ensirakkaus + ero?

Vierailija

erosin noin kuukausi sitten poikaystävästäni. mies oli ensirakkauteni, seurustelimme noin vuoden ja ennen eroa olimme hiljattain muuttaneet yhteen. yhdessa asuminen ei sujunut lainkaan, jo ennen muuttoa riitelimme pienistäkin asioista ja yhteisen katon alla sama jatkui. ennen tätä emme olleet riidelleet kuin kerran seurustelumme alkuaikoina.

suurin osa riidoistamme johtui siitä, että minulla oli miespuolinen kaveri. tämä miespuolinen henkilö oli ihastunut minuun ja exäni ei tykännyt lainkaan, että näin välillä kyseistä mieshenkilöä. kuitenkin olimme vain kavereita, ja seurustelu aikana lähes kaikki ystäväni olivat kadonneet joten minusta oli mukavaa omistaa edes yksi ystävä. tästä muodostui riidan ydin, jonka ympärillä pienetkin asiat muuttuivat riidaksi...

eksäni ei puhunut minulle tuntemuksistaan että hänen tunteensa olivat lähteneet viilenemään, eikä hän juurikaan tuonut esille sitä ettei pitäny uudesta kaveristani. jatkuvan riitelyn seurauksena omatkin tunteeni viilenivät jossain vaiheessa ja puhuimme eksäni kanssa erosta jo moneen otteeseen, kuitenkin aina tulimme siihen tulokseen, että haluamme yrittää. minun tunteeni leimahtivat uudelleen liekkiin ja rakastin eksääni uudelleen koko sydämestäni. eksälleni ei kuitenkaan käynyt samoin, tunteet olivat lopullisesti kuolleet.

ongelmana tässä on nyt se, että olisin itse halunnut vielä yrittää ja haluaisin herättää nuo tunteet. emme ole käyneet riitoja vielä edes läpi puhumalla, sillä eksäni haluaa ajan ensin kuluvan. ensimmäiset päivät eron jälkeen olivat aivan kamalat, en syönyt mitään, itkin vain... nyt jälkikäteen olen alkanut syyttää itseäni, sillä luulen kaiken johtuvan vain siitä että minulla oli kaverina sellainen miespuolinen henkilö joka oli minuun ihastunut, itse kuitenkin rakastin eksääni. tuntuu kuin koko ero olisi minun syytäni...

eron jälkeen harrastimme eksäni kanssa seksiä moneen otteeseen, mutta hän halusi lopettaa sen. pelkäsi satuttavansa minua sillä. kuitenkin viime viikonloppuna hän tekstasi minulle, baari-illan jälkeen päädyimme suutelemaan useaan kertaan jonka jälkeen päädyimme minun luokseni harrastamaan seksiä.

ihmettelen osittain sitä että nyt kun olemme vain kavereita emme riitele, meillä on yhtä hauskaa kuin seurusteluaikoina. oikeastaan teemme nyt paljon enemmän yhdessä, käymme kahvilla ja syömässä ulkona. seksikin on aivan käsittämätöntä!
en tiedä, miten pystyn suhtautumaan jos eksäni löytää itselleen uuden. pelkään itse jääväni yksin...

en tiedä mitä minun tulisi tehdä? voinko saada eksäni tunteet uudelleen syttymään? vai pitäisikö minun nyt antaa ajan näyttää miten käy? "ikinä en sano ei ikinä" -eksäni vastasi kun kysyin, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua.

kiitos jos etukäteen jos joku jaksoi lukea tämän ja vaivautua vastaamaan! :-)

Kommentit (6)

Vierailija

itse pohdiskelen kans juuri noiden kysymysten äärellä että mitä nyt pitäs tehdä ja voinko saada exän tunteet uudelleen syttymään vai pitäisikö ajan näyttää miten käy?

olisi kiva kuulla jos jollai ois vinkkei tai kokemuksii.. :)

Vierailija

Mulla on vaan sellasia kokemuksia että kyllä se eksä on aina eksä.. jos erolle oli selvä syy ni miks sitä kannattas sit uudestaan kokeilla? Itsellä kävi niin juuri että ensirakkaus jätti vuoden seurustelu jälkeen, ja tuntuu nyt reilun puolen vuoden jälkeen että en ole vieläkään päässy IHAN täysin yli hänestä. Eikä asiaa auttanut se että pari kuukautta sitten jätkä halus mut takas.. mutta pidin pintani koska tajusin olevani onnellisempi yksin tällä hetkellä enkä voinu antaa anteeks kun jätti niin törkeellä tapaa mut.
Huh mutta siis mä sanon että vaikee niitä, jo kerran kuolleita tunteita on saada uudestaan syttymään tosta vaan, että eikun uusille vesille! ;)

Vierailija

Vajaa vuosi sitten erosin itse ensirakkaudestani, jonka kanssa seurustelin neljä vuotta ja asuimme yhdessä pari vuotta. Suhde ja ero oli vaikeita, mutta silti nykyään olen vain helpottunut että pääsin sellaisesta suhteesta eroon.

Minä tein sen virheen, että eron jälkeen olin paljon yhteydessä mieheen. Hänellä oli surkea mieli erosta, joten usein soitteli itku silmässä ja kertoi kaipaavansa, haluavansa jatkaa ym. Tästä tuli vain itselleni entistä kurjempi olo, kun oman pahan mielen lisäksi sain kantaa syyllisyydentunteitakin siitä, että toinen kärsii niin paljon.
Liikaa siis tämän vuoksi olin yhteydessä miehen kanssa ja tapasimmekin muutamia kertoja. Itselleni oli vaikeampi unohtaa ja jatkaa elämää. Myöhemmin sain myös kuulla mieheltä, että olen käyttänyt häntä hyväksi ja uskotellut että toivoa on vielä. Todellisuudessa en ikinä tälläistä antanut ymmärtää, mutta ihmiset kokevat asiat eri tavalla.

Mielestäni siis eron täytyy olla ero. Muuten jommankumman tai molempien mieli vain pahenee ja tulee väärinymmärryksiä. Jos on tarkoitus että joskus vielä palaatte yhteen, se kulkee omalla painollaan. Ottakaa omaa aikaa, pitäkää hauskaa, nähkää kavereita ja tehkää asioita mitä olette aina halunneet. Kun on saanut omaa aikaa ja pään selväksi ajatuksilta, voi realistisemmin arvioida parisuhdetta ja sitä, onko sillä ikinä enää tulevaisuutta.

Vierailija

kiitos vastauksista :)

Norel: "Jos on tarkoitus että joskus vielä palaatte yhteen, se kulkee omalla painollaan."
Olen tässä nyt samaa mieltä, jos niin on tarkoitettu se tapahtuu joskus. Olen päättänyt ottaa aikaa, emmekä eksäni kanssa tavanneet kolmeen viikkoon, joten oma olo helpottui huomattavasti. Edelleen tunnen syyllisyyttä koko erosta, mutta loppujen lopuksi: riitoihin tarvitsee aina kaksi ja riidat ajoivat meidät eroon.. Joten meissä kummassakin oli jotain vikaa, emmekä enää sopineet yhteen..

Seksiä kyllä harrastetaan edelleen, se on vaan niiin paljon parempaa kumppanin kanssa joka tuntee sut kokonaan ja tietää mistä tykkää. Parempaa kuin yhdenillan jutut! Eli toisinsanoen, parisuhde muuttui seksisuhteeksi, mutta sekin loppuu kun jompi kumpi löytää uuden.

Ehkä näin on parempi, lopullisesti huomaan sen sitten kun rakastun uudelleen.

Vierailija

Vielä lisäten edelliseen: Ehkä mua eniten sattui se, että tietämättäni satutin toista. Ikinä en tekis sitä tahallaan ihmiselle jota rakastan. Se sattui.

Vierailija

Itsekin kamppailen nyt tälläisen kanssa.

Olen ollut exäni kanssa kaveri jo ala-asteelta ja tuntuu, että on kasvettu yhteen. Tunteita on vielä kummallakin toisiaan kohtaan ja paljon, mutta suhteella ei vaan ollut tulevaisuutta.

Kannattaako sillon edes yrittää jos tietää ettei siitä kuitenkaan mitään pysyvää tule?

Kyllä me nyt kovasti yritetään jatkaa ihan kaveri pohjalta, ettei kummankaan tarviisi satuttaa toista, mutta jännä nähdä mitä siitä tulee :D

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat