Mahdollista enää saada suhdetta takaisin?

Vierailija

Onkohan enää mitään tehtävissä, kun vähän aikaa sitten erottiin 9v suhteesta. Hänellä rakkaus muuttui sisar/kaverirakkaudeksi minua kohtaan, mutta itsellä taas nyt tuntunut että hän on se elämäni rakkaus.

Suhde alkoi meillä molemmilla tosi nuorena ja ei ollut oikein kokemuksia mistään vakavasta. Vuodet menivät hyvin, kihloihin mentiin ja alkoi rutinoitua. Ei osattu puhua asioista ja arki oli tylsää ja harmaata.

2,5vuotta sitten vahingossa lipsautin suustani sanan että en tiedä enää että rakastanko häntä, koska olin ihastunut toiseen hetkellisesti. Pääsin asiasta ylitse, mutta itse möläytyksestä ei puhuttu vaikka osoitin silti rakkauttani häntä kohtaan.

Nyt puoli vuotta sitten sanoin tyhmästi häntä kohtaan kun en tykkää yhtään tupakoinnista ja se saattoi rassata myös häntä.
Ja ei osattu puhua tästäkään sen enempää.

Aloin huomata asioita kuten sen että netissä hän hymyili enemmän ja alkoi olla myös enemmän tekstareita kännykään.
Sain aikaa myöten selville että hän oli tutustunut johonkin jätkään ja esittäytynyt sinkkuna. Kimmastuin tästä ja sormus lensi. Mutta silti laitoin sen takaisin sormeeni, eikä osattu siltikään puhua asiasta.

Nyt pari kuukautta sitten sain selville että hänellä on joku toinen, ehkä laastari tai jotain, mutta kuulema pahasti ihastunut tähän pahaan poikaan.

Jollain tapaa päätettiin että erotaan ja purettiin kihlaus, oli jotain puhetta tauosta ja puhtaalta pöydältä aloittamisesta. Tästä kaikesta paskasta alkoi kauhea masennus ja stressi sekä epätoivoinen saaminen hänet takaisin.

Jotenkin tuntuu että kaikki mitä koittaa tehdä ja osoittaa hänelle että rakastan, niin kusee käsiin. Tein kaikkea tyhmää suutuksissani, kuten poltin joitain yhteisiä valokuvia, mutta miksi haluaa säilyttää ne jos ei näe enää meitä yhdessä?

Jotenkin tuntuu epätoivoiselta, koittanut jo 1,5kuukautta jotain säätää, mutta välit ovat nyt aivan jäiset tai ainakin kiristyneet.

Hän ei myönnä sitä että hän seurustelee nyt vai onko jokin vaihe elämässä että on jäänyt rellestys paitsi? Häpeekö kun ei myönnä suhdetta? Välillä tulee joku osoitus kuinka surettaa kun joku biisi muistuttaa meistä, kaksi koiraakin on ja ei kuulema halua sitä että hylkäisin heidät lopullisesti vaikka pahoin pelkään että minä jään niistä rakkaista eroon lopullisesti.

Ottaa vaan päähän aivan perkeleesti, kun jäi kysymyksiä ilmaan.
Tiedän että olin jollain tapaa laiskistunut suhteessa jne, mutta nyt tajuan senkin, mutta suurin asia joka harmittaa on se ettei puhuttu. Osaakohan edes avautua nyt tälle hänen uudelle ihastukselleen.

Pitäisikö olla vain välinpitämätön ja odottaa että hakee loput tavaransa pois kämpiltä? Antaa nyt sitä tilaa kun puhui että kiva ois asua yksin?

Äh en tiedä, turhauttaa niin pirusti.

Helppoa tämä ois mullekin, jos ois jo joku keneen ihastua ja tukeutua. Ei varmaan pitkä suhde tule olemaan heillä, toivon vaan että hän löytäisi sen onnen mitä en voinut tarjota hänelle :/

Kommentit (2)

Vierailija

Oletko koittattanut jutella tunteista miltä sinusta tuntuu?
Oletko antanut mitää ymmärrystä siihen suuntaa?

Toisaalta jos toinen on jo ns. suhteessa ei koskaa saisi sotkea. Annat tilanteen minun mielestä rauhottua jos tämä kenen kanssa on laastari voi olla parempi asia koska olette pitkään olleet yhdessä ja että hän ei ole tainut kokea sitä mitä kaipaa.

Tuppaa joskus parisuhteessa sanat mennä väärin, vaikka oikeasti tietää itse asiat toisin.

toi että ei myönnä suhdetta tarkoittaa sitä että hänellä on sinua kohtaa tunteita viellä tai niin mä ainakin tein ku erosin ja pommahdin toisee suhteeseen (laastari) Mutta erosin ja huomasin et tunteet entistä kohtaa oli kovat ja en oikein osannut irrottaa mutta mies ei odottanut niin päädyin jatkamaan suhdetta.

En tiedä onko sekään oikein koska kumminkin mies odotti puol vuotta minua ja sit meni suhteeseen sitten ku oli menny 5kk olin valmis takaisin hänen kainaloo.. mutta myöhästyin se oli onnen löytäny.

enkä ole puhunut hänelle ikinä siitä enkä koskaa tuu koska. Parempi niin tuun aina rakastaa sitä. Vaikka mikä olisi. Kumminkin yht. lapsi jne. Veli saa olla minulle joka huolehtii! Siinä minun kokemusta että jos jotenkin helpotti!

Vierailija

Olen kertonut tunteista monella tapaa, ihan kasvotusten, sähköpostitse ja pari kirjettäkin laitoin. Kirjeet laitoin sen takia kun poltin hänen lähettämät kirjeet minulle armeijaa ja kaduttaa se kovasti. Hän halusi ne kuitenkin säästää.

Olen myös sanonut että jos on vain vaihe niin oisin valmis odottamaan, mutta sanoo vain että eihän sitä tiedä koskaan mitä tulevaisuus tuo. Kun itken, niin se kuulema ahdistaa häntä ja saa pahan mielen. Itkeminen on vain mun tapa saada tota paskaa mun sisältä pois.

Ehkä pitäisi vaan antaa sitä omaa tilaa, jos noi mun rakkauden osoitukset ahdistavat häntä. Voi olla että tämä laastari suhde tulee kestämään kauan, kun kuulema molemmat ihastuneet toisiinsa pahasti.

Sanoi että älä jää haikailemaan perään :D Miten helvetissä voi olettaa että mun tunteet kuolee tosta noin vaan :D Alkanut jo naurattaa tää mun epätoivoinen toimiminen.

Oli muuten virhe tutustua hänen kaveriinsa ja jutella asioista, mutta ei vaan ollut mulla kauheasti kavereita joille jutelle, mutta tämä kaveri olikin aikamoinen juoru.

No kohta kun hän muuttaa omaan asuntoonsa, niin ehkä huomaa etten ole enää auttamassa ja en ole meidän yhteisten koirien kanssa, oli ne koirat meille kuin lapsia tai on ne vieläkin. Hän ei toivo sitä että hylkään heidät kokonaan, mutta jotenkin tuntuu että on vain pakko lähettää toi viimeinen kirje, jossa kerron etten voi vain olla ystävä hänen kanssaan, koska näkeminen se ja sen hoidon kanssa satuttaa syvältä aina ja tartten nyt aikaa parantaa haavat.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat