erosta selviäminen?

Vierailija

Elikkäs, erosin tuossa kuukausi sitten poikaystävästäni, jonka kanssa olimme yhdessä 2,5v. Minä ehdotin ensin taukoa, koska seurustelu tuntu jotenkin ahdistavalta. Seuraavana aamuna poikaystäväni soittaa ja sanoo että tulee hakemaan kamansa pois, että se haluaa erota. Sanoi että kuitenkin haluan sitten viikon tauon jälkeen erota. En ollut asiasta läheskään varma. No erosimme sitten kuitenkin. Nyt erosta on jo kuukausi, ja vieläkin kaipaan häntä. Tuntuu että välillä oon vaan puolikas ilman sitä toista. Kuitenkin oltiin niin kauan yhdessä ja kaikkea koettu. Sille tuli aina puhutttua surut ja murheet ja se ymmärsi. Nyt tuntuu että on ihan yksin tässä maailmassa, vaikka on kavereita ympärillä. Yksinäisyyden tunne saattaa kyllä johtua kun kaikki kaverit melkein seurustelee ja itse on yksin. Toisaalta nyt en haluiskaan ketään vielä, mutta olo on yksinäinen.
Elikkäs miten te ihmiset ootte selvinneet eroista, jos on seurustellut näinkin kauan? Vielä kun on yhteisiä kavereitakin ja nähdään silloin tällöin. Vinkkejä ja neuvoja kiitos!

Kommentit (3)

Vierailija

Ei oo mikään ihmekkään, että olo tuntuu oudolta ja yksinäiseltä. Olitte kauan yhdessä ja ottaa se myös aikansa että erosta pääsee yli. Kaipaus ja paha olosi kertoo vain siitä, että poikaystäväsi oli sinulle rakas. Sure rauhassa ja hyvällä omallatunnolla, sillä ei se suru niin nopeasti ohi mene. Tee asioita joille sinulla ei ole ollut aikaa seurusteluaikana, tee kaikkea mikä sinusta tuntuu hyvältä, mutta älä jää yksin kotiin suremaan. Hakeudu ystävien seuraan ja pidä hauskaa, vaikka se hullulta ehkä kuulostaakin. Huolehdi itsestäsi; syö hyvin (terveellisesti), liiku paljon, herkuttele kohtuudella mikäli siitä pidät, ole ystävien kanssa, tee kaikkea kivaa ym. Kyllä siitä yli pääsee, sen voin luvata, mutta sitä en voi sanoa että koska. Uutta miestä ei tosiaankaan kannata vielä miettiä hetkiin, nyt vain keskityt omaan hyvinvointiin!

Vierailija

Itse olin ensirakkauteni kanssa 3 vuotta yhdessä ja ero oli erittäin vaikea.. Pääsin yli siitä huonolla keinolla, jota en suosittele kenellekkään, mutta kerron nyt varoituksena miten ei kannata päästä eroon entisestä.

Olin masentunut ja itsetuhoinen parisen vuotta, surien vieläkin exääni.
Harrastin irtoseksi-suhteita ja sain lutkanmaineen, josta kärsin vieläkin. Sain helpotusta pahaanoloon seksistä ja yritin päästä exästäni yli paneskelemalla muita.. No eihän se nyt tietenkään autttanut kuin sen hetken. Seksin jälkeen oli aina tosi likainen olo ja saatoin istua tuntikausia suihkun alla itkien ja häpeämässä itseäni. Ryyppäsin ja biletin paljon ja unohdin liikunnan ja syömisen miltein kokonaan. Tästä seurasikin se, että laihduin rajusti ja olin heikko. Pian tuli mukaan huumeet, jolla lievitin pahaa oloa. Huumeiden käyttöä kesti n.8kk ja olin henkisesti ja fyysisesti niin huonossa kunnossa, etten enää ikinä haluaisi kokea samaa.. Kaverini sai minut huumekatkolle, jossa vietin muutaman kuukauden ja sieltä päästyäni alotin narkkaamisen uudelleen, mutta lopetin sen seinään pari kk sen jälkeen, koska läheinen kaveri kuoli yliannostukseen. Olin siis kuivilla. Perhesuhteet olivat poikki, kuten myös monet kaverisuhteet. Kaiken muun stressin keskellä keskityin vain omaan hyvinvointiin, koska olin laiminlyönyt itseäni jo liian kauan.. Täten tunteet exään hävisivät pikkuhiljaa.
En väitä etteikö hän kummittelisi vielä ajatuksissani, olihan hän sentään ensirakkauteni ja tuskin unohdan häntä koskaan.
Perheeni kanssa sain myöhemmin välit kuntoon, mutta monet kaverit jättivät minut yksin tämän prosessin aikana.
En tiedä oliko se jollakin tavalla psyykkestäni kiinni, kun oirehdin niin voimakkaasti eromme jälkeen. Mutta toivon, oikeasti toivon, ettei kukaan koita päästä samalla tavalla kuin minä! :/ Kärsin vieläkin mielialahäiriöistä, univaikeuksista, kuukautishäiriöistä ja syömisongelmista tämän tapahtuneen takia..

Kristapa, tsemppiä ja voimia sulle!

Vierailija

Ihan samaa olen itsekin miettinyt eli kuinka päästä yli. Parin vuoden suhde, josta viimeiset 5 kuukautta oli silkkaa helvettiä, joka lopuksi osoittautui keksityksi paskapuheeksi. Pistin hanttiin puhumalla totta ja tapauksesta on 10kk aikaa, mutta exän kaikki meselogit ja tekstarit on varmassa tallessa jos se vaikka keksis tehdä tutkintapyynnön kunnianloukkauksesta (epäilen vahvasti). Noh kuitenkin. 10kk sinkkuna ja oikeastaan kaikkea on yritetty, mutta vieläkin ämmä puskee ajatuksiin aina silloin tällöin. Asiaa ei helpota se, että puhelinnumero on pääkopassa muistissa ja välillä tekis mieli ottaa yhteyttä, mutta samalla sekunnilla iskee mieleen kaikkea mistä tekisi mieli huutaa suoraa kurkkua. Onneksi täällä ei ajatus"rikoksista" jaeta linnaa, muuten olisin keskitysleirillä :)
Ennen suhdetta olin aika mintissä kunnossa ja tuon viimeisen 5 kuukauden aikana laihduin 15 kiloa (suhde rassas niin paljon ja emännän "ongelmat" joihin piti hakea ratkaisuja ympäri maailmaa), mutta sekin on jo otettu takaisin ja 5 kiloa siihen vielä ekstraa. Aloitin eroamisesta heti seuraavana kuukautena harrastuksen joka vie suurimman osan vuodesta 9 iltaa seittemästä. Ajatukset pysyy muualla, mutta parisuhteelle ei töiden takia jää aikaa. Parikin säätöä on ollut (lopetin kummankin ajanpuutteen takia) ja n^+1 yhden yön juttua, joista en todellakaan ole pahoillani enkä yhtäkään kadu. Ryyppyputkiakin on yritetty, mutta työt ja nykyään toi harrastus estää noi aika mallikkaasti.

Lähes kaikkea siis koitettu homoseksiä lukuunottamatta (epäilen sen toimimista), mutta tuloksetta. Eipä auta siis kuin odottaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat