Kerrankin olen sanaton itseni vuoksi.

Vierailija

Minä en vaan ymmärrä itseäni enää. En mä voi olla masentunut, enhän?.. Haluaisin apua tai vinkkejä niiltä joilla on omakohtaista kokemusta: Tuntuu että oon nykysin aina kärttyinen ja kiukkuinen, ja mikä pahinta niin pelkästään perheen jäsenille. Oon hirmu itkuinen, ja vielä itkusempi kun oon huomannu että oon jotenkin saanu tailteiltua jollain terävällä sydämen käsivarteen. Sanokaa, että tämä voi johtua pelkästään lukiopaineista ja siitä että stressaan ihmissuhteista? Voihan? Minä haluaisin voida taas hyvin mutta jotenkin tuntuu että oon ihan rikki vaikka mulla pitäs olla kaikki hyvin kun on ihania ystäviä, poikaystävä, ihana perhe joka välittää... Miks minä sitten teen pienimmästäkin asiasta ison stressin? Yksi ainut ihminen, jonka luona kävin ratsastamassa, joka lopetti puhelimeen vastaamisen eikä edes soittanut takaisin enkä ole jutellut hänen kanssa sen jälkeen kun en enää saanut kiinni. Ratsastuskypärä on vielä siellä ja pitäs hakea se pois... Ja sekin tuntuu niin pahalta.

Anteeksi hirmunen vuodatus, ja toivon että osaisitte auttaa. :)

Kommentit (1)

Aelyn
Seuraa 
Liittynyt1.10.2010

Itsellä oli samankaltaisia "oireita", lopulta purskahdin kerran itkuun lääkärissä, kun kysi mitä kuuluu. Syynä serotoniinin puutos, hoitui lääkkeillä. Nyt elämä on ollut jo yli vuoden niin sanotusti normaalia ja tuntuu ihanalta. Ja kyseessähän ei ole tosiaan mielialalääke, vaan serotoniinin eli aivojen tuottaman "onnellisuushormoonin" lisääjä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat