epävarmuus ihastuneena

Vierailija

Ongelmani on, että jännitän aina hirveästi miehen seurassa, johon olen ihastunut. Juttelen kyllä melko luontevasti hänen kanssaan, mutta en esim. pysty ylläpitämään kauaa katsekontaktia. Samoin, jos näen hänet kauempana esim. omien kavereidensa luona niin en uskalla huomioida häntä. Enemminkin alan jutella innokkaammin omien kavereideni kanssa yms. peitellen tahtomatta kiinnostustani.

Olen kuitenkin teoillani tehnyt melko selväksi, että olen kiinnostunut hänestä. Olen myös huomannut hänen puoleltaan merkkejä, joiden perusteella hän voisi olla ihastunut. Kuitenkin, hän ei ole ollut aloitteellinen lukuun ottamatta ensimmäistä kertaa, jolloin hän tuli juttelemaan. En ehkä silloin vaikuttanut kovin kiinnostuneelta, vaikka oikeasti olin todella jäässä. Missä mättää? Onko oma käytökseni risriitaista, vai onko kyseessä klassinen "häntä ei kiinnosta tarpeeksi"? Mies ei ole varattu.

Tulipa sekalainen sepustus, toivottavasti pointtini välittyi ja joku jaksaa kommentoida. Typerää tuo jännittäminen, etenkin kun en ole todellakaan enää teini-iässä.

Kommentit (5)

Vierailija

no voisit ottaa yhteyttä esim. facebookissa, siellä ei tarvitse olla kasvokkain ja voi jutella niitä näitä, tutustua vaivihkaa paremmin. johtuuko epävarmuutesi siitä että pelkäät ettei miestä kiinnosta vai oletko ujo muutenkin? millaisia ihastumisen merkkejä olet miehessä huomannut? tästä on meinaan paha sanoa että mitä mies susta ajattelee. ehkä hänkin on ujo ja kiinnostunut, tai sitten se ei ole kiinnostunut.vaikea sanoa näin ulkopuolisena, mutta älä turhaa stressaa, jos kysyt miestä kahville tai sun tapauksessa leffaan koska siellä ei tarvi pitää katsekontaktia niin sit ainaki selviääis kiinnotaako sit yhtään. et lähteeks se vai ei.. et sä kysymällä mitää menetä..:)

Vierailija

Tämä kuulostaa niiiin tutulta. Sanottaisiinko vaikka näin: sen laastarin voi ottaa irti nopsasti ja hitaasti. Itse suosittelen tuota nopsaa tapaa, kuten anonyymi 21:31 jo ehdottikin. Ehdotat vain jotakin kahdenkeskistä tekemistä, käy aina kävelystä, lenkkeilystä noihin leffoihin taikka kahvitteluihin. Miehenä olisin toki yllättynyt naisen yllättävästä aloitteellisuudesta, mutta kyllä sitä tulisi lähdettyä ainakin pelkästä uteliaisuudesta, kerta on kohdannut kerrankin sellaisen ihmeen kuin aloitteellisen naisen.

Samalla, jos olette sopineet että näette nyt sitten kahdenkesken eli ilman kavereita, niin kumpikaan ei voi karata juttelemaan noille kavereille ja sillätavoin paeta tilannetta. Hiljaisia hetkiä ei tartte pelätä.

Millä tavoin olet ilmaissut kiinnostuksesi? Jos kyseessä on muutaman sekunnin kestävät katseen ja satunnainen jutustelu, niin kehoitan sinua nainen lisäämään tehoa, jos haluat miehen tekevän sen aloitteen (suosittelen kyllä ennemmin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa). Meille miehille suorat ehdottelutkin lasketaan hienovaraiseksi vihjailuksi.
Kannattaa ainakin jutella kahdenkesken ilman kavereiden seuraa, sillä saattaapa silloin mies rohkaistua jotakin kaffittelua ehdottelemaankin. On saattanut jopa odottaa tuollaista tilaisuutta.

Samastuin täysin tilanteeseesi, vaikka vastapuolta edustankin. Ja olen pikkuhiljaa sisäistänyt sen, että naisasioissa miehen pitäisi olla se aloitteellinen osapuoli. Joten olen aikalailla samassa tilanteessa kuin sinä.
Tsemppiä sinullekin.

Vierailija

Jos mies on jo kerran lähestynyt hän saattaa odottaa, että sinä teet vuorostasi "liikkeen", ts. astut askeleen puoleen väliin vastaan. Jos mies joutuu tekemään liikaa töitä lähestymisyrityksissään (ja on oikeasti kiinnostunut) saattaa mies ajatella, että et ole kiinnostunut hänestä vaan ainoastaan nautit miesten huomiosta yleensä ja että hän on vain yksi muiden joukossa.

Tee jotain normaalista poikkeavaa, vaikka kuinka pientä tahansa mutta mitä ei voi muutenkaan tulkita, mikä saa hänet tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi sinun silmissäsi.

Vierailija

Olen useampaan otteeseen mennyt juttelemaan hänelle (myös kahden kesken, tosin satunnaisesti), ja kerran jopa kysäisin kahville (sinä päivänä hänelle ei sopinut, syy ei kylläkään vaikuttanut keksityltä).

Olen muutenkin ujohko, mutta luulen että epävarmuuteni johtuu ennen kaikkea huonosta itsetunnosta. Olin aikoinaan koulukiusattu, mikä näkyy vieläkin. En "usko" että joku voisi ihastua muhun.

Mutta niitä merkkejä, joista voisi ajatella että kiinnostusta on: tietynalainen katse ja hymy, välillä katsoo pitkään (kerran kaverini kiinnitti tähän huomiota). Joskus on myös tuntunut, että hän on jännittänyt kun olen jutellut hänen kanssaan (ei vaikuta muuten ujolta). On myös aina ystävällinen.

Usein ajattelen, että ei häntä yksinkertaisesti kiinnosta. Saattaako hän kuitenkin ajatella, että en ole kiinnostunut hänestä kuin kaverimielessä tai kuten sanottiin "on vain yksi muiden joukossa"? Olen jutellut hänelle samalla tavalla kuin kavereillenikin.

Vierailija

Jos toinen on rohkaistunut ja kysynyt kahville, ja siitä on kieltäydytty, niin mielestäni tämän kieltäytyvän pitäisi sitten ottaa se seuraava askel. Eli toisin sanoen pyytää vuorostaan kahville, jos kahvilla käynti tosiaan kiinnostaisi.
Oma käytäntöni on, että kysyn toista pari kertaa kahville/vst. Jos molemmilla kerroilla tulee kieltävä vastaus (1. kerralla saattoi oikeasti olla jotakin menoa), niin uskon sitten ja lakkaan härnäämästä tyttöä.

Ehkäpä sinunkin kannattaisi vielä kerran kysäistä kahville/leffaan. Ellei poika sitten lähde, niin parempi vain kohauttaa hartioitaan ja siirtyä seuraavaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat