Poikaystävä ei halua muuttaa yhteen

Vierailija

Hei, aiheesta on ehkä jo moneen otteeseen keskusteltu (?) En löytänyt hausta joten aloitin nyt uuden =)

Elikä,

Oma tilanteeni on se että mieheni on menossa inttiin nyt kesällä ja suunnittelee kotoa muuttoa yksin ilman minua sen suoritettuaan, noin vuoden päästä siis. Olemme seurustelleet 1v 6kk, erittäin terve ja rakastava suhde ei mitään luotto tai muita ongelmia.

Kun olemme puhuneet kotoa pois muutosta sanoo hän ihan suoraan ettei halua muuttaa kanssani yhteen. Hän perustelee asian näin:
1) Kokemus omasta kodista (poikamiesboksista) jos kävisi niin että olisimme yhessä lopun ikämme.
2) Jos eroaisimme ei tulisi ongelmaa tavaroiden jakamisesta.
3) Hänelle vuokran maksaminen ei olisi ongelma (vanhemmilla on kiinteistöjä ympäri helsinkiä joten vuokraa ei tarvitse ajatella).

Minä haluaisin muuttaa yhteen heti kun mahdollista vain jotta voisimme olla enemmän yhdessä harrastukseni viedessä niin paljon aikaa jotta voisimme nähdä "normaalisti", sekä vuokran takia.
Mieheni ajatus vähän satuttaa minua koska en ymmärrä ihan kokonaan että miksei hän haluaisi muuttaa kanssani yhteen vaikka nuo perustelut on hyvät,(tiedättekö mitä tarkoitan :D).
Monet ystävistäni ovat muuttaneet yhteen poikaystävän kanssa heti, ja ovat vieläkin yhessä ja onnellisia,on heitäkin jotka muuttivat heti yhteen ja erosivat myöhemmin.
Minua lohdutti eräs pariskunta joka oli ollut yhessä jo 5v mutta oli muuttaneet erilleen ja asunut erillään omissa kodeissaan 3v, tämä inspiroi minua että "jes toi voisi toimia" muttta nyt keväällä he erosivat. Tämä siis rikkoi ajatukseni siitä että erillään asuminen oisi ns. ok...

Onko täällä kohtalontovereita kanssani? Joku jolla olisi kokemuksia siitä ettei muutakkaan yhteen ensimmäiseen asuntoonsa? Miten se teillä sujui? Ja miten sitten tehdään se päätös (ja koska) että nyt muutetaan kahdesta erillisestä asunnosta yhteen?

Kommentit (5)

Vierailija

Oi voi

Mäkään en haluais heti muuttaa nykyisen poikaystäväni kanssa yhteen kun se pääsee intistä ja mä lähden opiskelemaan. Ihan vaan siksi että haluan pojan "kokeilevan siipiään" ensin itse. Ettei heti tuudittaudu siihen että nainen siivoaa,tekee ruuat, pesee pyykit (niinkun heillä kotona asiat nyt on). Ei siis mitenkään uusavuton yksilö kuitenkaan :D

Tekeehän se sullekkin vaan hyvää oppia ensin elämään yksin, kotoa pois muutto on kuitenkin niin iso askel. Voittehan te sitten aina yökyläillä toistenne luona, jos siltä tuntuu.

Entä jos juttelisit poikaystäväsi kanssa ja sopisitte että vuoden ajan pidätte omat asunnot ja sen jälkeen muutatte yhteen ( jos siltä tuntuu) joko pojan tai sinun asuntoon.. tai sitten hommaatte kokonaan uuden. Näin ehtisitte molemmat pohtia tilannettanne ja kokeilla millasta on elää yksin :)

Vierailija

Minä ja poikaystäväni olemme asuneet eri osoitteissa kolmisen vuotta.

Itse muutin opiskelujen takia toiselle paikkakunnalla samalla kun mies meni armeijaan. Aluksi puhuimme, että intin jälkeen muuttaisimme yhteen opiskelupaikkakunnalleni, mutta armeijan jälkeen mies halusikin asua ensin yksin kotikaupungissamme. Tämä järjestely toki kävi minulle, koska asuntoja ei hirveämmin ollut tarjolla opiskelulaupungissani (tai oli, jos oli valmis maksamaan reilua ryöstöhintaa).

Niin on vain käynyt, että vuodet ovat vierineet, emmekä vieläkään ole muuttaneet yhteen, vaikka silloin tällöin olemme asiasta puhuneet, ja aina todenneet asian olevan vielä toistaiseksi järjetön. Järjetöntä sen takia, että minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa leikkiä kotia, sillä olen sekä koulussa että töissä + harrastukset päälle, joten kotona vietän aikaani oikeastaan vain iltaisin, öisin ja aamuisin. Mieheni sen sijaan on paljon enemmän kotosalla, joten nopeasti kävisi niin, että mies ei jaksaisi minun ainaista menemistäni enkä minä miehen kotona jumittamista. Molemmat olemme myös kokeneet yksin asumisen paljon mukavammaksi vaihtoehdoksi, sillä tarvitsemme oman reviirimme, jossa saamme olla rauhassa. Olemme tehneet päätöksen, ettemme edes mieti yhteen muuttamista seuraavaan vuoteen (valmistumisvuoteni), vaan katselemme tilannetta sitten voden päästä uudelleen. Tällä hetkellä molemmat olemme tyytyväisiä ratkaisuumme, sillä näin olemme kyenneet pitämään oman vapautemme, aikuistumaan rauhassa ja elämään kuten olemme halunneet.

Olen itse sitä mieltä, että jokaisen nuoren kyllä kannattaa kokeilla aluksi sitä yksin asumista, sillä se opettaa vastuuta, tajuamaan että oikeuksien lisäksi on myös aimo liuta velvollisuuksia ja että asiat pitää kyetä hoitamaan itse, eikä aina turvautua johonkuhun muuhun. Erillään asuminen myös kasvattaa suhdetta, etenkin jos suhde on noinkin nuori, kuten aloittajalla.

Vierailija

Itselläni oli sama juttu, mutta toistepäin. Minä, että poikaystäväni ollaan paikkakunnalta X ja hän kävi töissä paikkakunnalla A. Välissä on semmoset 200km ja näimme vain viikonloppusin, koska hänellä oli töitä. Hän halusi muuttaa yhteen suhteemme alkuaikoina, mutta minä en niinkään, koska muutto oli aivan toiselle paikkakunnalle, joka oli tuntematon molemmille. Aikani venytin muuttoa ja keksin syitä, miksi ei just nyt päästä muuttamaan (esim. minulla ei ollut töitä yms.). Kyllähän se jo huomas etten ollut kovin innokas muuttamaan yhteen. Riitoja syntyi! Itseäni arvelutti se, että minkälaista se on oikein kun muuttaa ensimmäistä kertaa jonkun kanssa yhteen ja tuleeko siitä mitään.

Noh, viime talvena sitten muutettiin! Kuiteskin halusin olla poikaystäväni kanssa enemmän yhessä, kuin vain ne vkl:t, joten tämä oli ainut ratkaisu. Yhteiselomme on sujunut hyvin ilman mitään suurempia ongelmia. Enimmäkseen minä vaan hoidan kotihommat. :D

Mutta nyt sitten.. Haluan takaisin sinne kotiapaikkakunnalleni! Täällä ei oo yhtään mukavaa asua ja tuntuu että elämä vaan menee silmien edessä ohi. En uskalla sanoa poikaystävälleni, että en ole onnellinen täällä, koska siitä syntys riita ja pahemmassa tapauksessa ero.. Hänen työnsä vaikuttaa aika paljon. Rohkeutta pitäs kerätä, mutta hmmmh.. Haluaisin elää vaan nuoruuttani ja elää täysillä, nyt vaan olen. En halua vanhempana miettiä, että miks en tehny sitä ja tätä. Parhaita ystäviäni nään harvoin ja niillä tuntuu olevan aina hauskaa, kun minä vaan mähötän ja "kadun" ratkaisua muuttamisen suhteen. En kuiteskaan haluaisi erota, vaan asua yhdessä siellä mistä olemme kotoisin. Ja toivotaan että se vielä joskus tulisi tapahtumaaan.. jos saisin suuni auki..

Mutta toivon, että te saatte ratkaisun siihen minne muutatte ja milloin. :) Päätös on aika hankala tehdä, ainakin omasta kokemuksesta. Niin ja me olemme asuneet n. 6kk yhdessä..

Vierailija

Minulla nyt on ihan päinvastainen tilanne, mutta pakko oli kirjoittaa kun Athenel oli hienosti perustellut miksi kannattaa asua eri paikoissa..

Hyviä pointteja toit kyllä esille ja ihan täyttä asiaa oli tuo sinun kirjoitus, että ei siinä mitään, mutta haluan vaan tuoda vastakohdan esille..

Me muutimme poikaystäväni kanssa yhteen 1kk seurustelun jälkeen(18-vuotiaina).Olimme tosin tunteneet toisemme jo pari vuotta ja olimme toistemme bestiksiä, asiat oli puitu halki jo moneen kertaan ja tunsimme toisemme tosi hyvin. Mutta seurustelua tai muita parisuhteen kiemuroita emme olleet kerenneet kokea.

Joka tapauksessa, kaikki on mennyt todella hyvin ja avoliittoa on kestänyt pian 2 vuotta. En voi sanoa etteikö olisi ollut omia vastoinkäymisiä, mutta en voisi kuvitellakkaan tilannetta, jossa emme olisi muuttaneet yhteen heti alku aikoina. Vietimme kuitenkin aikaa tosi tiivisti yhdessä ja olemme aina olleet muutenkin "riippuvaisia" toistemme seurasta. Hän on edelleen minun paras ystäväni ja minä hänen. Vielä emme ainakaan ole kyllästyneet toistemme seuraan, emmekä ainaiseen kiehnäämiseen.

Olemmekin siis siinä mielessä erilaisia ihmisiä kuin te, emme tarvitse niin paljon omaa tilaa ja omia itsenäisiä kokemuksia.. Mutta tämä nyt on ihan yksilö kysymys. Ei ole oikeaa, eikä väärää. :)

Asiasta sitten aloittajan kirjoitukseen..

Suosittelen kuitenkin miettimään monta kertaa yhteenmuuttoa, jos ei ole täysin varma toisesta ihmisestä, tai mikäli raha-asioista tulee riitelyä ilman avoliittoakin.. Toinen mikä tuli huomattua kun muutti nopeasti yhteen, oli että meistä tuli ehkä liiankin tuttavallisia.. vessassa käynnit ei olleet enää yhtään kiusallisia asioita, vaan jo kuukauden sisällä oli tottunut siihen että toinen käy paskalla minun pestessä hampaitani jne. :D

Kannattaa odottaa että poikaystäväsi on valmis muuttamaan yhteen kanssasi, koska teille voi tulla suuriakin riitoja sitten arjen pyörittämisessä jos toinen ei ole sitoutunut siihen 100%. Raha-asiat on todella hankalia ja stressaavia asioita avoliitossa, ja mikäli toinen on yhtään pihimpi kuin toinen, on melkonen soppa valamis! :D (meillä ei oo tuota ongelmaa ollut, mutta lukuisilla kavereilla kyllä..)

Vierailija

mulla oli sama juttu exän kanssa, se ei olis halunnu millään muuttaa yhteen n. vuoden seurustelun jälkeen, no sitten erottiin ja eksä hakia pian sen jälkeen omaan kämppään :D syyksi oli sanonut että pelkää että määräilen häntä liikaa.

Nyt asun nykyiseni kanssa ja hyvin alkuvaiheessa muutin hänen kämppäänsä asumaan jossa oli asunut noin vuoden. nyt ollaan asuttu vuosi yhdessä ja suht hyvin on mennyt paitsi että kaipaan itse enemmän tilaa ja toinen killuu kiinni niin tuntuu vähän ahdistavalta. Olisi tarkoitus muuttaa jossain vaiheessa kaksioon kun 28 neliön kämppä on niin pieni eikä ole edes makkaria niin tietokone ja telkkari on samassa huoneessa niin toinen ei pysty kyllä siinä sitten nukkumaan jos toinen on koneella/katsoo telkkaria :) j amun mielestä toi on niin jotenkin typerää perustella että jos kumminkin eroamme.. turha sitä on siinä miettiä, jos ero tulee niin se tulee ja silloin voi vuokrata vaikka pakun ja roudata kamat pois, that's it!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat