Mitä tulevaisuudessa?

Vierailija

Olen 22-vuotias nuori nainen. Opiskeluni ovat aivan loppusuoralla ja vuoden sisällä pitäisi valmistua. Elämä tuntuu olevan vasta edessä, mutta koko elämä tuntuu aivan tyhjältä. Opiskelen kaupungissa, mutta kesäksi päädyin pieneen kotikylääni kesätöiden perässä. Minulla ei ole oikeastaan yhtään hyvää kaveria, jonka kanssa voisin vain viettää aikaa ja olla ystävä. Ainut rakas ihminen minulle on siskoni, joskin hän asuu aivan toisella puolella suomea ja näemme tuskin koskaan. Soittelemme toki silloin tällöin, mutta hänelläkin on oma elämänsä, johon sisko ei kuulu 24/7.

Tuntuu, että elämäni on aivan tyhjää ja tulevaisuus pimennossa. Opinnot ovat päättymässä, mitä sen jälkeen?? Töitä minulle olisi tarjolla kotikylästäni, työpaikka on mahtava, mutta haluanko muuttaa pikkukylään, jossa minulla ei ole töiden lisäksi mitään muuta, ei kavereita, ei harrastuksia, ei kertakaikkisesti mitään.

Olen jo pidemmän aikaa ollut sinkku ja toivon, että löytäisin elämäni miehen, jonka kanssa voisi jakaa tulevaisuuden, sen ilot ja surut. Olen ihan normaalin näköinen, urheilullinen, mukava luonteeltani, mutta en löydä ketään rinnalleni. Olen jo kauan katsellut erästä kylän nuorta miestä, mutta en ole uskaltanut mennä juttelemaan hänen kanssaan. En halua asettaa itseäni siihen tilanteeseen, että minut torjutaan, varsinkin täälä pienessä kylässä, jossa kaikki tietää toistensa asiat.

Haluaisin uusia tuulia elämääni, että saisin taas elämisen mausta kiinni. Illat menee itkeskellen, kun olen niin yksinäinen ja kaikki on tyhää.

Onko täälä ketään kohtalotovereita? Ja olisin kiitollinen jos jollakin on samanlaisia kokemuksia ja kuinka elämästä on taas saatu kiinni?

Kiitos jo etukäteen.

Kommentit (3)

Vierailija

Tämähän on aivan loistava tilanne, koko elämäsi on edessä, ja mahdollisuudet liki rajattomat. Ja Suomi on loppujen lopuksi niin pieni maa, että voit 2h matkustaa aika pitkällekin, ellet ihan Lapin perukoilla asu.

Mene vain juttelemaan sille miehelle. Elämässä pitää aina vähän koetella omia rajojaan, jotta se olisi elämisen arvoista, oli se sitten laskuvarjohyppääminen, taikka uudelle ihmiselle jutteleminen. Ajattele vaikka näin, että joidenkin pitää saada nämä "jännitys-kicksinsä" kalliista laskuvarjokickseistä, taikka sukeluskursseista, sinulle riittää että menet puhumaan tälle sinun ihasutksellesi. Lisäksi tämä ei luultavastikaan ole ensimäinen kerta maailmassa eikä siellä pikkukylässäkään, kun tyttö ja poika on kiinnostuneita toisistaan sillai, eli jos juoru-akat rupeavat puhumaan, niin se on heidän häpeänsä.

Sanottaisiinko että minulla on hieman samansuuntainen tilanne. Opskeluita vielä jäljellä pari vuotta, ja kesätöissä käyn omassa pikku kotipitäjässä. Jonkinverran se tulevaisuus on mietityttänyt, mutta olen asennoitunut siihen, että otetaan elämää kraiveleista kiinni ja otetaan vastaan mitä sillä on tarjottavana. Yleensä ne asiat ovat ihan hyvin lutviutuneet, vaikka hiukan synkältä on näyttänyt. Mennyt monesti hyvät stressaamiset ja murehtimiset hukkaan. ITselläkin tuo kumppani puuttuu vielä, mutta siinäkin pitää tuota aloitteellisuutta omalla kohdalla harjoittaa, koska vielä nyky-aikanakin naiset haluavat noudattaa vanhanaikaisia sukupuoleen sidottuja-rooleja.

"Hyvin eletty elämä tuo hyvän kuoleman, aivan kuin hyvin käytetty päivä tuo hyvän unen." Leonardo da Vinci

Vierailija

Kiitos paljon kannustavasta viestistäsi:)

Olen muutaman kerran saanut kunnolla kärsääni, kun olen mennyt juttelemaan pojille. Tästä syystä olen hieman arka näiden asioiden kanssa.

En tiedä onko tämä ihastukseni kohde sinkku vai ei ja emme tunne toisiamme. Jos olisin varma, että hän olisi vapaa, niin silloin voisin uskaltautua juttelemaan hänelle.. Mutta jos kuitenkin ryhdistäytyisin ja lähestyisin häntä, niin mistähän sitä voisi juttelun aloittaa ja niin sanotusti tunnustella hieman kepillä jäätä? Olisiko antaa vinkkejä? Ja missä sen juttelun voisi aloittaa, esim perinteinen baarikohtaaminen ei onnistu, koska tuppukylässämme ei ole baaria ja on hyvin epätodennäköistä, että osuisimme samaan aikaan naapuripitäjän kapakkaan...

Vierailija

Hei!
Hienoa että opiskelet ja sinulla on kuitenkin jonkinlainen päämäärä; päästä töihin. Olisin enemmän huolissani jos olisit sossupummi etkä tietäisi mitä tehdä elämällä!

Oletko kiinnostunut jostain uudesta harrastuksesta? Sieltä voisi löytää uusia kavereita tai ainakin mukavaa ajanviettoa!

Tykkäätkö lemmikeistä? Oletko miettinyt jonkun lemmikin hankkimista? Siitä voisi olla paljon iloa elämään, jos vain tykkäät eläimistä ja olet halukas sitoutumaan siihen : )

NAUTI SINKKUUDESTASI! Sinulla ei ole parisuhdehuolia, riitoja, sydänsuruja...! Käy vuokraamassa joku hyvä leffa, tee hyvää ruokaa, pidä yhteyttä siskoosi, käy naapurikylän kapakassa joskus parilla, kuuntele hyvää musiikkia, katso youtubesta stand up komiikkaa (auttaa aina suruun!)...

Usko kohtaloon. Sinulla on vain yksi elämä, joten ota siitä kaikki irti!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat