Valtava ahdistus

Vierailija

Olen kammottavan ahdistunut tällä hetkellä. Asiaan on monta syytä mutta aloitetaan "tärkeimmästä". Poikaystäväni, elämäni tukipilari, lähtee tulevana maanantaina armeijaan. Kauas, niin etten pysty häntä muuten kuin viikonloppulomilla näkemään. Ajatus on pelottava, koska poika on vuoden poissa, emmekä näe kuin harvoin ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Älkää saako väärää kuvaa, kouluaikana näemme poikaystäväni kanssa korkeintaan kerran viikolla, viikonlopun vietämme kokonaan yhdessä. Hän kuitenkin on aina lähellä, jos jotain tapahtuu ja tarvitsen olkapäätä johon itkeä. Lisäksi tämä alkukesä on ollut niin täydellinen, että en tiedä miten pärjään ilman häntä, hänen hajuaan ja kosketustaan vierelläni, puhumattakaan kaikesta leikinlaskusta ja keskustelusta.

Toinen syy ahdistukseeni ovat juuri alkaneet kesätyöt. Teen samaa työtä kuin kahtena edellisenä kesänä: toimin lapsenvahtina. Olen niin väsynyt ja uupunut, ja työni on niin tylsää samalla kuin rasittavaa, että olen selvinnyt nämä ensimmäiset päivät ajatuksella että näen poikaystäväni pian. Miten selviän seuraavat jäljellä olevat neljä viikkoa, kun tiedän etten voi nähdä poikaystävääni viikolla?

Kolmas ja viimeinen syy, on syksyllä alkavat YO-kirjoitukset. Olen hyvä koulussa, ja minulla on paineita saada hyvät tulokset. Lukeminen pitäisi aloittaa, mutta en löydä inspiraatiota tai motivaatiota työpäivien jälkeen, enkä varmasti keskittymiskykyä poikaystäväni lähdettyä armeijaan.

Hyvät vinkit tulisivat tarpeeseen, sillä en tiedä miten kestän tämän.

-marii

Kommentit (3)

Vierailija

Nythän sulla on aikaa keskittyä lukemiseen kun poikaystäväsi menee armeijaan. Viikonloppulomilla on sitten kiva ottaa rennosti ja viettää aikaa poikaystäväsi seurassa, kun olet viikolla ahkeroinut. Työ lapsenvahtinakin kuulostaa kivalta, harmi jos et itse pidä siitä. Itse olisin kuitenkin tilanteessasi onnellinen edes siitä, että on töitä. Kun pidät itsesi viikolla "kiireisenä", etkä mieti poikaystävääsi liikaa, aikakin menee nopeammin. Älä tee poikaystäväi armeijaan menosta liian isoa numeroa itsellesi. Kyllä siitä selviää, ja näättehän te kuitenkin monta kertaa vuoden aikana.

Vierailija

Hei!

Uskon että selviät vuodesta. Näette kumminki viikonloppuisin ja varmasti lähes joka ilta voitte laitella viestejä ja välillä soitella iltaisin. Viikolla vietät töiden jälkeen kavereiden kanssa aikaa, ja pidätte hauskaa. Saat muuta ajateltavaa, tosin tietenki poikaystävä on aina mielessä.

Itse olin yhtenä kesänä lapsenvahtina kuukauden, alkuun minulla oli samanlaista, mutta ku siihen lähti toisella asenteella niin se olikin mukavaa loppuen lopuksi. Ole tyytyväinen työhön, sillä monilla sitä ei ole ollenkaa.

Olen itse seurustellut nyt kaksi vuotta, ja asumme eri kaupungeissa ja näemme harvoin. Olen monesti kovin ahdistunut, mutta sitten ajattelen että kohta näemme ja silloin olo helpottaa.

Voimia ja jaksamista sinulle :) kyllä se siitä helpottaa! Kesästä voi nauttia yksinäänki:)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat