Alkoholin käytöstä

Seuraa 
Liittynyt1.10.2010

Millaista on alkoholin käyttönne? Ihan uteliaisuuttani kyselen, koska itse olen ajatellut lähes lopettaa.

En ole koskaan juonut mitenkään säännöllisesti, ja sitten joskus kun intoutuu ottamaan, onkin ohjelmassa huonovointisuutta ja oksentelua, jopa sammuminen. (onneksi vasta kotioloissa.)

Rupesin pohtimaan että mitä järkeä. Kun mieskään ei juo, sama olla itsekin ilman. Muutama lasi viiniä silloin tällöin on toki ihan ok, kun sitten vain osaisi pysyä siinä.

Mitkä ovat teidän ajatuksianne? Onko koskaan mennyt överiksi? Mikä on liikaa?

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Itse juon nykyään ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa ja silloinkin yleensä vain vähän viiniä. Joskus toki jos menen kavereiden kanssa tanssimaan niin tulee siellä baarissa otettua enemmän.
Ennen tuli juotua enemmän ja lähes viikottain. Sitten vain totesin ettei sellainen pelleily kiinnosta erityisemmin ja kyllästyin juomiseen.

Ja liikaa on eri ihmisille eri määrä mutta eiköhän se ole ihan hyvä raja kun alkaa oksentelemaan tai sammuu.

Ja olen tosiaan vasta 19-vuotias :D

Vierailija

Olen 19 (tänä vuonna 20) ja juotua on tullut säännöllisesti noin 2 vuotta. Maistuu edelleen oikeastaan joka vkl. (liköörejä ja viunaa) mutta mikäs siinä, kun on hauska rempseä kaveriporukka ja poikakaverikin samassa messissä ollut kohta pari vuotta:D välillä lähtee lapasesta ja oksenneltua tulee useita tunteja aamulla, eikä illasta ole pahemmin muistikuvia x) teini elämää vielä kun voi ja jaksaa. kerkeän sitten myöhemmin olla rauhallisemmin ja fiksu :D

Vierailija

Ite oon juonu 16 vuotiaasta lähtien.. Alotin sillä että join kaljaa sen minkä jaksoin. Sitte astuki kuvioon viinapullot. Eli viimeiset 2 vuotta on menny juomalla kossua, vergiä tms. Ei niin hyvä juttu. Nyt sitte ylppäreiden takia jätin juomisen ja oon huomannu et kaikki on menny paljon paremmin ku ei oo käyny baareissa ym.

Muutenkin yleensä ku join ni join lähes puolet 0,5l kossupullosta.. Pitkän tauon jälkeen tuun pieneen humalaan jo yhestä siideristä. Ikää mulla on siis vasta 19 ja oon jättäny juomisen vähemmälle nyt. En aio enää ikinä mennä siihen että vedän perseet yms. Ihan turhaa. Paljon kivempi mennä baariin kuskina, ilman viinaakin voi olla hauskaa, muistaa kaiken, tajuaa mitä tekee jne. Muutenkin oon alottanu treenaamisen ihan tosissaan, niin alkoholista olis vaan haittaa palautumisessa. En siis ole nyt juomatta, mutta en myöskään vedä mitään perseitä. Juon illan aikana ennen baariin menoa ehkä 1-2 siideriä, baarissa muutaman drinkin.

Vierailija

ite täytän tänä vuonna 18 ja oon juonu 'säännöllisesti' pari vuotta. tosin juon suht harvoin, keskimäärin kerran kuukaudessa. alkualkoina tuli joka kerta vedettyy överiks, en vaan yksinkertaisesti osannut hallita juomistani ollenkaan. tosin oon vaan oksentanut kerran juomisen takia ja sammumisia on ollut muutama. onneks oon alkanu pikkuhiljaa oppimaan juuomaan enemmän kohtuudella, vaikka oonkii siirtyny miedoista juomista vähän väkevimpiin, kuten likööreihin.
mun mielestä on liikaa, jos seuraavana päivänä edellisestä illasta ei oo minkäänlaisia muistikuvia.

Vierailija

Olen nyt 19-vuotias ja aloitin juomisen 15-kesäisenä. Silloin se taisi olla lähinnä vain hauskaa olla humalassa ja laittomana touhuna toi vähän jännitystä elämään. Täysi-ikäisenäkin baariin upposi helposti useita kymppejä. Ja muutama kuolettava krapulakin on ollut, onneksi. Nykyään juominen on vähentynyt lähes olemattomiin, yksinkertaisesti siitä syystä ettei alkoholi maistu ja baarielämä alkaa olla jo niin kulutettua tavaraa, pahimmillaan kun siellä kävi useita kertoja viikossa. Liikaa on minulle se, kun seuraavana päivänä on krapula.

Vierailija

Olen nyt melkein 21-vuotias ja aloitin juomisen vasta täytettyäni 18. Sitä ennen olin juonut vain pari siideriä vanhojen jatkoilla. Join alkuun kaksi siideriä viikossa, molemmat viikonloppuisin. Vähitellen määrä vähän lisääntyi, mutta join edelleen ainoastaan viikonloppuna. 19-vuotiaana setäni vietiin alkoholismin seurauksena sairaalaan, josta hän ei enää koskaan tullut ulos, hän kuoli kolmea kuukautta myöhemmin saattohoito-osastolla alkoholismin aiheuttaman maksakirroosin seurauksena. Tämä tapaus ja sen seurauksena tullut järkytys saivat alkoholin maistumaan pahalta, en juonut mitään yli puoleen vuoteen. Nyt, kun tapauksesta on kaksi vuotta aikaa, olen vähitellen alkanut opettelemaan uudestaan alkoholin juomista, tosin nyt lasken todella tarkkaan, mitä voin juoda. Setäni kohtalo jätti minuun syvän trauman, joka ei ole vieläkään parantunut, joten pidän tiukkaan huolta, etten missään vaiheessa anna alkoholille valtaa. Mieluummin olen kokonaan juomatta, kun laittaisin perheeni käymään läpi sen helvetin uudestaan.

Vierailija

Aika vaihtelevaa. Nykyään usein juon vain yhden tai pari ja sitten välillä ihan kunnolla(kerran kahdessa kuukaudessa?). On mennyt monestikin överiksi, enemmän tosin silloin nuorempana vaikka kyllä nykyäänkin joskus lipsahtaa. Olen sellainen ihminen että jos paljon juon niin helposti karkaa räpylästä. Suurin osa kavereistani on miehiä ja luulen aina että voin juoda heidän tahtiinsa.

Aloitin siis juomisen noin 15-16 vuotiaana. Nyt olen 22. Nykyään juomista rajoittaa se, että krapulat tuntuvat pahenevan vuosi vuodelta. Ihan hyvä sinänsä. Tarkoitus on siirtyä yhä enemmän tuohon muutaman oluen taktiikkaan, kun en jaksa noita krapuloita joihin menee koko päivä. Ja rahatkin säästyy ja maksa kiittää.

Jos aion juoda paljon, juon vain kaljaa koska on helppo laskea montako on juonut. Sitä ei myöskään pysty vetämään hirvittävään tahtiin koska se täyttää mahaakin niin paljon. Jos ostaa viinapullon, se tulee ihan aina juotua liian nopeasti ja sitten sitä ollaankin hirveässä kunnossa. Baariin otan mukaan pelkästään käteistä, en koskaan pankkikorttia. Näin pysyy rahankäyttökin hanskassa.

Vierailija

Jos mies ei juo niin sillonhan sulla on ihan kiva tilanne, koska silloin sun on itsekin helpompi lopettaa kokonaan, jos sitä haluat.

Itse en vedä mitään överikännejä juuri koskaan, maksimissaan kerran vuodessa ja aina silloinkin kotioloissa. Kammoksun ajatusta, että olisin liian humalassa missään vieraassa, julkisessa paikassa. Ajatus pelottaa minua.

Juomme mieheni kanssa olutta ruokajuomana, joten illan aikana tulee juotua 1-2 olutta. Viikonloppuina menee muutama enemmän, lähinnä saunomisen kyytipoikana.

Kovia viinoja juon aniharvoin, yleensä vain jonkinlaisten bileiden yhteydessä, enkä juuri harrasta bileitä. Talvella tulee tosin kylminä iltoina silloin tällöin juotua minttukaakaoita.

Vierailija

Alotin juomisen siinä 15-16 ikäisenä. Sillon nous hattuun jo tokasta siideristä :D En tiiä mistä johtuu, nousee vieläkin tosi nopsaa päähän ja loppuilta meneeki rellestäessä oikee urakalla. Kolmesti olen oksentanut illalla, ensimmäisen kerran viime kesänä.

Alkuun join vain 3 pientä siideriä ja se riitti oikein mukavasti. Sittemmin määrät on vaa noussut ja nykyään kittaan kurkusta alas 6 siideriä helposti, silloin tällöin viinaa. Miespuoliset kaverit tarjoilee aina shotteja ja kun kukaan muu ei uskalla niitä ottaa ni minähän se siinä hurjan humalan haussa vedän ne shotit ja niistä ne oksentelutki sitte johtunu..

Ikinä en oo darrapäivänä oksentanut eikä mitään pahempaa darraakaan ole ollut, pahimmillaan sattunut päähän ja vähän heikottanut pari tuntia :)

Musta liikaa on sitten ku oksentaa tai ku vetää niin överiks kaiken et kaverit joutuu vetää sua pataan et haloo järki käteen nyt!

Cik
Seuraa 
Liittynyt13.9.2010

itselle alkoholi on maistunut jo jostain 13 vuotiaasta asti. silloin tuli otettua harvemmin, kun ei saanut aina hakijaa. 16 vuotiaana sitä sai jo itsekin ostettua kaupasta, ja muutenkin elämä oli vaikeeta niin tuli juotua lähes päivittäin. skippasin koulupäiviä ja istuin baarissa, melkein joka päivä olin kännissä. överiksi on mennyt vaikka kuinka monta kertaa, on tullut riehuttua ja hajotettua paikkoja, pettämistä, hakkaamista ja putkassa olemista.

nyt 20 vuotiaana menee vieläkin välillä överiksi, mutta olen rajoittanut juomista PALJON. nyt juon vain melkein joka viikonloppu, mutta riehuminen on vähentynyt vaikka sitäkin välillä tapahtuu.

ennen ei ollut minkäänlaista krapulaa, mutta nyt jos juo paljon (aloittelee kotona esim 7 siideriä 0.5 l ja baarissa juo yli 20e edestä) niin tulee kyllä semmonen 7h oksennuskrapula seuraavana päivänä.

17 vuotiaana pystyin juomaan lavallisen kaljaa ja sen jälkeen olin ihan naamat, kerran heräsin ojastakin. se oli mielestäni liikaa. ja kun alaikäisenä jouduin nuorten selviämiskeskukseen yöksi, niin hävetti silloinkin. mutta ikinä en ole ajatellut lopettavani juomista. siihen on tottunut ja alkoholi maistuu liian hyvälle ja siitä tulee useimmiten nykyään hyvä olokin niin miksi sitä lopettaa :)

kaverini käyttävät myös paljon alkoholia, samoin poikaystävänikin, niin ei siitä lopettamisesta mitään tulisikaan.

Vierailija

Itse en ole koskaan määrällisesti juonut kovin paljoa, mutta joskus 19-20-vuotiaana (ensimmäinen vuosi yliopistossa) tuli aivan liian usein lähdettyä "yksille", jotka sitten päättyivätkin yökerhosta pilkun jälkeen lähtemiseen. Tällöin en tosin saanut hirveitä darroja ja seuraavan päivän luennoillekin jaksoi vielä nuoruuden innolla ja sisulla. Juomisen aloitin käytännössä vasta 18 täytettyänin.

Sittemmin darrat ovat pahentuneet ja nykyään saan heikon olon seuraavaksi päiväksi jo kolmella puolen litran siiderillä (täytän 23). Väkeviä jos erehtyy juomaan, niin meneekin koko seuraava päivä sängyssä maatessa. Todella usein minulle käy myös niin, että vaikka en olisi juonut paljoa edellisenä iltana (3-4), niin alkoholin nauttiminen yhdistettynä hieman liian pitkään nukkumiseen tai epäsäännölliseen unirytmiin laukaisee migreenin seuraavaksi päiväksi. Sattuneesta syystä ei siis tee mieli lähteä bilettämään pitkän kaavan mukaan, ellei välttämättä halua pilata koko seuraavaa päiväänsä. Säännöllinen alkoholin nauttiminen vaikuttaa minun kohdallani myös mielialaa heikentävästi, eikä jatkuva alakuloisuus innosta.

Yhden iltaoluen tai -siiderin sen sijaan saatan juoda kerrasta kolmeen kertaa viikossa. Viiniä juomme myös miehen kanssa välillä viikonloppuisin ruuan kanssa.

Nykyään ei tosin edes tee mieli juoda paljoa, sillä pari kolme vuotta yliopistossa alkoholille persojen kavereiden seurassa riitti kyllä osoittamaan, kuinka typeräksi ihminen muuttuu viinan kanssa pelehtiessään. Itsellänikin on ihan riittämiin muistissa niitä baarireissuja ja tyhmiä ideoita, jotka olisi voinut jättää väliin, ettei tee enää edes mieli juoda itseään humalaan. Ei siinä nettoa muuta kuin ison loven tilinsä saldoon ja huonon fiiliksen.

Ainut ikävä puoli tässä on se, että kun aiemmin tuli nähtyä kavereita eniten juuri silloin, kun lähdettiin niille "yksille", niin nyt tulee jumitettua ihan liikaa miehen kanssa kahdestaan, kun ei kavereiden näkeminen noissa meiningeissä innosta.

Vierailija

Käytän terkkarin mielestä paljon alkoholia (olen 19-v.), juon 3-4krt/kk ja joka kerta (tottakai?) humalahakuisesti. En kuitenkaan mielestäni juo liikaa...

En ole koskaan oksentanut alkoholin takia. Muisti on pätkinyt ja jotai tyhmää on tullut tehtyä mutta minulle alkoholi ei tuota pahoinvointia, lucky me! (:

Emmic
Seuraa 
Liittynyt15.1.2011

Aloitin juomisen 13vuotiaana ja join aina viinaa lähes viikoittain ja olin jo itsekkin huolissani siitä, 14vuotiaana jätin väkevät pois ja aloin juomaan siidereitä mutta juominen ei vähentynyt olin todella avun tarpeessa. 15v alkoi vähentyä raha ja opettelin tykkäämään kaljasta koska vähemmällä rahalla sai paljon enemmän. Juominen pahentui join 1-2 kertaa viikossa ja ihmis suhteet kärsivät, mutta en ikinä ollut ilkeä ja muuten kaikki meni loistavasi. Nyt täytän 17 vuotta ja olen poikaystäväni myötä vähentänyt hurjasti juon 2kk välein n.7 kaljaa ja ennen upposi kerralla 14 kaljaa ilman että olisi ollut aivan perseet.

Nyt kaikki menee paremmin niin koulu kuin ihmis-suhteet ja muu sosiaalinen elämä.. Onneksi poikaystäväni sai minut muuttumaan en ole kaivannut hetkeäkään takaisin entiseen. Olen aivan liian nuori pilatakseni elämäni. :)

Vierailija

Aloitin alkoholin juomisen 17-vuotiaana, lähinnä siitä syystä että nykyinen avomieheni oli tuolloin jo 18-vuotias. Join melko usein, oksentelemisia oli jonkun verran, muutama sammuminenkin.
Vajaa kaksi vuotta sitten sairastuin ahdistuneisuushäiriöön, ja huomasin että alkohlin käyttö lisäsi ahdistusta, joko samana iltana tai vähintään seuraavana aamuna oli hirveä ahdistus. Joten niinpä lopetin alkoholin käytön kokonaan. Tällä hetkellä kuvailen itseäni sanoilla "toistaiseksi absolutisti". Onneksi myöskään avomies ei juo juuri ollenkaan, joten elämä on helppoa. Nautin paljon mielummin mukavista koti-illoista, ja siitä että aamulla on hyvä olo ja voi lähteä aikaisinkin tekemään jotain mukavaa.

En jaksa ymmärtää ihmisiä jotka useana päivänä viikossa riehuvat baareissa ja juovat itsensä hirveään kuntoon. Jokaisin oma valintahan tuo on, mutta ajan ja rahan voisi käyttää hyödyllisempäänkin tekemiseen minun mielestäni.

Joku sanoin aikaisemmin että oma setä kuoli alkohlin aiheuttamaan maksakirroossin, myös minun enoni kuoli siihen, ja jo menehtyneet isovanhempani ja toinen enoni olivat alkoholisteja. Sitä en todellakaan halua itselleni.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat