Ero edessä avoliitosta?

Vierailija

Edit: Loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Kommentit (5)

Vierailija

Kannattaa puhua! Kerro hänelle nuo asiat, että arvostat häntä, ettet jaksa/halua enää riidellä, kysy miten tähän ollaan jouduttu.. Tehkää yhdessä jotain kivaa ja kerro hänelle että rakastat häntä.

Vierailija

Olen tuon riitelyn suhteen melko samanlaisessa tilanteessa, mutta me emme asu yhdessä.

Molemmat "uhkailemme" toisiamme erolla nykyään usein... Kai se on vaan viimeinen varoitusmerkki että hei, nyt pitää oikeesti muuttua!

Itse haluan yrittää siihen asti kunnen en enään aikuisten oikeasti jaksa tätä. Välillä ajattelen että nyt en jaksa, nyt tää on loppu, mutta ne ajatukset menevät ohi melko nopeasti.. Sanon usein miehelleni että "mitä menetettävää meillä on jos vielä yritämme?" Vaikka tämä on vaikeeta, molemmat haluamme olla toistemme kanssa ja uskomme että tämä vielä tästä paranee! Niin miksi sitten erota kun tosiaan ei ole mitään menetettävää ja on pienen pieni mahdollisuus saada tästä ihana suhde?

Itse olen tässä suhteessa se joka tekee "työt" ja miettii miten tässä pitäis olla. Mies taitaa olla enemmän loppu kun minä. Muistutan häntä usein että se muutos ei tule hetkessä sormia napsauttamalla, siihen pitää antaa aikaa, ja varsinkin tuo riidan yhteydessä erosta puhuminen pitää lopettaa!

Nyt mies menee viikoksi ulkomaille, luulen ja toivon sydämmeni pohjasta että tämä paranee sen jälkeen sillä emme ole yhteyksissä viikon aikana ja ehkä tilanne sillä rauhoittuu. Joko huomaamme kuinka ikävä toisiamme meillä on, tai sitten miten ihanaa ja rauhallista elämä on erossa.. Ikään kun pikku tauko.

Munkin mies salailee ja heittää pikku valheita, yritän esittää etten huomaa tätä käytöstä..

Minulla antaa voimia ajatella että sitten kun tämä rauhoittuu ja riidat loppuvat, niin suhde muuttuu vakavemmaksi ja paremmaksi. Luulen myös että suhteesta tulisi vahvempi sillä olemmehan selvinneet tuollaisesta kriisistä :) Jos me kuulumme yhteen niin juttu tulee toimii, ja jaksamme molemmat yrittää. Edessä voisi olla vaikka kuinka ihana suhde!

Voisitko yrittää olla 2 viikkoa riitelemättä ja puhumatta "vakavista" asioista, vaikka kuinka kiehuisit ja olisit vihainen niin älä ala tai lähde mukaan riitaan :) Itse en ole vielä onnistunut tässä...

Vierailija

Itselläni on takana lähes samankaltainen suhde. Seurustelimme yli 4 vuotta joista pari vuotta asuimme saman katon alla.

Meillä oli riitaa päivittäin, usein aivan mitättömistä ja pienistä asioista. Toinen katsoi väärällä tavalla, puhui väärällä äänensävyllä tai teki muuten vain jotain toisen mielestä väärin. Riidat olivat aina rajuja, huutoa ja loukkaamista puolin sekä toisin. Riidan päätteeksi uhkailtiin eroamisella ja välillä suhde oli lapsellista onoffia, kun kiukkuspäissään tehtiin isoja päätöksiä.
Aina sovimme että nyt muututaan, puhuttiin tuntikausia ja kerrottiin mitä toivomme suhteeltamme. Tämä tiesi kuitenkin vain uusia pettymyksiä molemmille.
Ja silti vain rakastin miestä suunnattomasti ja hän minua. Ehkä vain ehdimme kasvaa vuosien aikana erilaisiksi ihmisiksi vaikka olimmekin kiintyneitä toisiimme emmekä osanneet enää kuvitella arkea ilman toista.

Lopulta olin niin loppu riitoihin, että en pystynyt keskittymään töihini ja olin aina apea tai kiukkuinen. Tuntui että pää voi hajota millä hetkellä tahansa. Silloin tein lopullisen päätöksen ja muutin pois miehen luota, jopa toiseen kaupunkiin. Ero oli molemmille uskomattoman rankka! Oli totuteltava elämään arkea taas yksin.

Mutta nyt lähes vuosi myöhemmin olo on uskomattoman helpottunut! Ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa vaan voi olla oma hyväntuulinen itsensä. Työtkin sujuvat taas hyvin. Tottakai edelleenkin välillä ikävöin miestä ja meidän hyviä hetkiämme jotka haluaisin takaisin.

Oma neuvoni on, että keskustelette miehen kanssa ja varaatte siihen kunnolla aikaa. Kumpikaan ei möykkää tai jos meinaa paineet nousta niin käy jäähyllä vaikka pihalla ja palaa takaisin. En neuvo luovuttamaan "liian helposti" mutta vaikka ero tuntuu todella pahalta, on aina hyvä miettiä tuntuuko nykyhetkikään niin hyvältä loppujenlopuksi ja onko se elämää jota olet toivonut.

Vierailija

norel

Nyt kun katsot taaksepäin niin luuletko että olisitte saanneet suhteen toimimaan? Olisiko sulla nyt joku hyvä neuvo tai jotain sinnepäin? Aiankin mun kohdalla ymmärrän vasta sen jälkeen kun olen eronnut että missä oikeastaan se vika oli.. Jotenkin kaikki muuttuu niin selväksi, mutta vasta sitten kun on eronnut...

Ja muuten... vaikuttaako koko elämä ja arki teillä riitelyyn? Itse olen aika maassa ja ajattelen koko ajan miestä ja menettämisen pelko on suuri. Tuntuu että miehestä on tullu pakkomielle ajatella, mut johtuu varmaan siitä että otan hirveesti stressiä ja pohdin paljon koska olen niin hukassa

Vierailija

Nyt kun on saanut oman pään selvitettyä ja aikaa ajatella, niin kyllä sitä näkee selvemmin mitkä asiat olivat pielessä. Ensinnäkin olimme ihan liikaa yhdessä, emme osanneet ottaa omaa aikaa ja lähteä vaikka kavereiden kanssa johonkin. Sitten toisen naaama alkaa jo ärsyttämään ja kiukkuuntuu helposti pikkuasioista. Mutta tämä johtui siitä että mieheni oli todella mustasukkainen, ja jätin tyttöjenillat väliin vain siksi, ettei siitäkin tarvitsisi tapella. Ja koska riitelimme aina, lopulta yhteiset kaverit jättivät kutsumatta illanviettoihin koska eivät jaksaneet aina pilata omaa iltaansa draamalla. Lopputulos oli, että olimme lähes aina kahden tai yhdessä jossakin.
Mutta näin jälkeenpäin ajatellen ajattelimme asioista jo aivan eri tavalla, siitä miten haluamme elää ja rakentaa elämämme. Tästä tuli myös kitkaa välillemme.

Vaikka nyt ehkä näen ongelmakohdat joita en silloin ymmärtänyt, emme olisi ikinä saaneet välejämme kuntoon vaikka kuinka vahvasti olisimme halunneet. Ei kumpikaan meistä olisi voinut tai edes tarvinnut muuttua ihmisenä niin paljon että olisimme taas tulleet toimeen. Lopulta olimme myös satuttaneet toisiamme niin paljon, että molemmilla oli paha mieli ja kaltoinkohdeltu olo. Eikä näitä tuntemuksia saa helposti pyyhkäistyä pois.

Kyllä riidat pyörivät koko elämän ja arjen ympärillä. Jos olisin silloin osannut suhtautua elämään rennommin enkä olisi pelännyt tai olettanut eroa jokaisen riidan jälkeen niin olisimme ehkä päässeet vähemmällä. Että jokaisesta teosta ei tarvitse ottaa niin kovasti nokkiinsa tai jos toisella on huono päivä ja kiukuttaa niin antaa kiukkuilla itsekseen kunnes rauhoittuu.

Mutta en ala itseäni syyttämään tai miestänikään. En osaa oikein mitään neuvoa antaa.. Kannattaa vaan miettiä tarkasti että onko jokapäiväinen riitely, paha mieli ja sekainen elämä sen kaiken hyvän arvoista mitä teillä on? Haluatko elää tuollaista elämää ja tuollaisessa suhteessa? Vaikuttaako suhteenne ongelmat jo muihin ihmissuhteisiisi, työhösi tjv?

Itse olen tutustunut kaupungissani uuteen mieheen ja olen ihan järkyttynyt siitä miten helppoa elämä jonkun kanssa voi olla! Tottakai joka suhteessa on erimielisyydet ja riidat, mutta nykyään voin tehdä miehen kanssa asioita ja jälkeenpäin niistä onkin vain hyviä muistoja jäljellä :) Ei vain riitaisia iltoja. Mutta olemmekin sopivalla tavalla samanlaisia ja samaa mieltä asioista, niin mistäpä sitä sitten kinaamaan.

En siis yllytä nyt kumpaakaan eroamaan, mutta itse olen ikuisesti tyytyväinen eropäätökseeni vaikka itse eroaminen oli minulle raskasta ja sydäntä särkevää.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat