Media ja kehonkuva?

Vierailija

Kysyisin etenkin nuorilta (toki vanhemmiltakin) naisilta vaikuttaako median luoma malli teidän kehonkuvaanne, miten se vaikuttaa ja vaikuttaako se syömiskäyttäytymiseenne? Oletteko karsineet syomishairioista? Ahdistaako median naismalli teitä vai onko se ihan yksi ja sama? Vai kenties positiivinen juttu? Nähdessänne photoshopattuja kuvia mallien vartaloista, tunnistatteko ne käsitellyiksi vai pidättekö niitä aitoina, tavoiteltavina? Mitä muuta olette mieltä median naiskuvasta (liian laiha, sopiva, liian "täydellinen", viehättävä, epäviehättävä...?)

Kysyn tätä koska olen eräässä järjestössä tekemässä juttua ko. aiheesta.

Kiitos jos jaksatte vastata :)

Kommentit (6)

Vierailija

Median luoma kehonkuva ei vaikuta minuun mitenkään eikä syömisiini. Olen sinut itseni kanssa ja syön pääsääntöisesti terveellisesti, mutta annan myös itseni herkutella.

Nuorempana katsoin tarkkaan mitä söin ja jossain vaiheessa se meni ylikin, joten jonkin asteisesta syömishäiriöstä olen kärsinyt, en kuitenkaan ole ollut hoidossa tai muuta.

Mediassa naismalli on välillä lian raaka ja ns. julkisuuden henkilöt ovat jopa anorektisen hoikkia. Kuitenkin mediassa tuodaan myös esille usein tämä asia, mutta välillä jonkun julkisuuden henkilön muutamasta lisäkilosta nousee usein liian suuri kohu.

Itse en tunnista sitä onko kuva käsitelty vai aito, monesti kuitenkin tulee mieleen ettei kukaan voi olla noin hoikka kuin kuvan henkilö.

Vierailija

Nuorempana (14-16v.) kärsin jonkinasteisesta syömishäiriöstä. Painoin 45-50kg/170cm ja ajattelin kokoajan olevani lihava. Luulen että median antama kuva ja varsinkin idolini vaikuttivat asiaan.

Nykyisin (20v.) en välitä niinkään langanlaihoista malleista; pikemminkin olen onnellinen että minulla on vähän muotoja :-) Mielestäni median antama kuva täydellisestä naisesta on viehättävä - terveellisen laiha ja itsestään huolehtiva nainen on tottakai kaunis!

jassuu-
Seuraa 
Liittynyt29.5.2011

todellakin vaikuttaa, tuntuu että nykysin naisten pitäis olla langanlaihoja.. ennen naisissa sai olla ees jotain mistä ottaa kiinni! :( mutta onneks kelpaan omalle kullalle tämmösenä ku oon.

Vierailija

Teini-ikäisenä sitä katseli kateellisena tv- ja lehtimainoksia joissa oli malleja ym. langanlaihoja naisia. Jonkinasteiseen minäkuvan vääristymiseen ajauduin kun paras kaverini alkoi laihduttamaan peruskoulun loppupuolella. Itsekin aloin sitten laihduttaan vaikka normaalipainoinen olinkin. Meni siihen pisteeseen että söin pienempiä ruoka-annoksia kuin vauvat, lenkkeilin hullun lailla ja heitin ruokaa salaa roskiin ja väitin syöneeni ne jne. Siinä vaiheessa kun kuukautiset loppuivat ja BMI oli alle 17 niin äitini pisti stopin koko hommalle ja pakotti syömään. Sittemmin olen vuosien ajan kärsinyt kausittaisista tuntemuksista: Olen liian paksu sieltä, täältä ja tuolta, on selluliittia, pitäisiköhän aloittaa herkkulakko, en syö mitään rasvaista ainakaan viikkoon jne.

Seurustelu toi omat paineensa: Exäni pettäessä minua ja kun kaverikin laihdutti niin alkoi tämä minun painonlaskuni. Kuvittelin kai että minussa oli jotakin vikaa kun poikakaveri petti. Nykyisessä seurustelusuhteessani koen edelleen näitä hetkiä kun tulee paha mieli jos poikkis tuijottaa tv:stä H&M:n bikinimainosta jossa laihat mutta isorintaiset naiset keikistelevät. Poikkis on monta kertaa hermostunut kun kyselen että kelpaanko hänelle sellaisena kuin olen, pitäisikö minun laihduttaa, onko peppuni hänen mielestään liian iso jne. Joinain päivinä suutun jos poikkis kysyy että mennäänkö ostamaan vaikkapa jäätelöt kun on sellainen olo että olen liian lihava. Joskus olen purskahtanut itkuun kun huomaan poikkiksen selailevan cosmoa tai muuta lehteä ja pysähtyvän jollekin sivulle jossa on puolialaston nainen...itse kun samalla seuraan sivusta mussuttaen jotakin leivosta.

Nykyajan kauneusihanne on minulle välillä yhdentekevä, välillä se ahdistaa, välillä kauhistuttaa ja välillä tuntuu että minun kuuluisi näyttää samalta. Olen tässä muutaman vuoden sisään oppinut hyväksymään kehoni verrattuna teinivuosiin. Olen ruma, olen lihava -päiviä on huomattavasti vähemmän kuin silloin. Lisäksi olen alkanut ihailemaan muodokkaita julkkiksia ja toki kadehtienkin katselen heidän kuviaan: Scarlett Johansson, Kim Kardashian, Marilyn Monroe... Mielestäni he ovat terveen näköisiä ja naisellisia. Luurankoa muistuttavat julkkikset eivät enää kolauta itsetuntoani kuten ennen. Ehkä nykyinen seurustelusuhdekin on vaikuttanut asiaan: Poikaystäväni aina kehuu peppuani ja sitä että olen pehmeä. :D Siitä tulee varmempi olo kun tietää että on miehiä jotka ihan oikeasti tykkäävät enemmän normaalipainoisista naisista joissa on jotakin josta ottaa kiinni. Olen siis normaalipainoinen itse nykyään.

Uusi minulle ahdistusta tuova asia mediassa on se, että naiset ovat lehtikuvissa aina täysissä meikeissä, yllään upeat vaatteet ja kaikki on tiptop hiuksista koruihin. Tuntuu välillä kuin itse olisi varpunen kaupungilla kävellessä.

Lopuksi: Itse kiinnitän enemmän huomiota ympärillä oleviin ihmisiin kuin julkkiksiin. Siis jos katukuvassa on paljon tälläytyneitä laihoja naisia, niin alkaa ahdistaa. Median luoma kuva ei hetkauta niin vahvasti vaikka silläkin toki on vaikutuksensa.

Vierailija

Kun päivittäin ympärillä näkyy kuvia laihoista, hyvärintaisista ja näteistä naisista (ja komeista miehistä), niin kyllä se minulla jossain tuntuu.

Vaikka en tavoittele itselleni täydellistä vartaloa ja täydellisiä kasvonpiirteitä sekä suuria rintoja, usein peiliin katsoessa huomaa aiempaa enemmän virheitä: on selluliittiä, on pieniä virheitä kasvoissa, on vähän liian pienet rinnat ja vaatteetkaan eivät istu.

Välillä on parempia päiviä. Aika usein tulee kuitenkin mieleen esimerkiksi että miksei minulla ole niin upeat hiukset tai voi että kun olis vähän laihempi jne. Kyllähän sen tietää että kuvat muokataan, mutta kyllä mieleen päällimmäiseksi kuvista jää se muokattu kuva eikä ajatus photoshopista. :D

Ja minulla vieläpä on käynyt niin että silloin 14-15 vuotiaana itsetuntoni oli vielä ihan hyvä ja en murehtinut ulkonäköäni paljoakaan, mutta nyt 20 vuotiaana minusta on tullut ihan liian itsekriittinen. Silti itsekuri ei riitä jättämään sitä suklaalevyä kauppaan ja lähtemään urheilemaan. :D Ehkä minä vielä löydän sen kultaisen keskitien ;)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat