Välinpitämätön mies

Vierailija

Tilanne olisi tällainen: Olen tapaillut miestä vuoden ajan, jo sitä ennen olimme ystäviä. Hän ei halua seurustella elämäntilanteensa vuoksi ja sanoo, että olisi valmis suhteeseen ehkä puolen vuoden kuluttua. Nyt en tiedä miten edetä, erota vai jatkaa tapailua. Suurin ongelma on että olen joutunut pettymään häneen usein, on petettyjä lupauksia, peruttuja treffejä yms. Välitän hänestä todella paljon, mutta en tiedä kauan jaksan tällaista epävarmuutta. Tuntuu, että kaikki muu hänen elämässään, kaverit, työ, jopa nukkuminen, menee minun ja yhdessäolomme edelle. Emmekä todellakaan näe usein, ehkä kerran viikossa. Olen yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan, hän sanoo välittävänsä paljon minusta, mutta silti mikään ei muutu. Olen välillä pitkiä aikoja poissa työni takia, jolloin häneltä tulee viestejä kuinka on ikävä jne, mutta kun olen paikalla, ei hänellä ole aikaa tavata.

Voin esimerkkinä kertoa eilisestä päivästä. Meillä kummallakin oli vapaapäivä, mutta emme olleet sopineet tapaamisesta. Soitin hänelle aamulla ja kyselin päivän ohjelmaa. Hän sanoi ettei ole mitään tekemistä ja voisi tulla parin tunnin päästä käymään. No kolmen tunnin kuluttua lähetin viestin että onko hän tulossa. Vastaus oli, että "väsyttää, nähdään myöhemmin". Iltasella laitoin sitten uuden viestin, johon en tähän mennessä ole saanut vastausta. Ja tämä on ikävä kyllä tyypillistä.

Tapailumme alussa hän oli erittäin huomioonottava, en tiedä pitääkö hän vain minua nykyään itsestäänselvyytenä. Tiedän kyllä melkein varmasti ettei hänellä ole toista naista tms. Jossain vaiheessa ajattelin jopa, että hän olisi minulle se oikea, ja nykyäänkin kun tapaamme meillä on tosi hauskaa yhdessä. Olisin valmis antamaan hänelle vielä aikaa, mutta olen kyllästynyt näihin pettymyksiin ja kuinka hän tahtomattaan tuottaa pahaa mieltä. Olemme suunnitelleet usein kaikkea kivaa yhdessä, mutta lopulta melkein kaikki jää toteutumatta :(.

Kommentoida saa vapaasti, lähinnä tuli vaan tarve päästä avautumaan tästä.

Kommentit (11)

Vierailija

Olen meilkein ihan samanlaisessa tilanteessa. Olemme tapailleet vuoden mutta ei edetty seurusteluun koska mies ei halua.

Joudun myös pettymään koko ajan, eikä lupauksia koskaan pidetä. Sovitut tapaamisetkin hän peruu tai sit ei kuulu mitään.. Ja näemme kerran viikossa. Tekstisi kuvailee siis aika täsmälleen sitä mitä minäkin tunnen.

Olen puhunut usein mieheni kanssa, mutta huonosti seki on menny. Hänkin sanoo välittävänsä mutta minusta tuntuu että kaikki muu menee minun edelleni. Rakastan häntä liikaa enkä haluu menettää, mutta musta vaan tuntuu etten oikeesti jaksa enempää.

Tiedän myös sen että tämä ei todellakaan etene niinkuin "normaali" suhde. Miehellä voi olla ongelmia, mutta hän peittää ne tai ei edes itse tiedosta sitä. Minusta tuntuu että ainakin minun mies ei ole valmis päästämään minua lähelleen, sillä häntä on satutettu pahasti.

Ja jos miehemme ei oikeasti välittäisi ja tykkäisi, niin eihän ne ois meitä katellu vuoden? Jos he kaipaisivat vain silloin tällöin läheyttä, niin eivät he silloinkaan pyörittelisi meitä vuosi tolkulla. Maailmassa on niin monta muitakin naisia. Ja he tietävät kyllä hyvin sen että heidän käytös satuttaa meitä, mutta he valitsevat kuitenkin olla meidän kanssa kaikesta huolimatta.

Itse menen huomenna puhumaan mieheni kanssa asiat läpi ja pohditaan miten tästä jatkaa eteenpäin kun minä haluan seurustella ja hän ei. Olen huomannut että on vaikeaa avata tällainen keskustelu. Pitää puhua rakentavasti ja rauhallisesti, kertoa miten oikeasti tuntuu ja että ei kestä pidemmän päälle.

toivottavasti oli jotain apua kun kohtalotoveroita löyty :)

Nämä miehet yksinkertaisesti ovat itsekkäitä. He ajattelevat itseään ja tekevät mitä heistä tuntuu hyvältä. Tärkeetä on että opit ymmärtämään miestä. Anna hänen olla silloin kun hän vetäytyy.. Tärkeetä on kuitenkin näyttää että sinullakin on rajat ja olet itsenäinen etkä siedä kaikkea.

Vierailija

Lily, mukava kuulla että on kohtatovereita :). Toivottavasti asiat kääntyy parempaan suuntaan meidän molempien osalta. On vaan tosi raskasta, varsinkin kun ystäväni ovat sitä mieltä, että minun pitäisi jättää hänet (vaikka pitävätkin hänestä ihmisenä paljon). Hän itse loukkaantuu pienistä jutuista ja minun pitäisi kestää mitä vaan. Arghh, eiköhän mies taas jostain ilmesty ja on niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vierailija

Täällä yksi kohtalotoveri lisää... Olemme kaukosuhteessa (seurustelemme siis), mutta silloin harvoin kun tapaamme (n. kerran kuussa), tuntuu koko ajan, kuin hän haluaisi vain päästä eroon minusta. Luulisi, että jos tosiaan tavataan noin harvoin, sitä haluaisi viettää kaiken sen mahdollisen ajan yhdessä, mutta hänelle se ei tunnu olevan tärkeää. Saatan lähteä aikaisemmalla junalla kotiin, koska hän haluaa mennä tapaamaan kavereitaan. Olen myös monesti pyörinyt kaupungilla tunteja, odotellen poikaystäväni palaavan (enkä edes tarkalleen tiedä missä hän on), kun hän on lähtenyt hoitamaan jotain asiaa. Sitten palatessaan hän ilmoittaa huolettomasti käyneensä myös moikkaamassa kavereitaan tms.

Luulen myös, että jos ollaan näinkin pitkiä aikoja erossa, haluaisi poikaystävä edes soitella tai edes tekstailla useammin. Sen sijaan hän soittaa ehkä pari-kolme kertaa viikossa ja on myös ollut viikonkin ilman mitään yhteydenottoa. En aina jaksaisi olla se, joka yrittää pitää yhteyttä yllä, vaikka selvästikin toiselle on se ja sama vaikka ei kuulisi minusta mitään viikkoihin.

Tuo lause "en tiedä pitääkö hän vain minua nykyään itsestäänselvyytenä" LadyInRed'in kirjoituksessa sai kyyllä ajattelemaan. Mitä sitä pitäisi tehdä, että se jätkä tajuaisi, että en todellakaan aio tuhlata koko elämääni hänen kanssaan, jos suhteemme tulee olemaan tällainen aina? Tuntuu, että on kauhean vaikea puhua asioista, koska olen hänen seurassaan todella ujo ja olemme seurustelleet vasta 3 kuukautta.

Vaikka poikäystävä sanoo, että välittää minusta, teot kertovat jostain ihan muusta. Ja kun olemme erossa, minulla on vain kauhea ikävä häntä ja unohdan kaikki negatiiviset asiat hänessä. Mistä tuo välinpitämättömyys johtuu? Kuuluuko se vain miehen luonteeseen, eikö hän osaa ajatella asiaa toisen kannalta? Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, miten Lily_'n keskustelu miehensä kanssa sujui, tuliko asiaan selvyyttä?

Vierailija

Olen myöskin ollut melko laillakin samanlaisessa tilanteessa. Omalla kohdallani tapailimme viikonloppuisin ja silloinkin ehkä kerran kaksi kuussa. En saanut välttämättä vastauksia viesteihini, oli myöskin paljon petettyjä lupauksia. Sitten puolen vuoden kuluttua kyllästyin ja pistin poikki. Tilanne vain oli jo kertakaikkiaan niin tylsä, tuttu ja epäreilu minua kohtaan! Nykyään hän on kihloissa ilmeisestikkin melko onnellisesti, joten oletan ettei hän vain ollut valmis vielä silloin suhteeseen vaikka onkin iso mies tai sitten en vain kolahtanut kunnolla.

Sinuna en haaskaisi aikaa moiseen mieheen, vaikka tämä kuulostaakin kaikista kurjimmalta vaihtoehdolta. Mies ei ehkä arvosta sinua tarpeeksi ja kun meitä naisiahan kuuluu arvostaa, emme me ole mitään itsestäänselvyyksiä vaan persoonallisia ja ihania kultakimpaleita. En usko että "uhkailu" tai muukaan asiassa auttaa, enkä tiedä lähtisitkökään sellasta tekemään. Siksi että tilanne kuulostaa yhtä kurjalta kuin minulla silloin ja yritin aivan kaikkeni saadakseni jutun toimimaan, mutta yksinhän asialle ei mitään voi. Jos mies sinusta välittää, hän tulee vielä pyytämään sinua takaisin. Rohkeasti nokka kohti uusia tuulia!

Vierailija

On todella ymmärrettävää, että kaipaat varmuutta. Onkin ihmeellistä, miksi joku ei suostu vakavaan suhteeseen, vaikka sitä olisi kestänyt jopa vuoden verran. Miten siedät sellaista? Pidätkö kiinni entisistä, hyvistä ajoista, kun hänen kanssaan oli hauskempaa? Mieti ihan tosissasi, että tuleeko vielä sellainen aika, jolloin teillä on helpompaa vai paheneeko tämä vaan entisestään?

Todella inhottavaa, ettei hän edes ilmoita etukäteen, ettei hän pääsekään tulemaan. Voiko olla, että hän ei jaksa lähteä kotoaan minnekään, mutta jaksaa silti esim. pelata tietokoneellaan?

"Ja jos miehemme ei oikeasti välittäisi ja tykkäisi, niin eihän ne ois meitä katellu vuoden?"

Tähän ei kannata luottaa satavarmasti. Ehkä miehen on niin vaikea löytää seuraa ja on helpompaa, kun on jo valmiiksi se toinen, joka kannattelee suhdetta. Jos pelaa, käyttää huumeita tai alkoholia, niin ajantaju voi mennä kokonaan. Pelaaminen on siis samalla tavalla riippuvuus, koska miehillä on tapana tehdä sitä 1-3 vuorokautta putkeen nukkumatta. Jos siinä ei mene ajantaju, niin ei missään. Vuosi voi tuntua kuukaudelta.

Vierailija

En enään jaksa katsoa tuota kusipää miesystävää! Oltaisi tänään menty ulos juhlimaan vuosipäivää, mutta eihän tuo helvetetin ukko ees puhelimeen osaa vastaa, ja minun piti olla hänen luonaan kello 18. Siis nyt tuli vaan niin mitta täyteen tuon ukon touhuista, tiesi tasan tarkkaan miten tärkeää tämä oli minulle.

Nyt lähti vikakin usko siitä että tuo idiootti olisi välittänyt minusta. Tekisi mieli mennä suoraan hänen oven taakse koputtaa, mutta kun en tiedä onko hän edes kotona. ja matkaa hänen luokse juuri nyt on 70km :( voi hemmetti! Jossain mullakin menee rajat! Kuinka lapsellinen saa olla? Miehen arvo mun silmissä laski juuri todella jyrkästi.

Vierailija

Lily, ikävä kuulla :(. Minäkään en ole miehestäni kuullut viikkoon, en ole itsekään ottanut yhteyttä. Tiedän että emme pystyisi tapaamaan seuraavaan pariin viikkoon, mutta mietin tässä just pitäiskö laittaa viestiä vai ei.

Vastauksena Avatarin viestiin, asiat eivät varsinaisesti ole menneet pahempaan suuntaan, on ollut hyviä ja huonompia aikoja. Tämä epäluotettavuus on tosin vaivannut lähes koko ajan. Ja mistään riippuvuudesta ei ole kyse. Miehen ympärillä pyörii paljonkin naisia, joten muuta seuraa ei varmasti olisi vaikea löytää.

Vierailija

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi jonkun miehen kanssa, joka ei tosissaan välitä. Nimin. kokemusta on miehestä joka ei oikeesti välitä. Miettikää haluatteko olla jonkun jojo, vai tasavertainen kumppani. Tuollaisessa suhteessa vain tuhoaa oman itsetunnon. Jokainen tekee tietenkin omat valintansa, mutta itse aikoinani sain tarpeekseni olla se "nukke" kenellä sai leikkiä, heittäää nurkkaan, kun ei kiinnostanut ja ottaa takas, kun huvitti. eli soittaa kun halus ja kun oli muuta menoa niin ei soittanu välttämättä moneen viikkoon.
'
nyt on onneksi ihana mies vierellä, joka tosissaan välitti. Kun luopuu jostain saa jotain tilalle. tsemppiä!
saisitte niin paljon parempaa

Vierailija

Minun miehelläkään ei ole mitään peliriippuvuuksia. Ja naisia riittäisi kylläkin varmaan joka lähtöön.

Olen huomnnut mitä enemmän yritän puhua, sitä huonommin meillä menee.. Mies stressaantuu ja häntä alkaa ärsyttää "kun aina on jtn ongelmia" :(

Viimeksi kun puhuimme mies lupasi yrittää parantaa tapansa, sanoi tämän olevan vakavaa ja että haluaa olla minun kanssa..

Sanoin miehelle että lähden tosiaan jos tilanteeseen ei tule muutosta, sillä minä en ole tyytyväinen suhteeseen ja olen koko vuoden ajan ajatellut vain mikä miehen mielestä on parasta ja hänen tarpeitaan. Mies taisi ymmärtää että nyt on tosi kyseessä.

Jotenkin tuntuu että pilaan suhteen puhumalla ja pohtimalla. Juuri nyt olemme todella heikoilla jäillä. Mukaan on astunut mustasukkaisuus, en tiedä johtuuko sisksi että mies on usein pettänyt luottamuksen (perunut treffejä, vastaamatta puhelimeen) Ja tiedän että mieheni on haluttu ja myös erittäin hyvännäköinen.

Tai sit järjenlähtö vaan on niin lähellä kun epätoivoisesti yritän keksiä syitä miehen käyttäytymiselle..

Vierailija

ite katsoin kuukauden verran tollasta "en tiiä mitä teen tänään illalla...."-puheluja, jotka eivät koskaan kuitenkaan johtaneet mihinkään minun ja hänen näkemiseen, vaan aina siihen, että hän saunoo mieluummin kavereiden kanssa ja soittaa mulle 2n aikaan yöllä että voiko tulla yöksi. sitten yhden puhelun aikana sanoin että jaahas, mites tämä homma hoidetaan, kun sulla ei näköjään ikin ole mulle aikaa päivisin, että peiton alla ei paljon ihmiseen tutustuta, niinkuin oikeasti. onneksi mies oli sen verran fiksu että totesi siihen ettei oikeastaan halua seurustella, ei ole valmis sitoutumaan. ja se oli sillä selvä.

nykyään moikataan kun tavataan ja ollaan kavereita. ongelmakin löytyy: ihastuin häneen melko voimakkaasti ja ilmeisesti hän myös minuun, pari semmosta keskustelua ollaan meinaa "eron" jälkeen käyty. pitäisi sitten varmaan uskoa, että "en ole valmis sitoutumaan" tarkoittaa, että en ollut tarpeeksi hyvä saalis hänelle. ei tunnu kivalta, mutta toisaalta en voi mitään asialle. että kuulostaa hieman välttämättömän pitkittämiseltä tuo touhu mutta ymmärrän kyllä, kun välittää toisesta.

Vierailija

Itselläni oli sama ongelma nykyisen poikaystäväni kanssa. Käytin tilanteessa usein jojo-tekniikkaa, eli olin myös tekstaamatta jos hän ei ottanut yhteyttä. Tämä päättyi joka kerta siihen, kun mies tajusi ottaa yhteyttä. Tämä ajoittainen välinpitämättömyys meni kuitenkin liian pitkälle eräänä iltana, kun olimme yhteisten kaverien luona yökylässä, ja poikaystäväni kirjaimellisesti unohti mut, unohti, että hänellä on olemassa tyttöystävä. Ei puhunut mitään, ei ees katsonu silmiin. Tein samalla tavalla. Seuraavana aamuna hyvästelin kaverini kotiini lähtiessäni, mutta poikaystävälleni en sanonut sanaakaan, en tehnyt katsettakaan häneen päin. Seuraavana aamuna poikaystäväni tekstasi ja kysyi, onko jokin vialla, koska ei ainakaan itse ollut huomannut tehneensä mitään väärin. Siitähän suutuin ja kovasti, ja muistutin maltillisen sarkastisesti, että muistaako hän että hänellä on olemassa tyttöystävä. Juttelimme asiasta sen päivän, ja aika pian poikaystäväni tajusi menneensä liian pitkälle ja sanoi olevansa pahoillaan, että on koskaan kohdellut mua tällä tavalla. Ja lupasi sydämensä kautta, että jos saa vielä mahdollisuuden(ettei siis erottaisi) niin hän korvaa tän kaiken mulle. Ja annoin hänelle mahdollisuuden, koska huomasin, että tällä kertaa hän oli todellakin oppinut jotain. Sen jälkeen hän on oppinut arvostamaan mua paljon paljon enemmän kuin ennen ja on usein se joka tekstaa ensimmäisenä, kyselee kuulumisia ja ehdottaa tapaamisia. Eli kyllä miehistä saa parempia miesystäviä kun niitä välillä hienovaraisesti kouluttaa, koska se on yhteisen parisuhteen parhaaksi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat