Mieheni on älyttömän toivoton, enkä tajua miksi retkahdin. Auttakaa !!!

Seuraa 
Liittynyt5.6.2010

Olen parisuhteeni kannalta ihan hukassa. Olen seurustellut miehekkeeni kanssa jo noin 8 kk. Yhteistä asuntoa suunnitellaan jo. Mies 22 (täyttää tänävuonna 23) ja minä 17,parin kk päästä 18.

Mieheni on viettänyt nuoruutensa laitoksissa peliriippuvuuden takia, sen takia hän ei ole käynyt peruskoulua loppuun, ei armeijaa, hänellä ei ole mikään näköisiä ammatillisia valmiuksia, ei ajokorttia. Itse kun opiskelen lähihoitajaksi ja aion tämän vuoden puolella alkaa suorittamaan ajokorttia. Mies onkin pariin otteeseen raivoinnut kuinka turha ajokortti on. Hän on sossupummi joka istuu kaiket päivät kotonaan tietokoneella pelaten tai kavereiden kanssa jutellen. Kaiken lisäksi hän polttaa pilveä joka päivä.. Noin 2-5 krt päivässä.

Jos hän joskus haluaa lähteä jonnekin ulos, sen pitää tapahtua ilta hämärään. Ja niin mielelläni kun minä sen kanssa kävisin joka paikassa.

Hän aina pyytää minua tekemään hänelle ruokaa, kun hän istuu koneella. Ja ei... Hän ei osaa ruokaakaan tehdä (ja minä osaan vaikka olen vasta 17). Yhdessä vaiheessa kun hän oli vielä isänsä kanssa väleissä, hänen isä kävi miehen luona siivoamassa ja tekemässä poikarukalle ruokaa. Nyt ilman isäänsä hän joutuu elämään sikolätissä ja minuako siellä inhottaa välillä olla. (Okei, kyllä se roskat joskus vie) Hän pesi sen vaatteita ja osteli sille ruokaa. Kohteli sitä kuin pientä lasta.

Hänellä on epäterveelliset elämäntavat. Saattaa vetää monta jäätelötuuttia ja suklaata päivässä. Ja tosiaan... Liikkuu todella harvoin. Itse taas harratsan aktiivisesti juoksua ja satunnaisesti pyöräilyä. Syön terveellisesti.

Ja mitä se on kun minä olen siellä.... Hän nysvää koneella ja minä istun sen selän takana sohvalla :D Pitäisikö tämmösen miehen kanssa suunnitella tulevaisuutta ja yhteistä kotia? Suorastaan pelottaisi ajatuskin siitä.

Jos puhun näistä asioista mieheni vain alkaa raivoamaan että eikö rakkaus enää naisillekkaan riitä. Ja kun minä olen siellä, hän viettää suurimman osan ajastaan koneella ja minä yritän keksisä jotain tekemistä itselleni. Sitä harvoin keksin ja sen takia istunkin hänen selkänsä takana aina sohvalla ja huokailen. Ja mies kyselee miksi huokailen... Tekis mieli kajauttaa paistinpannulla päähän... Monesti puhunut sille mutta aina unohtaa vaan.

Vaikka kaikki tämä on se niin rakastava ja hellä. Todellinen herrasmies joka pitää minusta huolta ja haluaa aina pitää hyvänään. Aina jos ollaan jossain hänen täytyy saada maksaa, koska on mies.

Mitä ihmettä tekisitte tilanteessani?? : < Haluan vaatia mieheltäni samaa kuin itseltänikin; opinnot, ajokortti, työpaikka tulevaisuudessa, terveelliset elämäntavat.

Kommentit (7)

Vierailija

Jaa a, mitähän tähän sanoisi :)

Hyvän tilanteen olet itsellesi saanut aikaan. Fakta on se että ketään ei voi muuttaa, ellei hän sitä itse halua, mutta toki voit yrittää ohjata oikeaan suuntaan :) Nyt pitää vain päättää, että haluatko panostaa suhteeseen vai jatkaa eteenpäin :)

Avain on rehellisyys :) Kerro rehellisesti mitä tunnet ja vaikka tulisi tappelu, älä anna periksi :)
Pidä pää kylmänä ja tarkista että viestisi on mennyt perille.

Heitä pallo miehelle ja kysy miksi hän haluaa olla kanssasi vaikka elämäntilanteenne ja tulevaisuuden suunnitelmanne ovat erilaiset :) Kun olet kuullut hänen sanottavansa voi olla että yllätyt positiivisesti :)

Itselläni on 6 vuoden suhdetta takana päin ja on ollut ala ja ylämäkiä... :) mutta päivääkään en pois vaihtaisi, vaikka on välillä sellaisia hetkiä että tekisi mieli vaan pakata kamansa ja häippästä, mutta joku silti piti aina toisen vierellä :) Itse alotettiin suhde nuorina 16-vuotiaina, ja nyt ollaan naimisissa ja lapsi tulossa, joten joskus asiat menee siihen suuntaan kun joskus haaveili, mutta työtä se on vaatinut.

Muista että harvat miehet ajattelee asioita muilta kannoilta kun omaltaan :) eli jos et kerro tunteistasi niin hän tuskin tulee koskaa niitä huomioon ottamaan... ei vaan mee niinku leffoissa :)

Mutta rohkeasti vain härkää sarvista :) eipä jää mitään hampaankoloon hautumaan :)

Vierailija

No huhhuh !
Mä en ikimaailmassa kattelis tollasta miestä. Miten joku voikaan olla noin avuton..? Ei toi mies tosta miksikään unelmien prinssiksi muutu, se on varmaa. Sä saisit paljon parempaa ja oot ihan liian kiltti miestä kohtaan.
Sinun tapauksessasi etsisin miehen, joka vois täyttää sen mitä mieheltä haluan. Tulevaisuus miehen kanssa jolla ei ole koulutusta, polttaa pilveä, on avuton ja pelaa ja antaa sun vaan istua yksin ei kuulosta kovin hyvältä. Myöhemmin vasta tajuat, että olit tyhmä kun et tehnyt sitä aikasemmin. Uusi parempi kumppani sai minutkin tajuamaan miten huono suhde edellinen oli,vaikka en sitä silloin tajunnut. Toivon,että pystyt tekemään sen päätöksen, että päätät jatkaa elämääsi.. Ilman tätä toivotonta miestä. Tsemppiä mitä ikinä päätätkään!

girl.ie
Seuraa 
Liittynyt5.6.2010

Ja unohdin mainita tuossa, että meidän suhteen alussa mies sekoili kaikkien maailman huumeiden kanssa, mutta jätti ne taakseen minun takia. Tässä samassa menin pettämään miestäni, koska koin olevani erittäin tyytymätön suhteeseen. Mies antoi anteeksi, vaikka itki monet illat sen takia.

Vierailija

Nyt täytyy antaa Nrj:n aamupojilta tuttu ohje: Jätä se.

Itse olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, peliongelmaisen ja huumeriippuivaisen ihmisen kanssa parisuhteessa. Itse kylläkin vedin tiukan linjan mitä tulee huumeisiin ja peleihin, en sallinut ollenkaan, mutta mies lipsui ihan jatkuvasti. Meillä tämä kaikki johti siihen, että itse sorruin suutelemaan toista miestä ja tajusin tunteideni kuolleen eksää kohtaan täysin ja laitoin välittömästi poikki.

Sanot tuosta, että kun miehesi syö epäterveellisesti... johtuu ihan tuosta pilvenpoltosta, se aiheuttaa makeanhimon, jota ei voi sammuttaa.... kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että exä pystyi syömään kilotolkulla suklaavanukkaita kerralla, enkä minä tuolloin tiennyt että miksi. Lopulta asia selvisi.

En ala tässä selostamaan sen kummemmin syitä, miksi sinun pitäisi jättää hänet, sillä tiedät itsekin sen: teillä ei ole tulevaisuutta. Et pysty muuttamaan häntä eikä rakkaus riitä, kummallekkaan. On vain ajan kysymys, milloin miehesi retkahtaa peleihin jälleen, jos hänellä on vaikea peliongelma. Itse sain kärsiä suuria menetyksiä, muun muassa tietokoneeni, kamerani, koruni yms katosivat panttilainaamoon ja sen jälkeen pelivelkojen ja huumevelkojen maksuun.. Ei siinä mitään, materia on vaan materiaa, mutta rakkaat kuvat ja opiskeluaikojen tiedostot bye bye.

Eksäni yritti ryhdistäytyä minut tavattuaan(minun avullani), hankki ajokortin, työpaikan yms, mutta lopulta peliongelma ja huumeet pilasivat kaiken sen, mitä huolella rakensimme. Sama tulee todennäköisesti tapahtumaan teille. Vaikka eksä oli hellä, huomaavainen, osti lahjoja, rakasti minua täydestä sydämestään, ei hän vain mahtanut ongelmilleen mitään. Ne veivät aina voiton. Vaikka ne hetket, kun kaikki meni hyvin, olivat jumalaisia, niin siltikin, kaikki se kipu ja se tuska ja se yksinäisyys tappoivat lopulta minun tunteeni.

Sinulla itselläsi on loistava tulevaisuus edessäsi, älä anna toisen pilata sitä! Vaikka kuinka rakastaisit, se ei koskaan riitä. Paras teko, jonka voit miehellesi tehdä on jättää hänet, ehkä hän sitten joskus tajuaa itse ryhdistäytyä, mutta siinä vaiheessa toivon, että sinä olet onnellisessa parisuhteessa tasavertaisen, yhtä elämänjanoisen ihmisen kanssa kuin sinä. Toivon, että sinä ymmärrät sen, että sinäkin ansaitset rakkautta, tukea, huolenpitoa, et harmia, murheita ja pahaa mieltä. Tulevaisuus ei tuo onnea mukanaan jos jatkat hänen kanssaan.

Vierailija

Heippa!

Tilanteesi kuulostaa inhottavan tutulta, sillä olen itse kokenut täysin saman. Tutustuin exääni 18-vuotiaana, olin hyvin kokematon ja retkahdin häneen täysin. Exäni oli minua yli neljä vuotta vanhempi, mutta ikäeroa ei juuri huomannut, sillä hän asui vanhempiensa luona ja oli kaikin puolin aika avuton tapaus. Suhteen alussa olin itsekin täysi lapsi, juuri ylioppilaaksi kirjoittanut äidin ja isän helmoissa asuva pentu ja lisäksi melko kokematon ja ujo poikien suhteen. Siksi varmaan eksäni kolahtikin niin lujaa ja ihastuin täysillä. Aluksi en vaatinut pojalta juuri mitään, minulle riitti että hän tykkäsi minusta ja sain viettää aikaa hänen kanssaan.

Tapasimme lähinnä silloin kun hän jaksoi tai häntä huvitti. Usein hän ei vastannut soittoihini tai viesteihini, ja monesti istuin kännykkä kädessä odottamassa jotain elonmerkkiä. Samalla kun hän piti minuun etäisyyttä, tulin täysin riippuvaiseksi hänestä. Kaikki aikani meni häntä ajatellen. Silloin kun näimme, emme tehneet juuri mitään. Hän istui koneella ja minä tapoin aikaa makoilemalla sängyllä ja toivoen että hän huomioisi minut. Eksäni ei koskaan tahtonut lähteä lenkille, elokuviin tms, hänen ainoa harrastuksensa oli dokaus. Hänen ruokavalionsa koostui äidin laittamista ruoista ja sipseistä, limusta ja pitsasta. Töissä hän kävi satunnaisesti eikä hänellä ollut koulutusta, kunnianhimosta puhumattakaan. Opiskelu oli hänen mielestään ajanhukkaa ja ajokorttia ei kuulemma tarvinnut kun oli koko aika kännissä. Kuulostaa siis hyvin samanlaiselta tapaukselta kuin sinun poikaystäväsi!

Kun aloitin opinnot yliopistossa, muutin pois vanhempieni luota ja itsenäistyin kovasti. Samanaikaisesti monet ystäväni aloittivat ensimmäiset vakavat suhteensa ja sain sivusta seurata muiden "normaalien" parien elämää. Silloin tajusin ensimmäistä kertaa, kuinka vääristynyt suhteemme oli. En saanut suhteelta mitään, vaikka panostin siihen jatkuvasti ja opintonikin kärsivät sen takia. Tein itse kovasti töitä tulevaisuuteni eteen, opiskelin kovasti, elin terveellisesti ja unelmoin perheestä, kauniista kodista, kesämökistä jne. Eksäni joi, nukkui ja pelasi tietokoneella. Silti olin täysin hänen lumoissaan, en vieläkään tiedä miksi. Ollessaan hyvällä tuulella hän oli upea. Ihmisenä hän oli ihana.

Yritin aina silloin tällöin ehdotella että hän menisi kouluun tai tekisi jotain elämällään, mutta hän ei innostunut, vaan sanoi olevansa tyytyväinen elämäänsä eikä tahtonut muuttaa sitä. Minulla meni pitkään ymmärtää, että hän oli tosissaan, sillä minun silmiini hänen elämänsä ei näyttänyt hyvältä. Ymmärrettyäni, että käsityksemme tulevaisuudesta olivat niin erilaiset, suhteemme alkoi pikkuhiljaa romuttua. Ero ei tullut heti, vaan vasta kymmenien yritysten jälkeen, sillä palasimme aina yhteen uudelleen ja uudelleen, en vain pystynyt olemaan erossa hänestä. Jankattuamme pitkään edestakaisin saimme suhteen vihdoin katkastua, en tosin vieläkään tiedä miten.

Ero oli vaikeinta mitä olen koskaan kokenut. Itkin yli puoli vuotta eron jälkeen päivittäin ja tahdoin palata yhteen. Meni vuosi, ennen kuin pystyin edes vilkaisemaan muita poikia, eksän jälkeen kaikki olivat laimeita. Vielä nykyäänkin, kolme vuotta eron jälkeen, huomaan ajattelevani häntä joskus, en tosin enää ikävöiden, vaan lähinnä säälien. Tällä hetkellä asun avoliitossa ja olen kihloissa maailman ihanimman pojan kanssa. Opiskelemme samaa alaa, meillä on yhteisiä harrastuksia ja matkustelemme paljon. Olen niin onnellinen, että uskalsin lähteä suhteesta, jolla ei ollut tulevaisuutta, sillä muutoin en olisi tavannut elämäni miestä, jonka kanssa ajattelemme elämästä samalla tavoin.

Tahdon tällä superpitkällä kirjoituksellani sanoa, että jos koet, että suhteellanne ei ole mahdollisuuksia, siitä kannattaa lähteä mahdollisimman pian. Viivyttely vain vaikeuttaa lähtöä. Mieti, mitkä asiat sinulle ovat tärkeitä. Itselleni tärkeitä ovat kaunis koti, turvattu toimeentulo, yhteiset harrastukset, kaupunkilomat ja illanvietot ystävien kanssa. Näetkö poikaystäväsi nauttimassa niistä kanssasi kymmenen vuoden kuluttua? Itseäni alkoi suututtaa, kun tajusin ettei eksäni osaa edes porata ruuvia seinään. Kukaan ihminen ei ole niin ihana, että kannattaa uhrata omia unelmiaan sen takia. Ero on vaikea ja kipeä prosessi, mutta uskon että enemmän sattuu, jos jää suhteeseen ihmisen kanssa, joka jo lähtökohdiltaan tahtoo eri suuntaan.

Tiedän, että sitä aina toivoo että toinen muuttuisi, että siitä tulisikin jotenkin ihmeellisesti ihana isä teidän lapsille tai että se menisi töihin ja laittaisi ruokaa, kävisi lenkillä ja sisustaisi kesämökkiä. Ikävä kyllä harva pystyy tai haluaa muuttua, eikä välttämättä ole oikeinkaan vaatia toiselta täyttä elämäntavan muutosta vain itsensä takia, jos toinen on tyytyväinen omaan oloonsa. Sinun pitää vain uskoa siihen, että oikeasti ansaitset parempaa, sellaisen ihmisen joka tähtää samoihin asioihin kuin sinä.

Minun neuvoni siis kaikessa karuudessaan on: jätä se. Se tulee olemaan helvetillistä ja kamalaa ja sellaista että välillä tuntuu, että kuolee, mutta ei siihen kuole. Itselläni huonon miehen jättäminen oli paras päätös jonka olen elämässäni tehnyt.

Vierailija

Nyt olet haastavassa tilanteessa, sinuna melkein jättäisin noin raskaan taakan taakse koska olet kohta vasta 18-vuotias, et ole hänen äitinsä! Hänen on pakko lopettaa pelleily, peliriippuvuudesta hän ei pääse eroon ilman apua! Kokemusta on 6 vuotta noin.. Ja mitä pilvenpoltteluun tulee... Se vetää kyllä miestä todella löysäksi ja vaikuttaa todella vahvasti mielialaan jos käyttää usein, kokemusta tästäkin. Sinuna puhuisin vakavasti hänen kanssaan, että onko enää järkeä. Et voi tuhlaa nuoruuttasi toisen ihmisen korjaamiseen, se ei ole sinun tehtäväsi!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat