Miten olette päässeet yli petämisestä?

Vierailija

vai ettekö ole päässeet? miksi?

Itsellä miehen pettämisestä on nyt takana kaksi viikkoa(ollaan siis vielä yhdessä) ja tämän kaiken kruunaa vielä se että minulla ja miehellä on mahdollisesti sukupuolitauti kun on alkanut tulla oireita. Olen mielestäni pärjännyt melko hyvin vaikka välillä se ikävä asia tuleekin mieleen rankasti ja saattaa välillä ahdistaa mutta onneksi se on kumminkin harvemmin. En tiedä pitäisikö kokeilla kepillä jäätä ja päästää mies juomaan (petti siis kännissä) ja tunnustella omia tuntemuksia siinä samalla. Oletteko te pistäneet mitään rajoituksia/ehtoje pettäneelle kumppanille vai miten toimitte? :D

Kommentit (9)

Vierailija

En todellakaan enää ala suhteeseen saman miehen kanssa, joka pettää. En ole oikein toipunut vieläkään, vaikka siitä on jo yli 15vuotta, tosin mukana oli myös sekä henkistä että fyysistä väkivaltaisuutta. En vaan luota enää kehenkään, enkä ole pystynyt uuteen suhteeseen. Olen mieluummin ilman.
Miehelläsi on huono itsetunto, kun pettää ja myös sulla on huono itsetunto, jos hyväksyt hänet vieläkin mieheksesi.

Vierailija

Eii nyt välttämättä tarvi olla huono itsetunto jos antaa kumppanilleen toisen mahdollisuuden. Mua ärsyttää vähän sellanen asenne, että "jos pettää kerran niin pettää aina uudestaan" jne. Ku ei sen ole pakko mennä niin! Ihmiset voi muuttua ja virheistä voi oppia. Mut joo, siis ei mua ole petetty ikinä tai mitään niin olen ehkä vähän hyödytön mut oli pakko kommentoida ku ärsytti toi edellisen kommentoijan viimeinen lause. Toivottavasti sulla nyt ei ole sukupuolitautia. :S Mene mahd pian testeihin ettei tarvii murehtia sitä itsekseen. Ja tsemppiä sulle ja teille suhteeseen! Toivottavasti sun mies on uuden tilaisuuden arvoinen ja ottanu opikseen siitä yhdestä kerrasta.

Vierailija

tuntuu ettei ainakaan tehny mun itsetunnolle hallaa kauheasti ja olen muutenki vanhva luonteinen ihminen (onneksi) ja osaan jo osittain nauraa koko asialle. Itse en ole koskaan pettänyt mutta eksän kanssa oli vähän saman tapainen juttu paitsi että tapaili siinä meidän yhteistä kaveria (en tiedä pettikö mutta aika vahvasti epäilen) ja jätti minut sen takia.

Olen vain pistänyt ehdoksi että nyt vähentää sitä alkoholin kulutusta ja juomista ettei tarvii olla änkyräkännissä, ainakin hetkellisesti kun ei näemmä osaa harkita tekojaan humalassa. En usko että tuo nyt uudestaan menisi pettämään kun näytti jo oppineen läksynsä prinpohjaisesti (ja tämä on eka suhde sille niin ehkä tämäkin asia antaa anteeksi jonkin verran tota sähläystä muttei sentään kokonaan)

Ja eilen menin testeihin ja tänään tulee tulokset, saas nähä mitä tulemaan pitää, jännittää pikkasen kun itellä on ollu irtosuhteita mut oon aina huolehtinu ehkäisystä

Vierailija

Itse olen siinä tilanteessa, että mies petti minua. En ole vielä päästänyt irti. Rakastan niin paljon. Loogisesti ajatellen pitäisi jättää ja jatkaa elämää, mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Naurettavinta tässä on se, että se nainen esittää ja esitti sen pettämisenkin ajan niin ystävällistä ihmistä minulle. Olivat kuulema niin hyviä ystäviä ja piti kuulema minustakin niin paljon... Se nainen ei ole kertonut asiasta omalle miehelleen ja pyysi, etten minäkään kertoisi, yhteisiä lapsia kun on. Eivät enää muuten ole yhdessä.

Miten ihmiset voi rakastua niin kovasti, että antavat tällaisen anteeksi? Onko toiseen mahdollista luottaa tällaisen jälkeen? Vai muuttuuko kaikki tällaisen kokemuksen jälkeen paremmaksi. Vahvistaako se.

Vierailija

Yksi asia mikä lisää sitä pahaa oloa ja vaikeutta on se, että ympärillä olevat ihmiset eivät suhtaudu asiaan objektiivisesti. Voi tulla tavallaan tuomituksi perheen ja ystävien toimesta, jos ei heti jätä sitä pettäjää. Joskus se rakkaus on vain niin vahva ja itse niin heikko. Sitten joutuu häpeilemään sitä, että rakastaa edelleen. Ihan kun ei muuten tarpeeksi sattuisi. Kyllähän ne ympärillä olevat ihmiset vain ajattelet läheisensä parasta. Mutta tietääkö sitä kukaan muu, kuin itse.

Vierailija

Siis joo. Mä pidän pettämistä tosi pahana asiana, se on yks suurimmista loukkauksista minkä voi kumppanilleen tehdä. Mutta sen ei silti tarvi kaataa koko maailmaa tai suhdetta. Jos kumppani kerran erehtyy pettämään, ja siis vain kerran, niin mun mielestä se ei ole millään lailla heikko ihminen tms joka antaa anteeksi. Jos sen asian pystyy käsittelemään ja toinen katuu aidosti niin en näe mitään esteitä miksei sitä kerran vois antaa anteeksi. Eri asia on, jos olis patologinen pettäjä. Siitä kokemuksesta yli pääseminen on vaikeaa, mutta jos siinä onnistuu niin mitä hävettävää siinä on? Mun mielestä se anteeksianto osoittaa valtavaa rakkautta ja tahtoa rakastaa, se voi jopa joskus vahvistaa suhdetta. Ja ihmiset tekee virheitä eikä ketään meistä pitäis mennä tuomitsemaan loppuelämäksi yhden teon takia. Tajuaakohan kukaan mun pointtia? En siis hyväksy pettämistä, se on mun mielestä niin väärin ku vaan voi olla, mutta jotenki siitä tehdään niin iso haloo aina, tuntuu ku joku olis just tyyliin sarjamurhannu viis ihmistä sen sijaan että olis kerran harrastanu seksiä toisen kanssa. Itse en ole suhteessani ikinä pettänyt eikä muakaan ole petetty, eli periaatteessa en osaa nähdä tilannetta samasta näkökulmasta kun ne henkilöt joille niin on käyny. Mutta tää nyt on ainakin objektiivinen näkemys, vaikkakin veikkaan että moni mut aika tiukkaan tästä tuomitsee.

Vierailija

Oon huomannu semmosen ilmiön et vanhemmat (aka elämää kokeneet) tuntuvat antavan helpommin anteeksi pettämisen kun taas tuntuu että nuoremmat ovat tiukkana siitä että semmonen täytyy jättää ilman mitään asian puimista. Suhtauduin aika rauhallisesti kun mies kertoi pettäneensä, itkin vain mutta en alkanut huutamaan tai penäämään että miksi teki näin, en edes missään vaiheessa sanonut miehelleni ettei raksta minua kun noin tekee koska tiedän että hän rakastaa minua paljon. Mutta nyt kun on mennyt kaksi viikkoa ja olen sanonut että vietän vappua kavreiden kanssa niin mies menee vaikeaksi ja pitää mykkäkoulua, en tiedä onko se mustasukkainen kun on huomannut kuinka helppoa on pettää. Olen yrittänyt pyytää miestä mukaan vapun viettoon mutta ei halua tulla mukaan.

Vierailija

Entäs silloin jos tietää, että se sänkyyn meno ei tapahtunut vain sen yhden kerran, mutta on kuitenkin yhden käden sormin laskettavissa? Eli saman henkilön kanssa pettäminen lyhyellä aikavälillä. Esim. vaikka kolme kertaa. Eli ei lopu siihen ensimmäiseen kertaan. Jos muulloin suhteen aikana ei ole pettänyt. Voiko silloin puhua kerran pettämisestä?

Ja entäs jos kuulee asiasta muualta, kuin kumppanin itse tunnustamana? Onko se katuminen silloin vähemmän merkittävää kiinnijäädessä, kuin itse tunnustaessa? Jos kuitenkin katuu tekoaan ennemmin tai myöhemmin.

Pettäminen ei koskaan ole hyväksyttävää. Mutta entä jos elämässä vain kaikki ei ole kohdallaan ja ajautuu pettämään... Voiko pettäminen periaatteessa olla jossakin tilanteessa hyväksyttävämpää, kuin toisessa?

Vierailija

Entäs silloin jos tietää, että se sänkyyn meno ei tapahtunut vain sen yhden kerran, mutta on kuitenkin yhden käden sormin laskettavissa? Eli saman henkilön kanssa pettäminen lyhyellä aikavälillä. Esim. vaikka kolme kertaa. Eli ei lopu siihen ensimmäiseen kertaan. Jos muulloin suhteen aikana ei ole pettänyt. Voiko silloin puhua kerran pettämisestä?

Ja entäs jos kuulee asiasta muualta, kuin kumppanin itse tunnustamana? Onko se katuminen silloin vähemmän merkittävää kiinnijäädessä, kuin itse tunnustaessa? Jos kuitenkin katuu tekoaan ennemmin tai myöhemmin.

Pettäminen ei koskaan ole hyväksyttävää. Mutta entä jos elämässä vain kaikki ei ole kohdallaan ja ajautuu pettämään... Voiko pettäminen periaatteessa olla jossakin tilanteessa hyväksyttävämpää, kuin toisessa?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat