apua nopeasti mielipidettä <3

Seuraa 
Liittynyt21.11.2010

ensin FAKTAT selvyydeksi:oon seukannu 9kk (19v,20v)nyt ja pari viimestä kuukautta tuntu vähä kurjalta. ollaa tapeltu melkee kerran viikossa / oon valittanu jostain. se ei oo ikinä valittanu muusta kun siitä että MÄ valitan sille. oon ollu ihan hullu, soittanu illalla ja itkeny ja harmitellu sitä että se on mun mielestä välinpitämätön ja mitä kaikkee. Harmistun/petyn siihen tosi helposti. Isoin ongelma on ehkä se, että haluisin että se joka päivä tekstailis kaikkee kivaa turhaa tai kuulumisii tai sellast kivaa extraa tai soittais. Voitais kans nähä useemmi nyt nähää 4krtaa viikossa.

Ongelmana: Se että se ei halua nähä enempää ja on sanonu että selviäis hyvin vaikkei kuulis must pariinkaan päivään koska se tietää että oon silti olemassa. Ja sille tärkeetä siis olla päivän pari viikossa olematta oikeen yhteyksissä, että se vaan on sen luonteinen ettei kaipaa sen läheisempää. Se on sanonu että ei olis mun kaa (mun kahen kk valitusten jlkn)jos ei oikeesti välittäis musta. ku must tuntuu siis ettei se välitä musta kun tarttee tommost omaa aikaa eikä haluu soitella yms turhasta. se myös sanonu että välittää must niin paljon ku naisesta voi välittää ja suunnittelee kaikkee yhteistä tekemistä pitkälle talveenki asti jo nyt.

Mut mitä pitäis tosta sen mun mielestä 'välinpitämättömäst' tyylist ajatella? miksei se oikeesti kaipaa kuulla musta joka päivä tai haluu nähä useemmin? (oon siis kysyny ja saanu vastaukseks että tää tyyli riittää sille). Mut miten voi riittää, jos muka välittää tosi paljon.? Tuntuu raastavalta että pitäiskö eroo ku mul pari päivää viikost aina sellane olo että sei oikeesti välitä ja oo tosissaa ku siit ei kuulu, ja sit taas ku nähää on ihanaa. Mitä teen??

kiitos kun jaksoitte lukea ja olkaa ihania ja kertokaa edes lyhyt mielipide, oon niin umpikujassa ollu monta kuukautta tän ihanan mutta vaikeesti ymmärrettävän kullan kannsa<3

Kommentit (11)

Vierailija

Viestistäs saa käsityksen, että ootte kaukosuhteessa(?). Mutta itellä ainaski tulee sellanen fiilis, ettei poikaystäväs halua "kiintyä" liikaa, jos sitä pelottaa ajatus?
Onko tällasta ollu alusta asti?
En minäkään koko aikaa txt tai soittele poikaystävälleni, koska tiedän, ettei sillä ole aikaa vastailla. Tiedän silti, että se välittää jne.
Jos jätkälläs on muutakin tekemistä kuin olla puhelimen ääressä jatkuvasti. Mut kaikki ajallaan. Miksi hän edes sanoisi välittävänsä jos ei niin olisi! Anna aikaa hänelle! Koita vaikka olla soittelematta/tekstaamatta ja odota että hän ottaa yhteyttä. Niinkuin uusimmassa cosmossa oli tämä "kuminauha -efekti" -juttu!

megara
Seuraa 
Liittynyt21.11.2010

ei olla etäsuhteessa, asutaan 12km päässä toisistamme samassa kaupungissa. hän sanonut että on kyllä tosissaan suhteeni. silti tuntuu että minulla on eri käsitys tosissaan olemisessa. mitä pitäisi tehdä?

Vierailija

Kuulostaa minusta aika perusmieheltä...Kaverin poikaystävä on vaikuttaa tekstisi perusteella aika samanlaiselta :) Ehkä se vaan haluu tosiaan omaa aikaa ja on sen luonteinen niinkun on sulle sanonut. Jotku vaa on sellasia...Tuo fiilis tuli ekana mut sit taas kun en paremmin tunne ihmistä ni ei voi varmaks sanoo mitä ajattelee. Ehkä voisit koittaa vielä keskustella asiasta? Kerro miltä susta tuntuu...Tai sit tosiaan oot ottamatta yhteyttä kunnes hän tajuaa/havahtuu itse ottamaan välillä yhteyttä :) muuta en osaa sanoa...

Vierailija

Heippa!

Älähän panikoi siellä! Jos kyseinen henkilö on sulle sanonut et se on tosissaan sun suhteen usko sitä.

Pilaat teijän suhteen sillä, että huutdlet perään syyttä suotta ja väkisinkin poika pelästyy ja alkaa ajatella että toi on sun normaalia käyttäytymistä.

Jos vaikka teet niin et sä et pidä siihen viikkoon mitään yhteyttä niin se varmasti laittaa pian sulle päin viestiä.

Teijän suhde on kumminkin kestänyt sen verran pitkään et ehkä se alku huuma alkaa pikkuhiljaa kadota. Se ei kumminkaan tarkota sitä et ne tunteet ois mikskään muuttunut.

Mulla oli toi sama tilanne jossain vaiheessa mut se et sä et pidä siihen nyt hetkeen yhteyttä puhelimitse/facebook nii varmasti juoksee jo pian ite hätääntyneenä perään. Näytä sille et sulla on omakin elämä ja et tarvii sitä joka ikinen sekuntti niin sekin varmasti ymmärtää taas miksi se sun kanssa on alkanutkin seurustelee.

Periaatteessa lietsot sitä ahistusta sillä vaan lisää kun suutut ja ärähdät suotta( minkä voin allekirjoittaa myös itse tehneeni ) vaikka kuulostaa tylyltä niin ku sä oot hetken samalla tavalla välinpitämätön kun sekin niin voin vaikka vannoa et se alkaa kyselee perään taas.

Kaikkea hyvää teille. Älähän stressaile. Jos se susta välittää niiku sanonukki nii kyllä se siinä pysyy vaikka ei sulle joka hetki lähettäiskään viestiä.

Kannattaa lukea uusimman cosmon "Se venyy muttei katkea. Kun mies ottaa etäisyyttä, vetäydy sinäkin. Opettele kuminauhataktiikka." nii saisit sinäkin ehkä mielen rauhan:)

Vierailija

Sun pitää ymmärtää että jotkut ihmiset vaan on semmosia että tarvitsevat paljon aikaa itselleen ja kavereilleen. Ja se välittää susta oikeesti, jos se kerta on jo niin pitkälle suunnitellu. Ahistat sitä nii paljo että se ei oikeesti kohta jaksa kuunnella enää sun marinaa. Anna sille aikaa ni teijän suhe pysyy parmpana! Ole itsekki omien kavereitten kanssa ja ihan vaan ittes kanssa, niin asiat tulee menee teillä hyvin. Suhde pysyy terveenä ku ette oo koko aja toisissanne kiinni sen 24/7 anna nyt hyvä ihminen toisen olla rauhassa jos se haluaa olla. Mieti jos sä haluaisit olla yksin tai kavereitten kanssa ja sun poikakaveri rupeis siitä koko aja rakeemaa ni jaksaisitko kuunnella?? :o Mä en kuuntelis kyllä hetkeekää.. Mietippä miltä kuulostat ni voit paremmin ymmärtää poikakaverias!!

Vierailija

chipi sanoi asian erittäin hyvin.

Itse olen tuollainen, kuin mitä aloittajan poikaystävä. Jos toinen alkaa kitisemään siitä, että ei ole nyt sattunut päivän aikana soittamaan/viestittelemään, niin ärsytyksen määrä on melko mahtipontinen. Miksi sitä pitäisi olla kokoajan aloittajankin sanoja lainaten "soittelemassa turhasta"? Ei tyhjänpäiväinen jaarittelu määrittele välittämisen määrää. Toisen seurasta nauttiminen häviää melko nopeasti, jos toinen on kokoajan puhelimen päässä kyselemässä asioista tai kyljessä kyhnöttämässä ja jumaloimassa.

Aloittajan poikaystävän sanomat sanat osoittavat kyllä suurta ja syvää välittämistä (Ei tarvitse olla kokoajan yhdessä, koska tietää toisen olevan kuitenkin olemassa) sekä aikuista suhtautumista parisuhteeseen (yhdessä ei voi olla oikeasti aina). Aloittajan kannattaakin miettiä, että onko tuollainen ripustautuminen oikeasti välittämistä, vai riippuvaisuutta toisen huomiosta? Sillä varmin tapa tuhota suhde, on moinen roikkuminen ja huomion aneleminen, sillä se ahdistaa toisen osapuolen nurkkaan, mitätöi tämän tunteet (poikahan on sanonut välittävänsä, joten miksi epäillä moista?!) ja aiheuttaa itselle pahaa oloa. Kannattaa chipin ehdotuksen mukaan todellakin miettiä, että miltä tuollainen käytös tuntuisi itsestä, jos kumppani toimisi noin? Aloittajan kannattaa todellakin kiittää onneaan, että on löytänyt rinnalleen noin pitkäpinnaisen miehen, joka on jaksanut moista höykytystä.

Vierailija

Olen itsekin samanluonteinen, että jos olisin koko ajan kultani kanssa, niin en pystyisi hengittämään. Me tosin nykyään asutaan yhdessä, mutta siis jos olisin joka hetki joka päivä, niin tulisin ihan hulluksi. Se ei johdu siitä, ettenkö pitäisi hänestä, vaan kaipaan omaa aikaa ja rauhaakin. Vaikka ollaan yhdessä kotona, niin saatetaan olla eri huoneissa ja puuhata omiamme. Se tuntuu musta kauhean hyvältä, koska olen aiemmin elänyt sellaisessa suhteessa, jossa happi loppui kesken. Silloin poti syyllisyyttä kaikesta, mitä ei tehnyt miehensä kanssa. Mutta kun minä vaan niin tykkäsin maalata ja olla tietokoneella, kyllä niin saa ja pitääkin tehdä välillä, jos haluaa.

Odota, että hän tekee välillä aloitteen ja ottaa yhteyttä! Voisit hankkia itsellesi harrastuksen ja olla kavereidesi kanssa aina silloin, kun et ole hänen kanssaan. Älä siis unohda itseäsi ja jää kaipaamaan häntä, vaan tee jotain muuta mikä vie ajatukset vähäksi aikaa pois hänestä. Se tekee vain hyvää, usko pois! :) Kun kaipaat häntä, voit itse suunnitella, mitä voisitte tehdä yhdessä.

Vierailija

Tavallaan tuo "kuminauhaefekti"-kikka varmaankin jonkin aikaa tuossa tilanteessa toimisikin, eli saat miehen lähestymään välillä sinua jos itse maltat ottaa etäisyyttä. Mutta jos suhde kysyy jatkuvaa "itsehillintää" että malttaa olla ottamatta yhteyttä, niin kyllä se seinä jossain vaiheessa tulee vastaan. Pitää kuunnella myös omia tarpeita.

Teillä on erilaiset tarpeet ja toiveet suhteessa. Nimenomaan erilaiset, mutta ei niin että toinen olisi oikeassa ja toinen väärässä. Et voi pakottaa poikaystävääsi enempään yhdessäoloon. Jos hänestä et luonnostaan enempää saa irti, vaatiminen ja syyllistäminen ei auta vaan pelkästään kiristää välejä. Toisaalta jos sinä olet sellainen luonne, joka haluaa rakastuneena viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja tunnet olosi onnellisimmaksi tiiviissä suhteessa, ei siinäkään ole mitään pahaa. Jos poikaystäväsi ei pysty näitä toiveitasi ja tarpeitasi täyttämään, niin kannattaa miettiä onko hän sinulle sittenkään se oikea.

Jos rupeat tuntemaan syyllisyyttä siitä että haluat enemmän yhteistä aikaa ja itsetuntoasi alkaa nakertaa se, ettet saa enempää huomiota, silloin ihan oikeasti kannattaa keskustella vakavasti kannattaako jatkaa. Toivottavasti teillä kuitenkin riittää kiinnostusta tehdä jonkinlainen kompromissi, jossa kummankaan ei tarvitse tuntea omien tarpeidensa tulevan mitätöidyksi.

Vierailija

mielestäni ei ole paljon vaadittu että muistaa toista muutamalla viestillä tai lyhyellä puhelin soitolla päivän aikana. minusta on ainakin kiva tietää, että toista kiinnostaa miten mulla on päivä menny ja että kaikki on ok. eikä se oli riippuvuutta vaan suht normaalia parisuhteessa että ollaan tekemisissä päivittäin. tietenkin jokaisella on omanlaisensa suhteet mutta mulla toimii näin.

Vierailija

nainen rauhotu, sille pojalle saattaa tulla pikkase ahistunu fiilis. Ei sekää mihinkää katoo vaiks et kuule siit mitää parii päivää.

Vierailija

mulla oli itelläni sellai että olin seurustellut jätkän kanssa puol vuotta, ihan alussa se parit ekaa kuukautta mä tykkäsin siitä että se tekstas kokoajan, suunnilleen aamusta iltaan, ja nähtiin myös tosi usein ja se vanno kuin rakastaa niin paljon ja sillon se tuntu ihanalta et se välittää mut sit ku oli se melkee puol vuotta menny ni se alko vähän ahdistamaan ku se oli ihanku joku takiainen, vaikka se vaan halus osottaa että välittää tietenki, ja se ihmetteli että eiks musta tunnu samalta ku en kokoajan toitota että rakastan sitä ja jaksa kokoajan tekstailla ja soitella, ja se juttu kariutu sit siihen ku se ei ymmärtäny että tarvin omaaki rauhaa, ja silloin ku ei nää toista vähään aikaa sen huomaa että kuin oikeesti toisesta välittää, ja sitte ku taas näkee ni se on ihana tunne ku on ehtiny tulla oikeesti ikävä. Pitemmän päälle lyhyet ''erot'' vahvistaa suhdetta :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat