Rakkautta ja vihaa

Vierailija

Älkää pelästykö pituutta, olisi ihanaa kun joku jaksaisi lukea ja vastata, yrittää auttaa ja kertoa mielipiteitään! Kiitos jo etukäteen.

Olimme neljä vuotta yhdessä kunnes poikaystäväni jätti minut muutama viikko sitten koska halusi vapautta. Hän kuitenkin edelleen sanoo rakastavansa minua jne, vietämme yhä paljon aikaa yhdessä, harrastamme seksiä jne, hän kutsuu minua kullaksi..

Olin aluksi varsinkin ihan rikki, sitten meni jo paremmin mutta nyt taas huonosti. Välis ajattelen että tekisin mitä vain saadakseni hänet takaisin mutta välis ajattelen myös että tekisin mitä vain että lakkaisin rakastamasta häntä.

Kun erosimme, kaikki hänen huonotkin puolensa alkoivat tuntua jollain tapaa hyviltä, aloin rakastaa vain enemmän. Nyt sen rakkauden lisäksi on tullut vielä enemmän vihaa kuin seurustelun aikana. Hän on varmaan useammin saanut minut vihaiseksi kuin iloiseksi. Olen menettänyt hermot niin useasti hänen kanssa. Olen saanut kärsiä ahdistuksesta ja hirveästä mustasukkaisuudesta. Kaikki olisi ollut ja olisi niin paljon helpompaa jos ei rakastaisi ja välittäisi. Mutta silti mulla on niin tyhjä olo ja kaikkea, en voi käsittää etten enää ole varattu nainen, ja nimenomaan juuri hänelle. Enkä voi kuvitella että hän tulee olemaan muiden naisten kanssa..se ajatus tuntuu tappavan minut. En vaan voi hyväksyä sitä.

Ja hän sanoi että ero ei johtunut mitenkään minusta, että hänen vain oli tehtävä näin. Mutta eihän hän voi jättää minua jos todella rakastaa minua ja pitää suhteestamme? Tiedän mitä piirteitä minussa hän vihaa, mutta en olettanut että hän ei oikeasti kestäisi minua kun suunnitteli yhteistä tulevaisuuttakin jne.. Meillä meni kuitenkin hyvin.

Voiko mitenkään lakata rakastamasta? Tiedän etten pysty laittamaan välejä poikki hänen kanssaan, en pysty luopumaan seksistä, halauksista tai mistään. Hän, hänen perheensä, meidän yhteiset kaverit ja kaikki ovat vain mun elämää, miten mä nyt yhtäkkiä voisin kokonaan luopua koko elämästäni??

Välis olen ajatellut (tai ainakin yrittänyt ajatella) että no onko tää nyt niin paha, saan sentään edelleen olla hänen kanssa kuten ennenkin ja jos joskus satun tapaamaan jonkun kiinnostavan niin voin edetä sen suhteen, ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa muiden poikien kanssa olosta jne.. Välis ajattelen myös että ehkä tää on ihan hyvä että nyt mun olisi aika oppia itsenäistymään (olen hänestä niin riippuvainen kuin vain voi olla).
Mutta nyt taas sellainen olo ettei tää riitä mulle, haluan hänet kokonaan itselleni. Hänellä ei saisi olla muita naisia, me muuttaisimme yhteen kuten oli tarkoitus.. Mutta silti ajattelen että en varmaan uskaltaisi ottaa häntä takaisin kun ajattelisin että ei hän nauti kanssani olosta, ei ole tyytyväinen siihen..

Riitelimme tänään ja tunnen nyt suunnatonta vihaa, mutta samalla valtavaa rakkautta. Tahtoisin että tunteeni katoaisivat!!! Mutta en tahdo luopua hänestä...en voi. Vaikeeta!

Hän sanoi erotessamme että ajattelee sisimmässään että palaamme joskus vielä yhteen, minäkin uskoin niin, mutta nyt tuntuu että hän ei enään ajattele niin ja on vain onnellinen ja helpottunut että pääsi eroon minusta eikä siis tahdo minua enää koskaan takaisin..

Suhteemme aikana se olen aina ollut minä joka soittelee ja ehdottelee tapaamisia, hän on sanonut että ei siksi ota minuun yhteyttä kun ehdin aina ensiksi, ja se on kyllä varmaan ihan tottakin, olen aika aktiivinen. Hän sanoi siis että jos minä en soittelisi niin kyllä hän sitten. No eilinen ilta oltiin erillään mutta ei hän soitellut, ja sanoi että ajatteli kyllä asiaa mutta sitten mietti että kyllä mä soittaisin sille jos haluaisin puhua..

Pitäisi yrittää edes vähän irtaantua hänestä, mutta pelkään että jos en ota yhteyttä niin meidän välit menee kun tuntuu ettei hän tekisi mitään niiden eteen, vaikka hän sanoo että ei haluaisi luopua minusta kokonaan vaan tahtoo viettää aikaa kanssani jne.. olen hänen paras ystävänsä kuten hänkin minun.

Apua, anteeksi pituus, piti kyllä tulla paljon paljon lyhyempi.. liikaa asioita sydämelläni :(

Kommentit (2)

Vierailija

Voi ei. Sun pitää kuule hommata itsellesi toinen mies. Sitä ei tarvii rakastaa eikä mitään muutakaan vaan antaa ymmärtää ensimmäiselle miehelle, että se on sun uusi mies. Tarviiko tätä tämän enempää selittää?

No lisätään vielä vanha fraasi: "kaikki keinot ovat sallittuja sodassa ja..." Capisce?

Vierailija

Erot on aina vaikeita, varsinkin kun tekin olitte ollu noin kauan yhessä, yhteiset kaverit, perheiden kanssa tuli hyvin toimeen.. Tottakai se on vaikeeta yhtäkkiä luopua siitä kaikesta ja kun on tunteita toista kohtaan. Mutta kyllä tuo väähn kuulostaa siltä, ettei mies halua sua enää takasin ja sunki kannattaa nyt pikkuhiljaa opetella olemaan ilman sitä. Olkaa jonkun aikaa pitämättä yhteyttä niin irtautuminen on helpompaa. Voitte ehkä olla ystäviä sitten myöhemmin, jos kumpikin pystyy puhtaaseen kaveruuteen, ei seksin harrastamisia ja kullitteluja, vaan mitä normaalit kaveritkin keskenään tekee ja puhuu. Ystävien tuki on nyt tärkeempää kun koskaan, ehdota kavereilles että pidätte vaikka tyttöjen illan, joko kotosalla tai meette baanalle niin saisit muuta ajateltavaakin. Uutta suhdetta ei kannata rueta haalimaan jos ei ole vielä päässyt yli entisestä, siitä ei tuu pidemmän päälle kun harmia nimim. kokemusta on..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat