Kaukosuhde

Vierailija

Olisi kiva saada keskustelua kaukosuhteista.

Oma poikaystävni asuu yli 400 kilometrin päässä ja olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja tuntemuksia. Miten tapasitte, miten suhteellanne menee, mitkä ovat tulevaisuuden toiveet/näkymät jne, mitä nyt ikinä tuleekaan mieleen :)

Kommentit (11)

Vierailija

Meillä on myös poikaystävän kanssa suunnilleen saman verran välimatkaa. Kun tavattiin niin asuttiin samalla paikkakunnalla, reilu kaksi vuotta ollaan oltu yhdessä. Muutin vähän aikaa sitten opiskelemaan toiseen kaupungiin ja poikaystäväni on intissä monen sadan kilometrin päässä, joten ei ihan joka viikonloppu nähdä. Vähän alle vuosi pitäis tätä kaukosuhdetta jaksaa ja sen jälkeen olis tarkoitus muuttaa yhteen. =)

Vierailija

Asuin ennen poikaystäväni kanssa 20 kilometrin päässä toisistamme, nähtiin lähes päivittäin. Mutta nyt olen muuttanut opiskelemaan, ja poikaystäväni käy töissä kahdensadan kilometrin päässä täältä, siellä missä ennen asuin.
Tuntuu tietenkin oudolta näin, että muutin kauas, mutta nähdään viikonloppuisin ja päivittäin puhutaan puhelimessa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä kolmen vuoden opiskelu vain vahvistaa suhdetta :)
Ollaan kyllä puhuttu, että sitten kun poikaystäväni työsuhde päättyy, niin hän voisi hakea töitä täältä, ja jos saa työpaikan niin muuttaisimme yhteen =)
Suunnitelmissa mun opiskelun päätyttyä on muuttaa yhteen entiselle paikkakunnalle jossa asuin :)
Tässä nyt sitten odottelee aina innolla perjantaita, kun pääsee oman kullan kainaloon =)
Suhde tuntuu vain syventyneen tämän kokemuksen ansiosta :)

Vierailija

Meillä on poikaystävän kanssa vajaat 200 kilometriä välimatkaa, nähdään joka viikonloppu, yleensä poikaystävän luona (isompi kaupunki, enemmän puuhaa).

Meidän tutustuminen meni itseasiassa tosi hauskasti! Tutustuin erään foorumin kautta nykyiseen yhteen parhaimpaan ystävääni, jonka kanssa kerkesin kerran nähdä ennen kuin hän "paritti" minut poikaystäväni kanssa, joka on siis ystäväni paras miespuolinen kaveri. Tavattiin ensimmäistä kertaa Helsingin rautatieasemalla. Minä tiesin miehestä vain hänen sotilasarvonsa ja ammattinsa, mies minusta vain tulevan inttivuoteni (huom. toivottavasti koko vuosi) ja ammattini.

Nyt olemme seurustelleet jo kuukausia ja olemme täyttäneet yhdessä asuntohakemuksia :) Onnellisempi en voisi olla. Itselleni ei kaukosuhde ole missään vaiheessa ollut iso ongelma. Tietenkin toista on hurja ikävä, mutta voi sitä ilon määrää perjantaisin kun pääsee oman rakkaan syliin.

Vierailija

Meillä suhde on nyt kestänyt yli vuoden. Ens vuonna olisi tarkoitus muuttaa yhteen poikaystävän paikkakunnalle. Ikävä on aina kova ja asiaa ollaan yhdessä monesti itketty mutta aina pitää yrittää miettiä positiivisesti :D kesän asuimme samalla paikkakunnalla ja nyt on taas vaikeaa yrittää tottua siihen että näemme noin 2 viikon välein :(

Välimatkaan helpottaa mielestäni yhdessä tulevaisuuden suunnittelu. Kaikista kamalinta on epätietoisuus koska näkee taas jos mitään ei olla sovittu. Pisin aika ettemme nähneet oli 1kk ja se oli jo hieman tuskaista. Yritän pitää itseni kiireisenä etten edes kerkeisi ajattelemaan koko asiaa :D hyvä tai huono keino, en tiedä.

Millä "kustannatte" suhteenne?

Eihän se nimittäin halpaa ole kun puhelimet laulaa ja matkat toiselle paikkakunnalle pitäisi maksaa :D

Vierailija

Minun mielestä kaukosuhteessa ei ole mitään vikaa. Olen lähes koko seurustelumme ajan eläneet kaukosuhteessa. Kun tapasimme asuimme vähän aikaa vielä samalla paikakunnalla. Hän muutti sitten työn perässä pois ja on sillä reissullaan vieläkin. Kohta napsahtais 6 vuotta yhdessä oloa täyteen :) . Aluksihan sitä ajatteli ettei tätä kaukosuhde hommaa jaksa vuotta kauempaa, mutta kappas kappas äkkiä se aika on kulunu ja nyt olen hyvinkin tyytyväinen tähän tilanteeseen. Yleensä nähdään viikonloppuisin ja joskus silloin tällöin viikolla. Meillä on yhteinen asunto missä minä asun ja talon hankinta suunnitelmiakin jo on, vaikka mies ei ole muuttamassa tänne kokonaan. Hänellä on tavallaan koti täällä.
Parasta tässä hommassa on se ettei suhde latistu. Viikot on mukava odottaa viikonloppua, kun tietää että pääsee taas kullan viekkuun nukkuu moneksi yöksi. Kipinä on pysynyt yllä vaikka toisten naamoja on tullu katteltua jo monet monet vuodet.
Vaikka tottakai ikävä välillä painaa vähän enemmän ja joskus vähemmät mutta se aina palkitsee viikonlopun tullessä :)<3 .

Vierailija

Kiva, että nyt löytyi keskustelu kaukosuhteistakin!
Elin yhden kesän verran kaukosuhteessa, jossa välimatkaa oli yli 600km eli todella paljon... Suhde päättyi miehen aloitteesta, kertoi välimatkan olleen hänelle liian suuri este. Tosiasiassa taisi olla vielä liian nuori sitoutumaan ja panostamaan suhteeseen yhtä vakavissaan ja paljon kuin minä.

Vierailija

Seukkasin joskus jätkän kanssa joka asui 15kilsan päässä. Tavallaan oli ihan kivaa, mutta homma meni käytännön syistä ihan mahdottomaksi. Tapaamiset vaati aina viikkokausien suunnittelun, puhelinlaskut oli hillittömät kun ei pystytty välimatkan vuoksi näkee ja silleen. Sit se sai ajokortin ja alko pyörimään vaan jossain huoltoasemilla. Mua alko ärsyttää niin paljon et ilmotin ettei meidän liitto voi kestää tätä välimatkaa ja sitä et meil on niin erilaiset harrastukset (halveksun kaikkia jotka käy huoltoasemilla)

En tiiä, ite en ainakaan ala enää koskaan seurustelee miehen kanssa joka asuu yli 5kilsan päässä. Toisaalta tuntuu et oon kyllä rakastumassa yhtään malesialaiseen mieheen mut se on toinen juttu ja uskon et rakkaus voittaa välimatkan.

Voimii sulle, en kyl usko et toi kauheen kauaa kestää. Mut toivon silti et kestäis!!!!!

Vierailija

Opiskelin jo valmiiksi toisella paikkakunnalla kun kesälomalla kotikaupungissani rakastuin parhaan ystäväni isoveljeen (tai hän rakastui minuun ja onnistui jotenkin hurmaamaan minut). Piti kuitenkin lähteä 400km päähän opiskelemaan ja jotenkin talvi selvittiin ja kesä jälleen yhdessä. Nähtiin kuukauden välein ja kun mies oli työtön, niin ukko lusmusi luonani kuukauden päivät :D Nähtiin siis yhtä paljon ku oltiin yhdessäkin ja se vaan vahvensi suhdetta. Kesä oltiin yhdessä ja riideltiin enemmän kun mitä etäsuhteessa, mutta riidat on nyt riidelty. NYt samanlainen vuosi edessä mutta vain maaliskuulle asti, jolloin on kaavailtu yhteen muuttamista. Ollaan nyt onnellisuuden huipulla vaikka ei ollakaan kohta kuukauteen nähty ja voidaan nähdä vain viikko kerrallaan :)
Etäsuhde vaatii luottamust toiseen, ettei epäile toista mutta se tekee hyvää suhteelle, että tulee ikävä toista koska sillon osaa arvostaa toista enemmän kun se ei olekaan siinä, tuli huomattua oman rakkaan kanssa ^^
Toivottavasti maaliskuussa yhteenmuutto sujuu hyvin.

Vierailija

3 vuotta mentiin 300km välimatkalla. jossain netti chatissa tavattiin. ikää mulla oli vasta 14 kun tavattiin niin ei ollut edes järkeä muuttaa yhteen ennen tuota. nähtiin noin kerran kuussa koko ton ajan. netti oli kovassa käytössä ja puhelimet. 3 v jälkeen muutin miehen luo toiselle paikkakunnalle. ensikuussa tulee 7 vuotta yhdessä oloa ja naimisiin mennään vuosipäivän jälkeisenä päivänä. 1 v tyttäremme pyörii tuossa jaloissa. tulevaisuus vaan näyttää mitä tulee vastaan.

tyttö

Oon 17 vuotias ja minua vuoden nuorempi poikaystäväni asuu 650km päässä minusta. Tavattiin ekaa kertaa netissä yhdessä chätissä ihan sattumasti, ja siitä se kaikki lähti :)

Huomenna meillä tulee 4kk täyteen. Me nähdään nyt aika harvoin, viimeksi näin hänet kesälomalla ja koko kesäloman vietin hänen kanssaan. Ja nyt kun koulut ovat alkaneet,näemme vain aina lomien aikaan. Viikonloppuisin ei oikein kannata meidän nähdä, koska matkaan menee se n.80e ja matkustaminen junalla kestää yhden päivän melkee, eli viikonloppuisin ehtisin olemaan vain päivän hänen kanssaan. Mutta on se päivä parempi kuin ei mitään, mutta se rahan meno yhden päivän takia..

Musta kaukosuhde on oikeasti aika rankkaa, varsinki kun oon niin tunteellinen ja helposti ikävöivä. Monesti oon jo itkenyt ikävän ja kaipuun tunteesta kun ei ole saanut nähä rakastaan heti vaikka kuinka haluaisi. Mutta se tunne kunnen näkee toisen pitkästä aikaa on jotain niin ihanaa. Hymyilee vain koko ajan toisen seurassa. Mutta kaukosuhde vaatii aika paljon ihmiseltä. Ja olen nuori vielä enkä käy töissä, joten rahaa ainakun saa niin täytyy yrittää säästää niihin matkohin että näkee rakkaansa. Jos oikeasti tietää toisen olevan itselleen oikea, kannattaa pitää hänestä kiinni kaikesta huolimatta. Meidän molempien vanhemmat suhtautuvat aika hyvin tähän. Aluksi vähän valittivat että eikö sitä miestä löydy lähempääkin... mutta mitä sille voi jos rakastuu toiseen joka asuu kaukana.

Poikaystäväni kestää tämän paremmin, ja hän sanoo todella rakastavansa minua ja että haluaa olla kanssani loppuelämän. Itse pelkään, etten jonain päivänä en enään kestä tätä... mutta poikaystäväni aina sanoo että miten sitä kestäisi sitten kokonaan ilman toista. Ja hän aina sanoo ei se matka ole este,se on hidaste. :) 

Vierailija

Mä ja mun sulhanen tavattiin netissä, viattomasti eli ei etitty seuraa, 2010 maaliskuussa. Huhtikuun alussa oltiin jo ihan rakastuneita, vaikkei sillon oltukkaan viel tavattu oikeessa elämässä, mut alettiin seurustelemaan ja suunnitelmissa oli, että lennän Lontooseen häntä tapaamaan kesäkuussa. 

 Näin me sitte tehtiin ja rakkaus oli sinetöity. Sen kesän aikana tavattiin kolme kertaa, pisimmillään 8h yhdessä. Jouduttiin kumminkin odottaa jonkin aikaa, et tavattiin taas. Lokakuussa hän lensi Suomeen ja asus kuus päivää mun ja mun perheeni kanssa meijän talossa, ja sit heti jouluna uudelleen. Helmikuussa, huhtikuussa, kesäkuussa, heinäkuussa ja aina vaan mahdollisimman usein. 
 Ollaan nyt molemmat lennetty Suomen ja Englannin välillä monet kerrat, ja jos totta puhutaan ni nyt on tosiaan alkanu kyllästyttää, silläku oltiin tänä kesänä kokonainen kuukaus yhdessä ni nyt ei enää osata olla erossa toisistamme:( Onneks hän on taas tulos Suomeen alle kahen viikon pääst, jee:)<3 
 Meillä molemmilla kun on iPhonet ni ollaan aina FaceTimet päällä, eli vähä niinku webbikamerat, ni sen avulla selvitään päivästä toiseen. Ens kesällä mä aion muuttaa Englantiin, hänen kaupunkiinsa jatkoopiskelemaan, eli vihdoinki voidaan sitte sillo olla yhdessä! Wohoo, vihdoinkin!! Nyt sitäpaitsi nyt voidaan tavata joka kuukausi täst lähtien että jipii, alkaa helpottamaan tää:) 
 Nii ja tosiaa mentii kihloihin viime kesäkuussa:)<3 Looking forward to moving in with him<3 Meillä on oma nettisivu, jos ketään kiinnostaa käydä kattomassa:): http://eerikamikes.weebly.com/

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat