Miten selvitä erosta?

Vierailija

erosimme poikaystäväni kanssa tällä viikolla lähes 2 vuoden seurustelun ja vuoden yhdessä asumisen jälkeen. olo on tällä hetkellä mitä kamalin, vaikka ero oli aika lailla yhteinen päätös. poikaystäväni (tai siis ex hän ilmeisesti nykyään on) muutti pois eilen, uuteen kämppään.. mä asun tässä ns "meidän asunnossa" vielä elokuun puoleen väliin ja voin sanoa että kauheelta tuntuu olla tässä asunnossa ilman häntä..

Olisiko kellään vinkkejä erosta selviämiseen? miten sitä pidemmän päälle voi selvitä ilman sitä toista jonka läsnäoloon on niin tottunut? miten sen särkyneen sydämen saa taas ainakin lähes ehjäksi?

Kommentit (11)

Vierailija

Tukeudu ystäviin ja kavereihin joille voit puhua asioista ja tästä asiasta, itse huomannut sen auttavan asiaa. Menee pitkään että pääsee ylitse, itse en ole vieläkään päässyt eksästäni.

Oma elämäni muuttui, aloin käydä lenkillä eli pienillä urheiluilla ja hien pintaan saannilla ehkäisee stressiä. Koita tutustua uusiin ihmisiin, mutta vältä ihastumasta heti taikka heti uutta suhdetta.
Se tulee olemaan vain laastari ja ei varmaan tarkoitus loukata ketään tai muita.

Itse asun kanssa meidän yhteisessä kämpässä vielä ja hänen tavaroitaan täällä, maanantaina hakee loput rojut pois ja alan sisustaa kämppää omanlaisekseni :) Eli pienillä omilla teoilla pääset hyvin alkuun :) Jos mahdollista niin käy purkamassa tunteita jollekin ammattilaiselle :) Tehonnut itsellä ainakin tämä :)

Vierailija

Minua jotenkuten lohduttaa se että ajattelen että ei se ero oo pahinta mikä olisi voinut tapahtua. Kuolema ja sairaus olisi pahempaa.

Ajattelen myös että parit jotka ovat olleet mitä onnellisimpia ja monta vuotta yhdessä ja sitten eroavat, että miten he kestävät? Ero on vaan osa elämää, jos muut selviävät niin kyllä sinäkin! Toipumiseen tulee varmasti menemään kuukauksia, mutta joku päivä sinäkin pääset yli. Muutos tapahtuu vaihettain.

Itke silmät päästä aina kun siltä tuntuu! Kaikki eronneet ovat kans löytänyt uuden kumppanin, joskus sinäkin varmasti löydät uuden rakkaan. ;) Aika parantaa haavat.

Sinä totut kyllä olemaan yskin. Paljon paljon voimia sinulle! Kyllä se elämä vielä joskus hymyilee :)

Vierailija

Näiden aiemmin annettujen vinkkien lisäksi kannattaa muistaa, että teillä oli eroonne SYY. Yksin jäädessä sitä alkaa nopeasti ikävöimään ja muistelemaan niitä hyviä hetkiä ja unohtaa samalla sen syyn, miksi toinen keräsikään ne tavaransa ja lähti. Tämän takia kannattaa pitää kirkkaana mielessä se, että miksi te erositte. Mikä johti eroonne.

Itse erotessani muistelin aina unta odotellessani ja ikävän sekä pahanolon ollessa pahimmillaan aina niitä hyviä hetkiä, mutta pian pakotin itseni myös muistamaan kaiken sen paskan, mitä suhteessa koin. Muistamaan ne kaikki haukut, itkut ja pettymykset. Kun tarpeeksi monasti tämän tein, ikävä ja kipu hävisivät kun sydän (alitajunta) alkoi heräämään siihen todellisuuteen, että millaisen miehen kanssa sitä olikaan yhdessä ollut.

Mutta toipuminen entisestä suhteesta vie aikaa. Joten, ei kannata kiirehtiä tai kirota sitä, että toinen kummittelee vielä puolen vuodenkin jälkeen ajatuksissa. Rakkautta sisältänyt parisuhde on tiivis side, jonka jäljet pyyhkiytyvät hitaasti. Itsekin katselin vielä 7kk suhteen loputtua kännykkääni aina silloin tällöin sillä odotuksella, että näkisin entiseni soittaneen tai laittaneen viestiä minulle, vaikkei puhelin olisikaan soinut tai värissyt. Mutta aika parantaa haavat ja elämä vie eteen päin.

Vierailija

Itselleni tuli 5kk:ta sitten ero kihlattuni kanssa jonka kanssa olin seurustellut 4vuotta. Mies päätti lähteä entisen ihastuksensa matkaan ja kuin knalli kalliolle jäin kyyhöttämään. Itse selvisin erosta ystävieni ja perheeni ansiosta ja lisäksi sillä etten ajatellut enää menneitä vaan käänsin katseen kohti tulevaisuutta. Isoveljelläni on tapana sanoa että jotain hyvää seuraa aina parempaa ja oli totta vie oikeassa, tapailen nykyään jätkää jonka kanssa teemme asioita joita en eden unissani olisi tehnyt exäni kanssa.

Neuvoisin sinua tekemään aika radikaaleja ratkaisuja, jos exäsi tavaroita on jäänyt sinne niin heitä pois tai jos et halua tehdä niin, lahjoita ne pois... Turha piinata itseään Älä homehdu kotona, lähde ulos ja "röyhkeästi" osoitat kundille että sinua ei takapakki hetkauta (vaikka olisit sisältä romuna) niin pääset askeleen kohti uusia mahdollisuuksia. Mutta älä katkaise välejä, parempi että olette yhdessä edes ystävinä, kuin että ette enään ole ollenkaan yhteydessä... Itsellänikin on hieman hankalaa yrittää pitää edes ystävyyssidettä yllä mieheen joka teki todella PASKAMAISESTI!

Vierailija

Nauti yksinolosta. Vaikka se saattaa tuntua aluksi oudolta ajatukselta, tee itsesi kanssa jotain mukavaa. Hanki lempisuklaatasi(ei ehkä juuri sitä mitä yhdessä napostelitte eksäsi kanssa..), hyvää juomaa, laita villasukat jalkaan ja katso hauska komedia. Hemmottele itseäsi. Nyt sulla on aikaa keksittyä vain itseesi, ja niinku joku sanoi, älä aloita heti uutta suhdetta tai tapailua, vaikka joku unelmamieheltä vaikuttaisikin; jos hän on oikeesti niin upea, hän odottaa. Älä aloita heti railakasta sinkkuelämää. Se ei paranna sinun, eikä kanssaihmisen oloa. Ja tietysti; tukeudu ystäviin ja perheeseen.

Nämä saattaa kuulostaa turhauttavilta ja ehkä ajattelet niinku minä eron sattuessa: "just joo, kaikki sanoo samaa ja aika parantaa haavat blaablaa", mutta kärsivällisyys ja itsensä kuuntelu on varmasti yks tärkeimmistä asioista eron hetkellä =)

Vierailija

Itke niin pitkään ettet kertakaikkiaan enää jaksa itkeä.
Itke yksin, kaverin kanssa ja äidin kanssa niin pitkään että se alkaa tuntua tyhmältä. Sitten tajuat että olet vielä elossa.

Päivä päivältä löydät elämästäsi ihania asioita; kuinka aurinko lämmittää varpaita, kuinka ihania ystäväsi ovat, kuinka pasta ja kanakastike maistuu ihan sika hyvälle.

Kannattaisiko sinun muuttaa pois yhteisestä asunnostanne? Se saattaa muistuttaa liikaa vanhoista ajoista.

Tsemppiä.
Älä anna maailman latistaa sinua koska sinulla on sille vielä niin paljon annettavaa.

Vierailija

Ystäväni erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään noin puoli vuotta sitten, koska mies petti häntä. Ystäväni oli todella murheen murtama ja vaipui masennukseen ja pelkäsin jo hänen puolestaan. Mutta jossain vaiheessa ystäväni yhtäkkiä tajusi, kuinka paskamainen hänen exänsä olikaan ollut ja pääsi yli hänestä suhteellisen nopeastikkin, koska hän oli ollut niin ahdistunut aiemmin. Päättelin tästä, että koska ystäväni oli reilusti antanut itsensä tuntea kaiken sen pahan estelemättä itkua ja menemällä sinne ahdistukseen, oli myös hieman helpompi kenties päästä ylös sieltä pohjalta. Ja ystäväni ainakin kiitteli mua kovasti kuinka olin ollut tukena sen ajan yms. Itse olen huomannut juuri saman kuin tässä on aiemmin kirjoitettu, eli urheilemalla ja jos ei pidä urheilusta, niin tekemällä elämästään hieman ns. kiireisen. Näkemällä ystäviä joille ei ollut aikaa seurustellessa, aloittamalla uuden harrastuksen, menemällä katsomaan juuri se elokuva minkä vain itse haluaa nähdä, tekemällä niitä asioita mitä on kauan halunnut tekevän mutta jotka ovat jääneet unohduksiin seurustelun varjoon. Ero kuuluu jokaisen elämään, ja siitä on selvitty ennemminkin, kyllä säkin siitä selviät, oo vain kärsivällinen. Ja ite olen huomannut saman, mitä joku tossa aiemmin mainitsi, että erotessani en osaa ottaa ystävieni ohjeita todesta, ajattelena vain että "kaikki sitä samaa jauhaaa, pitää tukeutua ystäviin ja jutella asiasta ja tarvii aikaa yms", jotenkin harppaan erotessani kaikki järkevät ohjeet, kun sen sijaan niitä oikeasti pitäisi lukea ja kuunnella ihan kunnolla, ajattelemalla ohjeita järkevästi ja toteuttamalla asioita, mitä niissä mainitaan auttavan. Mutta, voimia, asioilla on tapana järjestyä:)

Vierailija

Kiitos teille kaikille neuvoista ja tsemppaamisesta!! olo tuntuu jo pikkuhiljaa paremmalta, päivä kerrallaan! Nyt itsellä edessä muutto ihanaan uuteen kämppään, sisustuslehtien selailua ja pakkaamista. Kyllä tää tästä, pikkuhiljaa :)

Vierailija

Mä erosin kuukausi sitten eksästäni (ensirakkaus), vuoden seurustelun ja parin kuukauden yhdessä asumisen jälkeen. Tunteet olen pystynyt tappamaan itseltäni, mutta toivon että olisimme edelleen yhdessä. Olemme erittäin hyvissä väleissä ja näemme usein, useat pitkät keskustelu kerrat ovat auttaneet minua pääsemään yli (sen mitä olen päässyt), ne saavat minut ymmärtämään tapahtuneen.

Mutta silti syyllistän itseäni ja kadun kaveeraamista toisen miehen kanssa, rakastin siis vain ja ainoastaan eksääni, en kaveriani. Mutta riitamme lähtivät siitä... Eksäni kertoi eron jälkeen että osittain häneltä katosi luottamus minuun.

Vaikein paikka varmaan tulee olemaan se kun eksäni löytää uuden. Tosin hän sanoi ettei ole vielä valmis mihkään uuteen. Toisaalta parasta ja toisaalta surullisinta oli kuulla ettei hän halua tehdä ketä vaan onnelliseksi, esimerkiksi minä en ollut ketä vaan. Haluaisin suoda toiselle onnnen ja olla itsekin onnellinen. Ehkä joskus löydän uuden rakkauden?

Harrastamme edelleen seksiä, sillä kumpikaan ei pysty ajattelemaan seksiä kenenkään muun kanssa. Ehkä tämäkin hyvä loppuu joskus...

Eksäni myös sanoi ettei ikinä saa sanoa ei ikinä, sen suhteen mitä tulevaisuus tuo, mutta ei nähnyt kovin todennäköisenä että palaisimme yhteen, mutta ei mahdottomanakaan. Mutta en todellakaan turvaudu tähän.

Päivä kerrallaan aion elää, itkuja en aio pitää sisälläni, itken jos siltä tuntuu! Tsemppiä sulle! :)

Vierailija

Kiitos siskot vinkeistänne, auttoivat myös minua tänä iltana.
6v tulinen parisuhde päättyi juuri traagisella tavalla ja elämänhalu
suoraan sanottuna aivan nollissa. Nyt laitoshoidon jälkeen olen yrittänyt psyykata itseäni ajattelemaan että elämässä on pahempiakin asioita kuin ero. Itkemään en pysty, kidutan myös itseäni vanhoilla kuvilla ja muistoilla. Piilotan ikävän ja tuskan eksän jatkuvaan haukkumiseen. Lue=katkeruus.
Toisella ei myöskään varmasti ole helppoa, omalla käytökselläni eron
aiheutin mutta olen pettynyt että halusi luovuttaa.
Ystävät ja perhe voimakkain tuki, sitten tulee keskittyminen OMIIN harrastuksiin, kaikkeen siihen mitä ei ennen pystynyt tai saanut tehdä. Lasken jatkuvasti päiviä koska alkaisi taas miehet kiinnostaa, koska alkaisi ulkona käynti ja sosialisointi kiinnostaa. Mitäpä sitä odottelemaan ja miettimään, fiilis tulee kun on tullakseen. Suuret haavat tarvitsee pidemmän aikaa parantua. Jaksamisia <3

Vierailija

Minunkin kohdalla taitaa tulla ero ihan pian. Olemme olleet reilu vuoden. Ero siis ei ole selvää, mutta yritämme nyt viimeisen kerran saada tämän suhteen toimimaan. En tiedä vaan haluanko... Siis haluan, mutta en pysty siihen!

Itken itseni joka yö uneen. Pää on niin sekaisin kun voi vaan olla! En pysty ajattelemaan ja kaikki tuntuu pitkältä pahalta painajaiselta :( Haluasin päästä yli ja lopettaa kaiken, mutta jotenkin en pysty siihen. Jos ei olo helpota niin pakko lähteä puhumaan ammattihenkilön kanssa!

Poikaystävän kanssa en pysty puhumaan, koska lupasimme toisilemme "omaa aikaa" ja että ei enään puhuta ongelmista ja huolista. Sitä paitsi hänellä on loma, niin en mitenkään haluaisi rasittaa häntä vaikka puhuminen auttaisi minua ymmärtämään miksi ollaan tultu tähän pisteeseen...

Muuten olen polttanut noin 3 tupakkaa päivässä, nykyään menee reilu aski :O mutta ajattelen että se on sen arvoista koska se auttaa oloani!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat