Hieno suhde loppumassa kumppanin masennukseen

Vierailija

[Tiivistettynä siis: olen menettämässä upean kumppanini, jonka kanssa tuli asuttua puoli vuotta ja oltua yhdessä kaksi. Kumppani on masentunut (minun arvioni) ja viikko sitten, kun hän vihdoin haki apua, hänelle diagnosoitiin tunne-elämän häiriö. Kumppanini ei tahtoisi menettää minua, mutta tuntee olevansa liian voimaton jatkamaan. Juuri kaksi viikkoa sitten annoin hänelle aikaa miettiä asioita, kun hän luovutti, mutta tahtoi yrittää. Asiat menivät hyvin, hän vahvistui ja alkoi uskoa taas hyvään. Tapasimme tuona aikana vain kerran kunnolla; toisella kerralla, kuuden päivän tauon jälkeen, meidän piti tavata ja aamulla poikaystäväni odotti sitä kovasti ja innoissaan, mutta perui tapaamisen viime hetkellä ja jätti minut samalla viestillä. Minä en tietenkään antanut periksi, vaan pakotin hänet puhumaan kanssani kasvotusten. En kuitenkaan voinut pyytää häntä yrittämään, sillä näin, ettei hänellä ollut voimia.

Niinpä erosimme toisistamme halaten ja sanoen rakastavamme toisiamme, poikaystäväni itki ja minä yritin pysyä vahvana. Nyt olemme olleet yhteydessä, sillä en voi jättää häntä yksin tälläisellä hetkellä eikä hänellä ole muita (perhe ei oikein ymmärrä, vaikka onkin hänelle tärkeä) ja edelleen joka päivä hän sanoo rakastavansa minua ja käyttää minusta hellittelynimiä. Suhteeseemme hän ei kuitenkaan usko. Enkä minä enää jaksa taistella. Toivon vain, että kun hän vihdoin saa tänään lääkkeitä, niin ne voisivat auttaa ja hän saisi voimaa palata. Meillä nimittäin on hyvä ja upea suhde, joka on kestänyt paljon.

Kysymys kuuluukin: onko kellään kokemusta tilanteesta, jossa toinen osa puoli yrittää jättää masennuksen takia? Itse tiedän kyllä miltä hänestä tuntuu, mutta en tiedä, miten saisin annettua hänelle voimaa ja uskoa.]

Kommentit (11)

Vierailija

Masentuneen puoliskon kanssa elämä on ylä- ja paljon alamäkeä, olen nähnyt vanhempieni suhteessa sitä 10 vuoden ajan.

Todella hienoa että olette voineet keskustella asioista niin paljon! Hän on ollut halukas puhumaan tilanteesta, se auttaa. Tilanne varmasti paranee kun lääkkeet alkavat tehtoa ja terapia vaikuttaa. Ehkä voit(te) etsiä muutakin terapiaa jos tilanne on hyvin akuutti? Vaikuttaa että hän tarvitsee hieman aikaa, että saa selvitettyä päätään. Kuitenkin on hyvä että viestität hänelle että haluat olla hänen tukenaan silloin kun hän sitä tarvitsee. Joudut ehkä menemään hänen ehdoillaan, odottaen miten tilanne etenee.

Kuulostaa että teillä on hieno suhde takana, ja välitätte toisistanne kovasti, älä siis luovu toivosta!
Olet varmasti käynyt nämä asiat päässäsi jo moneen kertaan, mutta halusin kommentoida jotenkin! Kaikkea hyvää ja voimia! :)

Vierailija

Minusta on ikävää, ettei lähes kukaan ole kommentoinut tähän.. Luulen, että se kuitenkin johtuu siitä, että asia on niin vaikea, että useimmat suomalaiseen tapaan vain hiljenevät, kun pelkäävät sanovansa jotain väärää. On varmaan myöhäistä enää kommentoida mitään tämän kummempaa, mutta olisi kiva kuulla, miten kävi?

Vierailija

Ymmärrän kyllä, että tämä on ollut aika hankala asia monelle, jos siitä ei ole kokemusta, niin tuskin mitään osaa sanoa. Eikä ole mitenkään myöhäistä, kiitos teille molemmille kommentoijille :)

Tällä hetkellä asiat ovat menossa parempaan suuntaan, poikaystäväni kykenee jopa uskomaan niin paljon, että pohtii, mitä vuosipäivänämme kuun lopussa tekisimme. :)Annoin hänelle tuo kuvailemani tapahtuman jälkeen aikaa, soittelin tosin joka päivä ja kuuntelin mitä hänellä oli sydömellään, koska tahdoin tietää miten hän voi. Ja hänkin ilahtui aina soitoistani. Yhtenä iltana, saman viikon lopulla jona ahän "jätti" minut, hän oli todella ahdistunut, joten ehdotin, että tulisin käymään hänen luonaan ja menisimme kävelylle. Tuon illan jälkeen olimme taas ihan oikeasti yhdessä eikä minun tarvinnut miettiä, missä mennään. Ja jos tarkkoja ollaan, niin ei poikaystävänikään ole sitä mieltä, että erosimme. Hän sanoi vain menneensä paniikkiin, mutta selvinneensä siitä, kun tajusi, etten ole menossa minnekään.

Itsekin olen jaksanut olla välittämättä, vaikka hän välillä tekeekin tyhmiä asioita, mikä saa tietenkin poikaystävälleni turvallisemman olon. Sanon, että minuun on sattunut, mutta kerro myös, etten ole vihainen ja ymmärrän, ettei hän ole tehnyt sitä tahallaan. Ja sitä hän nimenomaan tarvitsee. Olen saanut hieman lisää tietoa hänen taudinkuvastaan, joten kykenen paremmin ymmärtämään, ettei vika ole aina minussa eikä poikaystäväni tarkoita pahaa. Usein hänestä tuntuu vielä pahemmalle juuri siksi, että hän sekoilee, eikä voi asialle mitään, kun tunteet ovat hallitsematomia. Hän ei tahtoisi loukata minua.

Poikaystäväni myös tietää ja myöntää, että olen uskomaton, kun jaksan hänen vierellään. Emme näe vieläkään kuin kaupungilla tai oikeastaan syrjäisissä puitoissa(muutamaa ex-temporee kyläilyä lukuunottamatta...), mutta soittelemme joka ilta tuntien puheluja, kun saan hänelle eurolla soitella rajattomasti. Nyt annan hänelle aikaa edetä hitaasti ja tuntea olonsa turvalliseksi. Silloin minunkin on helpompaa, kun voi välttää sen, ettei hän joudu paniikkiin ja tee kuten muutamia viikkoja sitten.

Vierailija

Olet aivan ihana tyttöystävä, todella ihana. Olen ylepä siitä, kuinka vahvana olet pysynyt! Masentuneen ihmisen kanssa seurusteleminen on hyvin hankalaa ja välillä tuntuu, ettei missään näy valoa tunnelin päässä, mutta kun todella toista rakastaa, niin kyllä siihen pystyy! On myös todella hyvä, että poikaystäväsi on myös itse tietoinen sairaudestaan, ja tiedostaa tilanteen, monet eivät suostu näkemään sitä. Teidän suhteenne kuulostaa todella vahvalle, ja olen varma että teistä tulee vielä hyvin onnellisia, kunhan poikaystäväsi saa kunnollista hoitoa, ja sinä pääset keskustelemaan ammattilaisen kanssa kaikesta siitä, mitä sinä mietit. Todella usein nimittäin käy myös niin, että kaikki huomio siirtyy masentuneeseen, eikä aina huomaa että itselläänkin menee huonosti. On siis tärkeää hoitaa molempien mielenterveyttä! On hyvä idea, että kävisitte yhdessä juttelemassa jossain terapiassa, koska sitten teillä olisi mukana joku puolueeton ihminen kertomassa teille, miksi ihmiset käyttäytyvät välillä milläkin tavalla, ja miten siihen tulisi sitten reagoida.

Mutta oikeasti, teet todella hienoa työtä. Poika on todella etuoikeutettu, kun hänellä on tuollainen ihminen rinnallaan, ja teillä on niin paljon rakkautta että tulette varmasti kestämään. :) Kaikki tulee vielä kääntymään parhain päin, paljon tsemppiä teille!

Sannanna
Seuraa 
Liittynyt23.5.2011

Tiedän itse millaista masentuneen ihmisen kanssa seurustelu on, sillä kärsin itse masennuksesta. Poikaystäväni on ollut aivan ihana ja ymmärtäväinen, vaikkakin voin myöntää että ero on käynyt omassa päässä muutaman kerran.
Mutta oikeastaan masentuneelle ihmiselle riittää, että on joku joka kuuntelee ja lohduttaa. Vaikutti aloitusviestissäsi siltä, että olitte edelleen yhdessä vaikka erositte. Joskus se "Suhteessa" -leima voi olla liian "raskas".
Olet ollut todella kannustava poikaystävääsi kohtaan, ja olet antanut hänelle aikaa. Omalla kohdalla tosin olen huomannut, että välillä sekin auttaa, jos toinen "pakottaa" keskustelemaan asioista. Itse hautoisin niitä muuten koko ajan.

Vierailija

Kiitos teillekin kommenteista. Asiat ovat menneet paljon parempaa suuntaan, poiakystäväni uskalsi vihdoin palauttaa "parisuhteessa käyttäjän x kanssa" -satuksenkin Facebookiin. Hän poisti sen muuttaessaan pois luotani kolme kuukautta sitten (siitä tämä kaikki vaikeus alkoi), eikä ole ukonut tarpeeksi meihin palautaakseen sitä. Hän myös käy usein luonani ja on taas öitä. Mutta nyt hän on alkanut taistella entistä enemmän. Viikonloppuna on meidän vuosipäiväkin luvassa (ensimmäinen vielä, jota juhlimme) :)

Kun vielä pääsisin hänen asunnolleen (hän pitää asuntoaan "turvapaikkanaan", jonne ei halua minua, koska pelkää eroamme eikä tahdo sinne muistoja minusta) niin kaikki pahimmat ongelmat on selvitety. Onneksi sentään tiedän nykyään, missä hän asuu ja olen monesti käynyt hänen ovellaan, poikaystävän hakiessa tavaroitaan, vaikken sisälle olekaan mennyt Lääkitys auttaa paljon. (Päivitin taas tuota alkutekstiäkin, se ei kerro tarpeeksi tilanteesta, aluksi se kertoi liikaa, joten poistin turhankin paljon...).

Itse en tukea tilanteeseen saa, mutta olen sitten vain pärjännyt omin voimin. Kävin psykologilla, mutta no, suoraan sanoen tyyppi oli idiootti eikä välittänyt mistään. Hänestä parisuhteeseen liittyvät jaksamisongelmat eivät kuuluneet hänelle. Pariterapia on onneksi aika pian, saamme viimeisetkin ongelmat selviksi siellä.

Sannanna, minäkin olin hyvinkin masentunut viime kesänä, ja siksi tiedän jossain määrin, miltä poikaystävästäni tuntuu. Tosin hänellä ei ole masennusta, ongelmaksi todettiin tunne-elämänhäiriö. Siinä osa oireista on masennuksen kaltaisia, ja masennus liittyy siihen yleensä kai lievänä. Yleisempää on turavttomuus, kyvyttömyys käsitellä negatiivisia tunteita ja vaikeus uskoa tulevaisuuteen.

Vierailija

Kesä meni meillä hienosti ja saimme kaikki suhteeseemme hiipineet ongelmat kuntoon, vähitellen ja monien takaiskujen kautta. Poikaystävä muutti takaisin yhteiseen kotiimme muutama kuukausi sitten (vaikkakin asunto hänellä edelleen on, siellä ollaan joka viikko hänen lenkkisaunapäivänä. Sinne muuten pääsin kesän alussa ja nytkin minulla on edelleen sinne avaimet).Poikaystäväni masennus ja tunne-elämän häiriöihin liittyvät ongelmat sen sijaan pääsivät kasvamaan, kun hoito kesäksi väheni. Ja nyt hän on taas poissa, lähti lauantaina aikaisin aamusta avohoitoon. Enkä tiedä, palaako hän enää kotiin.

Vierailija

Tiistaina ajattelin, että kaikki menisi hyvin, mutta nyt en enää tiedä mitään. Kuulin hänestä viimeksi keskiviikko aamuna, sen jälkeen en ole saanut yhtään iestiä, en sähköpostia, en mitään. hän on sulkenut puhelimen ja siitä tiedän, että hänellä on todella paha olla, mutta tuntuu silti niin julmalle, ettei hän ole ottanut mitään yhteyttä, koska tietää kyllä, kuinka paniikissa olen. Olen huolissani siitä, miten hän voi ja pelkään, että hän haluaa lähteä elämästäni. Enkä tiedä itse, miten jaksan tällaista. Tiistaina sain mukavaa sähköpostia ja päiällä sekä illalla viestittelin, keskiviikkona iloitsin ensimmäisestä aamuviestistä ja nyt tilanne on tämä.

Eilen mietin suhteen lopettamista, koska tunsin itseni niin loukatuksi. Sitten muistin, miten vaikeaa tämä hänelle on, muistin, ettei hän oel tere, joten hän ei tee näitä asioita, koska olisi paha ihminen. Sattuu silti. Olemme menossa taas samaan tilanteeseen kuin keväällä. Hänen olonsa vain pahenee hoidossa, vanhat ongelmat, jotka kesän ja minun kanssa olemisen myötä katosiat, oat palanneet. Tämä puhelimen sulkeminen, iltainen ahdistuneisuus, lievät paniikkikohtaukset. Niitä ei kesällä ole ollut, mutta nyt ne ovat palanneet. En varmaankaan saa edes tavata häntä perjantaina. Kauanko hän pitää minut poissa? Pelkään, että hän työntää minut kokonaan pois.

Vierailija

Tämä kaksi ja puoli vuotta on ohi. Hän jätti minut. Hän ei olisi halunnut, hän sanoi että rakastaa minua eikä tahtoisi sitä, mutta etteivät asiat voi onnistua. On kuulemma asioita, joista hän ei voi päästä yli.

Kun näimme viimeisen kerran, muutamaa tuntia ahdistavan erokeskustelun jälkeen, jonka ajan hän oli todella kylmä, oli hän taas oma itsensä. Veti minut tiukasti syliinsä, suuteli hiuksiani ja otsaani, piti lujasti kiinni käsistäni eikä millään olisi halunnut kävellä pois, kun oli aika lähteä. Minä en usko siihen, ettei hän voisi olla kanssani, vaikka haluaisi, sillä asiat eivät onnistuisi. Varmasti hän parantumisen myötä oppisi käsittelemään niitä asioita, joista muka ei pääse yli. Mutta uskon, ettei hän jaksa nyt olla kanssani, että tarvitse aikaa keksittyä täysillä hoitoon. Seuraavana päivänä, hakiessaan tavaransa asunnoltaan hän piti minua taas sylissään, rutisti niin että melkein sattui. Oli purskahtaa itkuun. Ja jätti minulle hupparinsa suojakseni.

Viimeisenä viestinä lähetti minulle: Minäkin rakastan sinua. Aina.

Minulla on ollut vierelläni sielunkumppani. En löydä koskaan ketään, joka voisi antaa minulle enemmän rakkautta kuin hän. Toivottavasti jonakin päivänä hän palaa, kunnossa ja hyvissä voimin. Toivon sitä niin paljon. Tiedän, ettei hän olisi halunnut lähteä. Hän ei vain enää jaksanut.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat