Kylmä käytös ja päihteitten käyttö

Vierailija

Olen jonkinlaisessa suhteessa erään miehen kanssa ja pidän hänestä kovasti, mutta hänen kylmyytensä saa minut surulliseksi ja tuntuu kuin hän ei välittäisi. Hän ei puhu ikinä tunteistaan, eikä kosketa minua kovinkaan usein. Tunteista puhuminen tulee kuvioihin vain silloin kun löytää minut itkemästä ja hän on huolissaan. Humalassa taas hän on kokoajan silittelemässä ja suukottelemassa. Olen puhunut yhteisen miespuolisen ystävämme kanssa ja hänkään ei tiennyt miten asian voisi ottaa puheeksi, kun mieheni loukkaantuu niin herkästi. Olen tainnut jäädä jumiin stereotypisen suomalaisen miehen kanssa. Suhdetta en kuitenkaan voi lopettaa, koska välitän hänestä niin paljon.
Toinen huolen aihe on hänen päihteitten käyttönsä. Hän vetelee huumeita viikonloppuisin ja joskus muulloinkin. Olen todella huolissani, koska pelkään hänelle käyvän jotain. Hän haluaa kokeilla kaikkea ja saada päänsä sekaisin. Olen monesti itkenyt ja lukkiutunut vessaan, kun en enää ole kyennyt katsomaan hänen ja hänen ystäviensä huumepöhniä. En tiedä mitä tekisin, jollakin hyviä vinkkejä?

Kommentit (15)

Vierailija

Nyt meni kylmät väreet ku luki ton tekstin. :/ Koska itselläni melko samankaltainen tilanne.. Tosin tämä mies jonka kanssa minä olen jo vuoden verran säätänyt ja sählännyt, etenemättä kummiskaan seurusteluun, niin hän ei käytä huumeita mutta on kylmä minua kohtaan. Mies ottaa yhteyttä vain kerran viikossa jne.. ja sillonkin vain pyytää päästä viereen nukkumaan jne.. En kummiskaan pysty koskaan kieltäytymään.. Tiedän että tuhoan vain itseäni tässä suhteessa mutta en pysty pistämään poikki. Toisaalta haluaisin uskoa siihen että mies todella välittää minusta koska ollaan riidelty niin monta kertaa ja minä yleensä ehkä ollut riidan aloittaja mutta silti mies palaa luokseni/ottaa yhteyttä jne.. En vain uskalla koskaan ottaa puheeksi hänen kanssaan ollessani tunteita ja tulevaisuutta tai sitä miltä minusta tällä hetkellä tuntuu koska pelkään että hän suuttuu tms.. Joten en itsekkään tiedä mitä tehdä..

Vierailija

Minunkin mies on kylmä, itsekeskeinen paska. Olemme tapailleet vuoden, serusteluun emme ole päässeet sillä mies ei jostain syystä halua.... Mies on melkein jokainen viikonloppu dokaamassa eikä minua koskaan kutusta mukaan :( Näemme 1 viikossa ja puhumme ehkä n. 2 kertaa viikossa (puhelimessa tai facebookissa.)

Mieheni ei koskaan puhu tunteista, kaikki keinot ovat käytetty! Mies ei siis puhu eikä edes pussaa. Harvoin saan läheisyyttä tai halipusu hommia :( Mutta eikai kaikki voi olla sellaisia lässyttäviä ihmisiä?

Olemme pistäneet poikki 2 kertaa, mutta mies aina tulee takaisin ja haluaa nähdä! Aina silloin kun olemme pistäneet poikki, niin minulla on ollut häntäkin hirveä ikävä.. En halua olla ilman häntä, vaikka tiedän että tämä mies repii sydämmeni palasiksi.

Suurin kysymys mikä päässäni liikkuu on että tuleeko mies joskus muuttumaan? ja onko meillä yhteistä tulevaisuutta, eli eteneekö juttu joskus seurusteluun?!

Vierailija

Kuulostaa tutulta täälläkin. Huumeita ei minun tapauksessa ole, mutta alkoholiongelma kyllä.

Tapaamme joka viikonloppu ja yövymmekin toistemme luona. Kuitenkin miehen mielestä emme seurustele, vaan olemme kavereita.

Hellyyttä ja läheisyyttä saan vain miehen ollessa humalassa, jos silloinkaan.

Suhde on jatkunut reilu kaksi vuotta.

Vierailija

juu minäkin olen saanut minun äijältä hellyyttä ja huomioo vain silloin kun se on humalassa.. ja se on ammatiltaan vielä baarimikko kaikien lisäks.. :D Pari kertaa olen ollut hänen luonaan yötä kun hän oli täysin elvinpäin.. Kaverit sanoo et pitäs potkia pellolle klyseinen äijä mutta kun tilanteen on antanut jatkua jo näin pitkään niin ei oo helppoo... :/

Vierailija

juu minäkin olen saanut minun äijältä hellyyttä ja huomioo vain silloin kun se on humalassa.. ja se on ammatiltaan vielä baarimikko kaikien lisäks.. :D Pari kertaa olen ollut hänen luonaan yötä kun hän oli täysin elvinpäin.. Kaverit sanoo et pitäs potkia pellolle klyseinen äijä mutta kun tilanteen on antanut jatkua jo näin pitkään niin ei oo helppoo... :/

Vierailija

Oma pitkäaikainen poikaystäväni on kutakuinkin samaa kaliberia, mutta huumeiden tilalla rankka juominen. Eikö ole tutkittu että joidenkin huumeiden käyttö vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen ja kykenemättömyyteen tuntea mitään? Voi olla että jollain tasolla hän välittää paljon, mutta kova aineiden kanssa leikkiminen on muuttanut hänen omaa pään sisäistä maailmaansa suuntaan, josta on vaikea kääntyä?

En tiedä. Kuulostaa todella pahalta. Helppo sanoa ulkopuolisena, että "jätä se!" mutta tiedän tismalleen, ettei se ole niin yksinkertaista. Itse suosittelen, että puhut hänelle. Selität oikeasti, mistä on kyse, kaiken perin pohjin, joskus kun hän on selvillä..

Voimia sulle <3

Vierailija

lohduttavaa lukea että muillakin on samankaltainen ongelma kuin minulla. Luulin jo olevani ainoa joka kärsii tuollaisesta miehestä.

Vaikenta minusta on se että en voi ymmärtää miksi mies ei halua seurustella vaikka tapailua on takana jo vuoden verran ja miksi mies on kylmä jos kerran tykkää minusta :/ tiedän että se ei ole pillusta kiinni tai siitä että miehellä olisi muitakin naisia. En ymmärrä...

Vierailija

huumeiden käyttö voi muuttaa ihmisen.. ja tiedän kyllä mistä puhun:) mut en tiiä millanen sun mies on ollut ennen niitä aineita et en tiiä onko se oikeesti sellanen. mutta tuo että ei puhu tunteistaan, loukkaantuu herkästi jne. kuvaa aika paljon yhtä läheistä joka käyttää kanssa huumeita. suosittelen vaan puhumaan asiasta hänelle ja kertoa että olet huolissaan koska se alkaa sulle itellekin olla raskaampaa katsoa tota puuhaa vierestä mitä pidemmälle se jatkuu.

Vierailija
Lily_

Vaikenta minusta on se että en voi ymmärtää miksi mies ei halua seurustella vaikka tapailua on takana jo vuoden verran ja miksi mies on kylmä jos kerran tykkää minusta :/ tiedän että se ei ole pillusta kiinni tai siitä että miehellä olisi muitakin naisia. En ymmärrä...

Kuulostaa edelleen varsin tutulta, munkaan tapauksessa ei herralla ole ketään muuta (ja olen tästä täysin varma), eikä meidän tapaamiset automaattisesti tarkoita seksiä vaan saatamme vain nukkua vierekkäin, joten epäilen että kyseessä tuskin on pelkkä seksikään vaikka välillä sekin vaihtoehto toki mielessä käy.

Mutta todellakin, en ymmärrä miksi miehillä tuo sitoutuminen tuntuu olevan ylipääsemätön asia vaikka muuten kaikki sujuisi.

Vierailija

Miiyu

Sinkunko "suhde" on jatkunut reilu 2 vuotta? :O Todella pitkä aika.. Itse en tiedä kuinka pitkään tätä enään jaksan. Haluaisin vakavan suhteen ja sitoutua, mutta tämän miehen kanssa se ei näytä koskaan tapahtuvan. Tuntuu että rakastan miestä (en koskaan sitä ole hänelle toisin sanonut)... Oletteko sinun miehesi kanssa sanoneet ett rakastatte toisianne? en uskolla sanoa miehelle sitä, koska pelkään miten hän reagoisi kun ei halua seurustellakaan.

Oma mies vain dokailee ja rällää jokainen viikonloppu, harvoin näemme silloin. Joko hän on juomassa kavereitten kanssa (minua ei kutsuta mukaan) tai sitten hänellä on niin krapula että hän vain valittaa oloaan ja nukkuu krapulan pois.

Vierailija

Minäkin tiedän ettei miehelläni muita naisia ole ollut sen jälkeen kun juttumme alkoi ja tiedän hänen todella pitävän minusta, koska hänen ystävänsä ovat minulle sanoneet, että hänen kiintymyksensä minuun huomaa ja hän oli aivan itku kurkussa, kun yhtenä viikonloppuna olin ottanut viinaa juotuani muutaman pillerin saadakseni pääni sekaisin, kun en enää kestänyt katsoa pelkän alkoholin voimin hänen ja ystävänsä huumehuuruista iltaa. Kuulemma näyttää pitävän minusta enemmän kuin miten paljon hän näytti tunteitaan entiselle tyttöystävälleen silloin aikoinaan. Toki minäkin sen huomaan, mutta asia ei ole niin yksinkertainen, koska hänen tapansa näyttää tunteet ei riitä minulle.
Ei huumeiden käyttö ole muuttanut hänen persoonallisuuttaan, aina ollut sellainen sulkeutunut, kylmä ja herkkä suuttumaan.

Vierailija

hui, ihankuin omasta elämästäni.
minun tapaukseni käyttää päihteitä päivittäin, joskus vähemmän, joskus enemmän.
kun on kamoissa, en tunnu saavan mitään vastakaikua, pelkkää viinaa juotuaan sentään jotain.
suhdetta on jatkunut noin puolen vuoden ajan josta kaksi kuukautta hän vietti ulkomailla
tykkään hänestä vain enemmän mitä enemmän hän minua työntää pois luotaan.
olin jo valmis unohtamaan hänet kun ystäväni jonka poikaystävä on tämän miehen läheinen ystävä, kertoi että hän on kohdellut minua kylmästi koska pitää minusta paljon ja eroaminen hänen lähtiessään maailmalle olisi ollut hänelle niin vaikeaa.
olen hänelle vihainen kun ei ole voinut olla rehellinen mutta samalla tunnen tyytyväisyyttä etten ole luullut kuitenkaan tunteiden olevan yksipuolisia, tai että hän olisi vain yksinkertaisesti kusipää joka ei välitä ja pitää minua vain leluna.
tiedän että hänellä ei ole muita naisia kierroksessa.
tiedän myös sen, että hänen elämänsä ei ole helppoa, hän syö ahdistukseensa lääkkeitä joten en haluiaisi ahdistaa häntä vielä enemmän vaatimalla häntä puhumaan suhteestamme.
hän on lähtemässä piakkoin taas ulkomaille ja minusta tuntuu että tälle suhteelle pitää saada jokin selvyys ennen kuin hän lähtee.

Vierailija

Lily_ :

Juu, toukokuussa tuli kaksi vuotta täyteen *-* Minullakin on noita samoja tuntemuksia. Itse olen herran tunnevammaisuuden vuoksi pidättäytynyt ilmaisemasta tunteitani sanallisesti (toisin sanoen kai turvaan selustani ja jos saan siipeeni, voin väittää ettei minullakaan niitä tunteita koskaan ollutkaan tai jotain), herra itse on kyllä sanonut useampaankin kertaan lausahduksia kuten "tykkään susta ihan v*tusti"/"olisin ihan hukassa ilman sua" jne joilla kaiketi tunteitaan ilmaisee (mikäli niitä siis edes on)? Välillä on kyseenalaistanut minulta, että vihaanko/ rakastanko häntä puolitosissaan ja yhtälailla puolivakavasti olen sanonut rakastavani tätä.

Voisinpas kertoa tähän vielä viimeisimmistä käänteistäkin:

Viime perjantaina olimme yhdessä pizzeriassa (mies humalassa, minä selvinpäin), kun eräs miespuolinen ystäväni jota tämä mieheni ei siis entuudestaan tuntenut, sattui paikalle. Koska emme olleet tämän ystäväni kanssa aikoihin nähneet, halasimme ja vaihdoimme kuulumiset ja sovimme tapaavamme tulevalla viikolla. Tämä ystäväni yritti ottaa kontaktia myös mieheeni, mutta mieheni ei alkanut kommunikoimaan juuri ollenkaan (ystäväni jälkikäteen soitti ja kysyikin asiasta, että kuka seurassani ollut mies oli ja miksi hän oli niin jäykkä :D). Joka tapauksessa lähdettyämme sitten eri suuntiin, mieheni kysyi kuka tämä tuntematon ystäväni oli ja yrittikö tämä mieheni "apajille". Huvitti tuo kysymys kyllä, mutta toisaalta olipahan ensimmäinen kerta kun mies edes puhui siihen suuntaan kuin pitäisi minua omana naisenaan.

Takapakki iski sitten pari päivää myöhemmin, kun mies pyysi minua luokseen. Päädyimme sänkyyn ja herra oli todella hellä ja ihana, huomioi myös minun tarpeeni jne. Mutta kun hommat oli saatu päätökseen, herra tokaisi "Noniin, läheppä nyt siitä kotia, mä alan nukkumaan". Olin aika järkyttynyt moisesta, tunsin itseni lähinnä huoraksi. Kysyinkin jotain tyyliin "Täh?!" ja mies toisti sanomansa. Tämän jälkeen mitään sanomatta puin siis vaatteeni ja häivyin paikalta (joskin mies taisi nukahtaa ennenkuin ehdin lähteä...) Sen jälkeen emme ole olleet yhteyksissä.

En oikein vieläkään tajua mitä ja miksi näin tapahtui ja miten mun pitäis suhtautua koko hommaan.

Vierailija

Miiuy:

Miten sinä olet jaksanut 2 vuotta? Odotatko että suhteenne muuttuisi? Meillä tuli juuri tapailusta vuosi täyteen.. Haluaisin vain että hän olisi minun oma ja että voisimme edetä suhteessamme niinkuin normaalit ihmiset :(

Olen miettinyt sitä että tuskin tuo mies koskaan muuttuisi vaikka seurustelisimme, samalla lailla tuo kylmyys ja dokaaminen jatkuisi.. Kun ajattelen noin niin en tiedä jaksaisinko olla tuollaisen miehen kanssa loppuelämän? :( Mikä kusipäissä kiihottaa?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat