, koska välimme katkesivat. Kaikki aiemmatkin ystävyyssuhteeni ovat päättyneet tavalla tai toisella. Nyt en ole enää löytänyt samanhenkisiä ihmisiä. Eikä näistä kolmesta kaverista, joihin olen tutustunut todellisuudessa kuin yksi -joka ei koskaan ole seurustellut - ole valmis olemaan paikalla silloin kuin todella jotakuta tarvitsisin. Hän on ihminen, joka vie ajatukset muualle, mutta kaikesta ei voi puhua, koska hänellä ei ole omaa kokemusta. Kaksi muuta taas... Heillä oma elämä kumppaniensa kanssa on nyt ykkössijalla.

***

Minua surettaa muuten todella paljon, ettei minulla ole kauheasti mitään ihania lappuja tai muuta, joita sitten joskus, kun siihen pystyn, voisin katsella ja lukea. Paitsi hänen huppari minulla on, hän jätti sen minulle turvakseni. Kumppanillani on vaikka mitä, ja hän sai kaiken yhteisenkin. Hänelle ne ovat todella tärkeitä, hänen omia aarteitaan. Muistoja meistä.

***

Emme muuten ole asuneet enää puoleen vuoteen virallisesti saman katon alla (vaikka tämä on ollut meidän yhteinen ja hänen ainoa koti, jossa molemmat olemme asuneet viimeiset pari kuukautta), joten poismuutto ja tavroiden vieminen on jo koettu. Nyt ovat poissa vain vaatteet, kahvikeitin, cd:t ja muut vastaavat.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat