miksi en saa kunnon miestä?? :c

Vierailija

Oon tässä ihmetelly jo pitkää että mikähän mussa on vialla kun en vaan tahdo miestä löytää itelleni.

Nuorihan mä siis vielä olen (19), mutta verrattuna siihen miten monen kanssa osa mun ystävistä ja tutuista on seurustellut, niin olen itse joutunut tyytymään tyhjään.

Mistä te ihmiset oikeen löydätte itsellenne kumppanin? en tajua.. Miten voi joku ihminen löytää jatkuvasti uuden ja uuden seurustelukumppanin ja toiset taas eivät tahdo löytää sitä yhtäkään??

Tai ainoastaan minusta kiinnostuu ihmiset joista en itse ole kiinnostunut.. olenko sitten vain liian nirso? Siis on pyydetty useampaankin kertaan treffeille mutta kun en ole kiinnostunut heistä :c harmittaahan se että olisi saanut varmaan jo jonkun vierelle mutta ei vain iske..

Mä kumminkin olen omasta mielestäni ja muiden puheiden perusteella nätti, jopa kauniiks siis ihan miesten suusta oon kuullu kutsuttavan, seksikästä jne kehuttu päästä varpaisiin. Mut silti en kelpaa..?
Laittaudun ja pidän itseni siistinä, en kuitenkaan ole mikään muovi nukke (tekorusketukset, tekokynnet, hiusten pidennykset yms. samassa paketissa)

Käyn ulkona kavereiden kanssa niinkuin normaali ihminen, kahvilla, shoppailemassa, rannalla, bilettämässä.. mutta mistään ei löydy yhtä iltaa pidempiä suhteita.

Olen kyllä luonteeltani hieman ujo mutta skarppaan koko aika, ala ja yläasteen "arvet" on vähän jääneet painamaan mutta olen päässyt jo paljon enemän kuorestani.

alkaa tässä jo toivo kadota kun ei tahdo ketään löytää rinnalleen ja kun ihan vakavan suhteen kumminkin haluaisi :c

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Kehoittaisin käymään noilla treffeillä ainakin kerran, jos on oikein erikseen pyydetty. Tämä sillä ajatuksella että tutustuu toiseen hieman paremmin. Moni ihminen saattaa yllättää, jos pääsee kahden kesken juttelemaan ja tutustumaan. Ja ellei, paljonko siinä menettää, muutaman tunnin? Ja vaikkei suhdetta syntyisikään, saattaa sitä ihan hauskaakin olla.

Vierailija

Hei vaan, täälä yksi kohtalotoveri:)
Olen sinua pari vuotta vanhempi ja olen jo pitemmän aikaa pohtinut samaa kuin sinä. Olen mielestäni ohan ok:n näköinen, en mikään hirveä ilmestys, mutta no...en mikään maailman kauneinkaan.. Olen kerran ollut pitemmässä suhteessa, mutta se päättyi jo melkein kolme vuotta sitten. Sen jälkeen minulla ei ole ollut ketään, eikä mitään:/ Alan olemaan jo aivan epätoivoisessa tilanteessa... Yritän pitää silmäni ja korvani auki, mutta ketään ei vain tule vastaan. Olen myös hieman ujo luonteeltani, mutta en mikään erakkokaan. Olen samaa mieltä kuin edellinenkin kirjoittaja, että kannattaa tarttua tarjoukseen, jos joku kutsuu treffeille:) Käsitys ihmisestä voi muuttua aivan täysin kun tutustuu toiseen kunnolla:) Älä kuitenkaan ryhdy mihinkään vakavampaan,jos toinen ei siltikään kiinnosta, silloin voi vain särkeä toisen sydämen todella pahasti. Mutta täälä tosin toinen, joka kaipaisi hieman tietoja siitä miten sen herra oikean löytää? Ja jos tietää jonkun kiinnostavan, niin miten häntä voisi lähestyä, olettaen, että toista ei tunne...?

Vierailija

Mitenkäs kavereiden kaverit? Tällöin tässä olisi ainakin jonkinlaiset esitiedot, kun voi tältä kaverilta kysellä tästä kiinnostavasta tyypistä. Ja sitten onkin helppoa päästä vaikka samoihin illanviettoihin, enpä usko että sinkkumies sanoo ei mukaan illanviettoon tuppautuville sinkkunaisille :D

Vierailija

Toi teksti ois voinu olla ihanku mun suusta! Mulla on nimittäin ihan sama homma! Taannoinki yks jätkä tunnusti et on ollut muhun ihastunut jo pitkään mutta kun se ei vaan yhtään napannu mua :/ Ja miehiltä kyllä saan aina paljon kehuja ulkonäöstä ja katseita.. ja kyl mä vuos sitte vuoden verran seurustelinkin.. mutta nyt oon ollu pitkään sinkku eikä mitään juttua kenekään kanssa tuon eron jälkeen. En kans tajua niitä jotka löytää heti aina uuden poikaystävän.. tunnustan kyllä, että oon välillä todella nirso, mutta koen ansaitsevani parasta tai ees jotain sinne päin!? :D
Ei kukaan ikinä pyydä treffeille, ainoo ehkä et baarissa joku pyytää yökseen- mutta en yhen illan juttuja harrasta.. Vuoteen en oo tavannu yhtäkään jätkää joka ois musta kiinnostunu ja mä siitä.
Sitä vaan, että et ole ainoa! :D Eikös iltalehdessä ollu vähän aikaa sitten joku juttukin, että suomalaiset naiset ovat liian vaativia kumppanin suhteen? Se taitaa olla aika totta..:)

Vierailija

Lainaus:

tunnustan kyllä, että oon välillä todella nirso, mutta koen ansaitsevani parasta tai ees jotain sinne päin!? :D

Niin, mikä mielestänne sitten on parasta ja mitä piirteitä toivotte miehellä olevan? :D

Tuo vaativuus on totta myös omalla kohdallani. Mielestäni kannattaa joillekin ihmisille antaa toinen ja kolmaskin mahdollisuus vaikkei ensimmäisellä kerralla säväyttäisi. Voi olla, että paremmin tutustuttua huomaa että onkin paljon yhteistä!

Olen myös ujo ja ns. ihmissuhteissa hitaasti kypsyvä ja tarvitsen aikaa tutustuakseni. Jos itsessään tunnistaa tuon hitaasti lämpiämisen ihmissuhteissa, kannattaa se ottaa huomioon myös tässä asiassa. Se ettei kipinää tunnu olevan, saattaa johtua osaksi juurikin tuosta omasta ujoudesta ja pelosta heittäytyä ja nauttia tilanteesta. Jos ujostuttaa kovasti, on silloin varmaankin hermostunut, ja eihän stressaantuneena voi täysin nauttia tilanteesta? Näin olen omalla kohdallani asian yrittänyt selittää, sillä olen kärsinyt tuosta samasta vaikeudesta "kiinnostua" kandidaateista. :D Tämänhetkinen kumppanini oli alussa erittäin kärsivällinen sillä minulla oli vaikeuksia heittäytyä suhteeseen: vaikka halusinkin niin tehdä, se vain ei arkuuteni vuoksi onnistunut.

Suhteeni syntyi kaveruudesta, jossa alussa ei juuri ollut kipinää. On myös käynyt niin, että ne miehet jotka alussa vaikuttavat hurmaavilta eivät tarkemmin katsottuna ole olleet lainkaan sopivia luonteensa puolesta eivätkä ole hakeneet samoja asioita.

Omaa vaatimustasoaan kannattaa toisinaan laskea. Jos mies vaikuttaa mukavalta, muttei esimerkiksi ole varakas tai romanttinen tai lihaksikas- mitä nyt mieheltä toivookaan- kannattaisi silti tutustua paremmin ja arvioida tilanne uudelleen sitten kun tietää jotain jo toisen luonteestakin. Oma poikaystäväni ei ensi näkemältä ollut tyyppiäni eikä hän täydellisesti vastannut "unelmieni prinssiä"... tuskinpa itsekään vastasin hänen unelmien prinsessaansa......... mutta siitä huolimatta suhde lähti käyntiin joskin ajan kanssa. :D

Kärsivällisyyttä ja kannattaa aina tarttua tilaisuuteen jos joku pyytää treffeille!:D

Vierailija

Kannattaa käydä ulkona miesten kanssa! Se avartaa näkökulmiasi ja tiedät tarkemmin mitä etsit. Saat myös kokemusta miesten kanssa olemisesta ja sinusta tulee rennompi.

Jos menette esim. kahville tai leffaan niin älä anna miehen maksaa jollei hän ole miljonääri tai todella kiinnostava. Tällöin ei tule mitään "velan" tunnetta jos mies ei sitten kiinnostakaan yhtään : )

Ei se ole siitä kiinni ettet kelpaisi. Ehkä vain yrität liikaa : D mie uskon kohtaloon - kaikille on kuitenkin joku jossain!

Älä murehdi asiaa. Kumppani on tärkeä osa elämää, joillekin vähemmän ja joillekin enemmän, mutta panosta nyt itseesi ja nauti sinkkuudestasi! Flirttaile baarissa ja nauti saamastasi huomiosta - vaikka se olisikin "meille yöksi" tyyppistä huomiota. Siitä se itsetunto kasvaa!

Vierailija

Mäkin olen ihan sitä mieltä että noille treffeille vaan, ethän sä voi kiinnostua ihmisestä ennen ku oot viettäny vähän aikaa sen kanssa!

Sit haluaisin kommentoida tohon että kun sun kaverit on ties kuin monen kaa ja sä et kenenkään.. Noh, onko ne sun kaverit sit niin paljo onnekkaampia? Ei nekään sitä selvästikään löydä mitä ettivät ku pitää vaihtaa moneen kertaan. Saattaa hyvin olla et sit ku sä jonkun löydät viimeinen, se sit onki heti sitä jotakin!

Ja vielä yksi mielipide.. Älä etsi ketään. Tyydy siihen että sä olet sinkku ja ymmärrä että voit olla onnellinen niinki. Keskity vaan kavereihin, kouluun ja harrastuksiin. Ku oot onnellinen yksinäs susta tulee iloisempi ja avoimempi ihan huomaamattaan ja KAS miehetkin kyllä huomaa sen ;)

Itelläni kävi jokseenki samoin. Mulla oli monta miestä ihan putkeen ja sit ku tajusin että ei näistä mikään iske, että ehkä mun vaa pitäs olla yksin.. Löysin uuden kaveri porukan, aloin saamaan parempia koulunumeroita ja elämä oli kivaa.. ja puolen vuoden päästä kaveriporukan avulla löyty mies..joka on nyt ollu mun mies melkeen kaks vuotta<3

Vierailija

Nyt pitääkin kysyä, oletko mennyt miestä etsiessäsi hakemaan miestä, vai haetuttavaksi? Jos odotat, että se toinen tulee ja tekee sen aloitteen joudut tyytymään vain siihen mitä saat. Jos taasen olet itse aloitteellisempi (olet aloitteen tekijä) saat itse valita minkä miehen otat. Tai ainakin lähes tulkoon, ymmärsit varmaan eron näiden kahden asian välillä. Sama myös teille muillekin, jotka tästä asiasta olette joutuneet kärsimään.

Nyt varmaan joku sanookin, että miehen kuuluu olla se joka tekee aloitteen. Ok, tämä sopii. Miehen kuuluu maksaa ekoilla treffeillä. Hmm, no käyhän sekin. Mutta tämä kuulostaa samantapaiselta puheelta kuin nekin, että miehelle kuuluu suurempi palkka, ja naisen paikka on keittiössä. Entisaikojen feministit kääntyvät haudoisaan. Vallan saa vain jos vallan ottaa, ja kukapa ei haluaisi valtaa päättää omasta parisuhteestaan, tai ainakin kenen kanssa sen viettää.

Eli rohkeutta tytöt, ja sitä miestä hakemaan!

Vierailija

Nyt pitää kysyä, mistä teitä kunnollisia tyttöjä löytyy? Aika monet paikat on kierretty naisiin tutustumismielessä, mutta liki kaikkialle tuntuu naiset tulevan vain jonkun jätkäkaverin kanssa. Joskus tuntuu että sinkkunaiset ovat vain kotona tai baarissa, mutteivat missään muualla.
Terveisin kunnollinen mies. Tai ainakin varmaan useamman mielestä kunnollinen, jollekin ehkä jopa se oikea.

Vierailija

Lainaus:

Nyt pitää kysyä, mistä teitä kunnollisia tyttöjä löytyy? Aika monet paikat on kierretty naisiin tutustumismielessä, mutta liki kaikkialle tuntuu naiset tulevan vain jonkun jätkäkaverin kanssa. Joskus tuntuu että sinkkunaiset ovat vain kotona tai baarissa, mutteivat missään muualla.
Terveisin kunnollinen mies. Tai ainakin varmaan useamman mielestä kunnollinen, jollekin ehkä jopa se oikea.

Voi kuule, kunnollisia tyttöjä löytyy lähempää kuin uskotkaan:) Meitä pyörii joka puolella odottamassa, että se oikea löytyisi rinnalle:)

Osa sinkkunaisista lymyää varmasti mainitsemissasi baareissa ja kotona, mutta meitä löytyy myös aivan arkisista paikoita. Lenkkipoluilta, kaupungilta, kuntosaleilta, ruokakaupasta, bussista, kouluta jne...

Itse olen jo pidemmän aikaa ollut sinkku ja pyörin sielä ja täälä. En niinkään baarissa, mutta muualla kylläkin. Käyn kuntosalilla, lenkkeilen, pyörin kaupungilla, käyn töissä, käyn kavereiden kanssa kahvilla ja teen kaikkea aivan tavallisia asioita. Kyllä meitä sinkkuja on ihan kaikkialla. Ehkä sinulla on vain tapana kiinnittää huomiota varattuihin naisiin ja tiedostamattasi havainnoit vain pariskunnat:) Itsellänihän on vähän samaa vikaa, sinkkuna sitä vain huomioi pariskunnat naaman samalla vihertäessä hieman kateudesta:D

No kerropa sinä miehenä, miten miestä (sellaista jota ei tunne ja jonka kanssa joskus osuu esim samaan kauppaa ja katseet vaihtuvat) tulisi lähestyä? Jos mies ei ole kiinnostunut lähestyvästä naisesta, miten mies kokee asian? Juoruavatko miehet naisten lähestymisestä kavereiden kanssa? Ja vielä, miten sinkkumiehen tunnistaa????

Vierailija

Lainaus:

......
No kerropa sinä miehenä, miten miestä (sellaista jota ei tunne ja jonka kanssa joskus osuu esim samaan kauppaa ja katseet vaihtuvat) tulisi lähestyä? Jos mies ei ole kiinnostunut lähestyvästä naisesta, miten mies kokee asian? Juoruavatko miehet naisten lähestymisestä kavereiden kanssa? Ja vielä, miten sinkkumiehen tunnistaa????

Kannattaa vain rohkeasti lähteä juttelemaan, jos haluaa varman päälle pelata. Tietenkin voi hymyillä, katsella silmiin ja odotella miehen aloitetta, mutta tämä ei aina välttämättä toimi. Joskus vieraassa ympäristössä (ei baari) nuo naisen-metsästysvaistot ovat ikävä kyllä off-tilassa, ja vasta jälkikäteen tajuaa mikä olikaan se tilanne. "Ei helv-, se likka halusikin jutella muuten vain, eikä oikeasti tiedustella kumpia sipsejä kannattaa ostaa: normaaleja vai grillimaustettuja". Lähinnä tämä on sellainen tilanne, mistä tulee avauduttua kavereille, eli jokin selvä tilanne, joka itseltä meni ohi ja jonka jälkikäteen vasta tajusi. Aika vähän naisseikkailuistaan miehet kavereilleen puhuvat, niistä yleensä aikapitkälle vaietaan, ja vasta vakavammista jutuista kerrotaan, ainakin minun kaveriporukassani.

Mitä taas tulee ei toivottuihin lähestymisiin, niin me miehet osaamme kyllä juosta karkuun, tai muulla tavoin irtaudumme tilanteesta varsin pikaisesti, toivon mukaan kuitenkin kohteliaasti.

Ja mitenkä sinkkumiehen tunnistaa: yleensä tälläinen henkilö on yksin, taikka parin muun jätkän kanssa liikkuva mieshenkilö, jolla ei ole sormusta nimettömässään. Jos haluaa vielä varmistaa asiaa, voi vaikka kysyäkin. Tästä yleensä seuraa rehellinen vastaus. Ja ellei, niin silloinhan ei puhutakaan kunnollisista miehistä.

Suosittelen aina rohkeasti menemään juttelemaan jos kiinnostavia tälläisiä otuksia näet, esim. näin kesällä terassilla istumassa. Jos tyttöporukalla on liikkeessä, niin saattaa yksin likkuvalla sinkkumiehellä olla aika korkeakynnys tulla pilamaan "tyttöjen-iltaa", eli vain rohkeasti lähestymään, harvapa yleensä viehättävästä naisseurasta on tietääkseni kieltäytynyt.

Noista lenkipoluista ja kuntosaleista, itsehän tosiaan olen aika monenmoista yliopiston liikuntavuoroa kiertänyt, kuntosaleista uimahalleihin, ja sanoisin että aika vähän sieltä naisia on löytynyt, tai jos on, he ovat tulleet sinne jätkäkaverin kanssa. Toki varmaan jossakin Zumba-ryhmässä naisia olisi enemmänkin, mutta uskoakseni kaikki arvaisivat heti etten ole siellä pelkästään zumbaamassa. Lenkkeillä tykkään iltaisin ja sattuu olemaan vielä tummat verkkarit, eli vaatisi naiselta erittäin paljon huumorin tajua että tälläisltä henkilltä lähestymisyritys menisi läpi.

Vierailija

joo, that was me !

mulla oli jotain lyhytaikasia melkeen-poikaystäviä mutta ei ketään vakavaa. mietin että missä helvetissä ne KIVAT miehet oli, kun ne ketkä mua ulos pyysi tai halusi tapailla oli joko limanuljaskoja playereita tai asui liian kaukana tai oli nössöjä.

Sit olin kerran tavalliseen tapaan baarissa kavereiden kanssa, ja mietin että miten tässä nyt kävi näin TAAS että kaverit siellä jonkun yöperhosten kanssa lattialla ja mä tässä tiskillä tilaamassa kolmatta Mariannea. Katsoin ympärilleni, siinä suht vieressä nojaili söpö jätkä ja koska mulla ei ollut muutakaan tekemistä, aloin puhumaan sille.

Kelataan kaks vuotta eteenpäin, me asutaan yhdessä. :--D

Ja ihan oikeesti kyseessä on eka random mies, jolle aloin ITSE puhumaan ensin. Myöhemmin kun puhuttiin siitä miten tavattiin, mies tunnusti ettei olis ikinä ite uskaltanut tulla puhumaan mulle ensin. Se pelkäsi just tota, että häiritsee tyttöjeniltaa & häiritsee mua & turha yrittää jne.

Että nyt ihan oikeesti ! Puhumaan kaikille niille miehille. Yks kavereistani, jätkistä siis, valitti just ettei kivat naiset koskaan tule juttelemaan ensin ja että jos joku joskus tulis, se varmaan menisi sen kanssa naimisiin ihan vaan järkytyksestä ja ilahtumisesta :D

Vierailija

Miten tuntuu, että ainuta paikka tapailla miehiä on juuri baari. Itse en kovin usein baareissa käyntiä harrasta ja monet kaverini sanovat sitä syyksi sinkkuuteeni. No eipähän kavereillanikaan ole miestä rinnalla vaikka baarissa ahkeraan käyvätkin... Mitä mieltä miehet on noin yleisesti naisista, joille biletys on tärkeää? Onko se miehistä ok asia, vai haluaako miehet yleisesti hieman rauhallisemman tyypin, jolle baarihässäkät ei niin kovin nappaa??

Mutta juuri tuo, että monet miehet ei tajua naisten lähestymisyrittyksiä muualla kuin baarissa. Yleisesti ottaen, kun baarissa mennään juttelemaan miehelle, niin on sanomattakin selvää, että hänestä ollaan kiinnostuneita, jos ei muuten niin sänkykaveriksi (ja siitähän miehet yleensä kiinnostuukin...). Kun jossain muualla mennään juttelemaan, niin miehet ei vaan tajua jutun juonta! Ja sitten naiset ajattelee, että antaa olla, tuollainen toope tuokin:D ja niin mies jää itse miettimään, että kummatkos sipsit nyt olikaan parempia ja kumpia kannattaisi ostaa illan pleikkarimatsievääksi... Että näin...

Tosiaan, naisten pitäisi rohkeammin vain mennä miesten juttusille. Monelle naiselle (kuten itselleni) torjutuksi tuleminen on vain niin suuri pelko, että mieluummin sitä jää vain haaveilemaan.. Ja sitten kun sitä oikeaa hetkeä ei oikein löydy. Itselläni on yksi aivan tajuttoman ihanan oloinen mies kiikarissa. Joskus harvoin saatamme törmäillä jossain kaupassa tai muualla, mutta emme muuten, joten juttelemaan pääsemisen mahdollisuus on todella pieni. Mitä mieltä miehet on siitä, että ihastuksen kohteelle laittaa vaikka facebookissa viestin? Emme siis ole facebookissa kavereita emmekä tunne toisiamme, emme tervehdi törmätessessämme emmekä mitään... Onko epätoivoista yrittää lähestyä toista facebookin välityksellä? Onko se sellainen turn-off-juttu...??? Jos ei niin millaisen viestin tulisi olla?

Vierailija

Hahhah Tulee tosta mieleen mun kaverin(miespuolinen siis) selitykset :) sekin ihmetellyt että mitä vikaa on muka ja noi muut taas vaihtelee koko ajan kumppaneita.. ehkä teidän kannattaisi tutustua :D haha

Vierailija

Lainaus:

Miten tuntuu, että ainuta paikka tapailla miehiä on juuri baari. Itse en kovin usein baareissa käyntiä harrasta ja monet kaverini sanovat sitä syyksi sinkkuuteeni. No eipähän kavereillanikaan ole miestä rinnalla vaikka baarissa ahkeraan käyvätkin... Mitä mieltä miehet on noin yleisesti naisista, joille biletys on tärkeää? Onko se miehistä ok asia, vai haluaako miehet yleisesti hieman rauhallisemman tyypin, jolle baarihässäkät ei niin kovin nappaa??
....
Joskus harvoin saatamme törmäillä jossain kaupassa tai muualla, mutta emme muuten, joten juttelemaan pääsemisen mahdollisuus on todella pieni. Mitä mieltä miehet on siitä, että ihastuksen kohteelle laittaa vaikka facebookissa viestin? Emme siis ole facebookissa kavereita emmekä tunne toisiamme, emme tervehdi törmätessessämme emmekä mitään... Onko epätoivoista yrittää lähestyä toista facebookin välityksellä? Onko se sellainen turn-off-juttu...??? Jos ei niin millaisen viestin tulisi olla?

Itsehän puhun vain omasta puolestani, ja kaveripiiristäni (n.25vuotiaita), mutta yleensä noissa baareissa /yöklubeissa käydään naisia etsimässä. Jos miehet haluavat viettää aikaa keskenään, niin yleensä suosimme oluthuoneita/irkkupubeja. Niissä yleensä saa parempaa olutta ja musiikki hiljaisemmalla -> juttelu helpompaa. Noissa paikoissa tosin harvemmin naisia näkyy. Saatetaan toki joskus jatkaa toiseenkin paikkaan, jos porukassa sattuu sinkkumiehiä olemaan, juurikin tuolla naisenmetsästys tarkoituskella. Enpä sanoisi että se kauheasti haittaa käykö se nainen baareissa taikka ei, kunhan vain ei miehen menemisiä rajoita.

Jos olisitte jo fb-kavereita viestin laitossa ei olisi ongelmaa, samaten jos tuntisitte jo jostakin, jolloin voisit lisätä miehen kaveriksi ja aloittaa juttelu sitten. Ilmeisesti kuitenkaan ette tunne, joten se tekee asioista hiukan monimutkaisempaa, sillä miehille saattaa tulla tuntemattomilta naisilta kaveripyyntöjä huonolla englannilla, mikä aina herättää epäilykset, itsellekin tullut joskus täysin tuntemattomilta ulkomaalaisilta naisilta kaveripyyntöjä. Tämä menee sitten ikäänkuin samaan kategoriaan nigerialaiskireiden kanssa. Toivottavasti ei vain ole tällä tavoin käynyt :D http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=50165
Suosittelen että yrittäisit lähestyä irl jos vain mahdollista vaikka siellä kaupassa. Ilmeisesti kuitenkin tunnet jo henkilön nimeltä, eli tunnette kuitenkin jo jonkin verran. Ellei muuta mahdollisuutta ole, niin pakkohan se lähestyminen on sitten tapahduttava fb:n kautta, pääasia että jotakin kautta tapahtuu. Suosittelen tällöin panostamaan kuitenkin hyvään suomenkieleen ;).

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat