Mitä tässä epätoivoisessa tilanteessa pitäsii tehdä?

Vierailija

Nyt on toivoton tilanne ja tarvitsisin todella apua!

Eli siis olen seurustellut kaukosuhteessa poikaystäväni kanssa nyt 3 kk ja melkein alusta asti olen tuntenut oloni epämukavaksi tässä suhteessa. Koen, että poikaystäväni ei oikeasti välitä minusta, vaikka sanoo "tykkääväsä" minusta paljon. Hän saattaa olla viikonkin ottamatta yhteyttä, eikä se tunnu häntä haittaavan millään tavalla.

En ole nytkään kuullut hänestä MITÄÄN KUUTEEN VIIKKOON, koska hän on ollut reissussa ulkomailla. Hän laittoi minulle viestin viisi päivää sitten, mistä päättelin, että hän on palannut Suomeen. Vastasin viestiin saman tien, mutta en ole saanut häneltä vieläkään vastausta. Luulisi, että jos ollaan oltu erossa kuusi viikkoa, ehtisi sinä aikana tulla jonkunlainen ikävä toista. Itse olisin hänen sijassaan varmasti halunnut saman tien kuulla poikaystävästäni, kun olisin päässyt Suomeen. Itselläni on ollut joka ikinen päivä ikävä häntä ja olen odottanut hänen soittavan olevansa takaisin Suomessa.

Välinpitämättömyys välittyy myös silloin, kun olemme yhdessä. Ensimmäisellä kerralla kun harrastimme seksiä, hän yritti saada minulle orgasmin, mutta kun se ei silloin onnistunut, hän tavallaan menetti toivon sen suhteen. Nykyään minusta tuntuu, että kun harrastamme seksiä, hän ei niinkään enää mieti sitä, nautinko MINÄ. Seksimme ei silti ole huonoa, sillä nautin siitä silti vaikka tiedän, että voin saada orgasmin, mutta hän ei viitsi nähdä vaivaa sen eteen, että todella saisin sen.

Aina kun lähtöni aika pois hänen luotaan lähestyy, alkaa myös tunne siitä, että hän vain haluaa eroon minusta, voimistua. Ja aina kun suuntaan hänen luotaan junalla kohti kotia, päätän, että jätän hänet. Jo seuraavana päivänä minulla on kauhea ikävä häntä, ja unohdan kaiken negatiivisen hänessä. Olen nyt pari päivää hautonut päässäni ajatusta, että nyt todella pistän suhteen poikki, mutta silti minulla on kauhea ikävä häntä ja haluaisin vain olla hänen kanssaan.

Olen siis 18-vuotias ja en ole ennen tätä seurustellut kenenkään kanssa. Olen siis hyvin kokematon ja siksi haluaisinkin mielipiteitä joltain, jolla on enemmän kokemusta. Onko tällainen normaalia, ja huolehdinko nyt ihan turhaan? Vai pitäisikö minun lopettaa suhde?

Kommentit (7)

Vierailija

Suosittelen että lopetat suhteen, ei tollanen kuulosta normaalilta ku toi ei oo enää ees pientä välinpitämättömyyttä. Löydät kyllä paremman miehen joka kohtelee sua niinkuin sua pitäis kohdella, joten rohkeutta vaan erota, ei kannata kuluttaa aikaa tuollaisiin miehiin. Itellä melkein sama tilanne, tosin mieheni on ihan ihana mutta ei vain tunnu suhde toimivan, niin oon tässä kauan yrittäny erota muttei oo onnistunu ja siksi toivon, että jollaki olis rohkeutta tehdä se :))

Vierailija

Olen samaa Hobbitin kanssa...Tai ainaskin sun pitää puhuu sen jätkän kanssa ja kysyt suoraan et mitä v****a?!
Kaukosuhteet ovat aina hankalia...Sitä ei näe niin usein ku haluaisi jne.
Et sano rohkeasti hälle, miltä susta tuntuu hänen käyttäytyminen ja jos alkaa tuntuu ettei jätkä vaan tajuu niin sit sanot adios koko tyypille. Ei hän oo sillo sun arvonen tyyppi... Lykkyä tykö :)

Vierailija

Kiitos vastauksista! Ja sehän tässä onkin, kun ei vaan jotenkin saa aikaiseksi ottaa asiaa puheeksi... Aina suunnittelen eroavani hänestä ja mietin mitä hänelle sanoisin, mutta sitten kun juttelemme, hän jotenkin saa minut ihan lumoihinsa, enkä saa vain pidettyä päätäni erosta, vaan alamme jo suunnitella seuraavaa tapaamista ja sitten taas myöhemmin kaduttaa, kun en saanut avattua suutani. Toivottavasti seuraavalla kerralla kun juttelemme (jos hän nyt koskaan edes ottaa enää yhteyttä), saisin jonkunlaisia vastauksia. Jos hän on vaikka matkoiltaan löytänyt uuden ja paremman naisen tai jotain, olisi sekin kiva tietää...

Vierailija

Ei oo sun arvonen mies ku ei viitti ees yhteyttä pitää. Suhde vaatii vuorovaikutusta. Kun fyysinen välimatka on pitkä, pitäisi molempien jaksaa pitää yhteyttä netin, kännykän tai iha sama vaikka kirjeen välityksellä.

Muistan kun minä ensimmäisen kerran tapailin erästä miestä.

Hän halusi jutella joka ilta fb:ssa monta tuntia ja tuntui että hän oli aidosti kiinnostunut. Esitteli jopa äidilleen, mummolleen ja siskolleen. En muista enää tarkkaan montako viikkoa pidimme yhteyttä, mutta yhtäkkiä hän ei enää jaksanut käydä fb:ssa, jos sattui olemaan samaan aikaan niin lähti kuitenkin muutaman minuutin rupattelun jälkeen.

Kerran hänestä ei sitten kuulunut mitään pitkään aikaan. Olin todella surullinen sillä olin ehtinyt ihastua häneen kovastikin. Lopulta oli pakko ottaa itse yhteyttä ja tehdä selväks että minun kanssa ei voi olla tuollainen ja se juttu kaatukin sitten siihen ennen ku kerkis kunnollaa alkaakaan.

Myös avokkini kanssa meillä oli suhteen alussa välimatkaa reilut kolmesataa km ja paljon koneella istumistahan se arkisin vaati. Onneks viikonloppusin yleensä kuitenkin nähtiin. Mut sillon se oli sitä tuntikausia mesessä rupattelua, kerran juteltiin yli 11h putkeen :D

Vierailija

Kiitos taas, kun olette jaksaneet vastailla. Lisää saa erittäin mielellään laittaa =)

Voi että, kun kuulostaa ihanalta tuo miten piditte yhteyttä avokkisi kanssa, Taira. Olen kateellinen jopa kolmekymppiselle tädilleni, jolla on nyt uusi miesystävä. He puhuvat puhelimessa joka päivä pitkiä puheluita ja minä vaan kateellisena katson vierestä tätini onnea. Itse olin iloinen, jos se poikaystävä nyt tällä viikolla edes soittaisi (ja nyt se kerta viikkoonkin tuntuisi todella hyvältä...)

Olen päättänyt, että jos (ex-)poikaystävästä ei kuulu mitään, niin minä en ala hänen peräänsä soitella. Luulenpa, että tämä on nyt tullut selväksi; häntä ei enää kiinnosta.

Vierailija

kannattaa antaa olla koko miehen. Parempia löytyy ei kannata roikkua tollasessa. Nuorempana se on ehkä vähän vaikeampaa päästää irti kun on löytänyt jonkun.Olet upea nainen ja ansaitset miehen joka kohtelee hyvin!

Vierailija

Kiitos, neptun. Näin se varmasti on, eiköhän tämä meidän juttu ollut nyt tässä. Luulen ja toivon, että jossain on mies, joka osaa oikeasti arvostaa minua...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat