Mies sekoilee, minä sekoan...APUJA!

Vierailija

Tilanne siis tämä, että ollaan mun mielestäni jo suht "aikuisia" (23 v.) mutta tää tilanne on jotenkin niin sekava ja absurdi että en enää tiedä mitä pitäisi ajatella.

Poikaystäväni siis jätti minut tässä viikko sitten baari-iltana hetken mielijohteesta, ilman keskusteluja tai mitään, tekstiviestillä. Tätä ennen meillä ei MINUN TIETÄÄKSENI ollu mitään sen kummempia ongelmia, sain kuulla päivittäin että rakastaa minua ja plaaplaaplaa.

Noh, seuraavana päivänä halusin selvittää asiaa koska mun mielestäni aikuisten ihmisten käytökseen ei kuulu suhteen päättäminen millään helvetin tekstiviestillä ja mun mielestä mulla oli oikeus kuulla edes selitykset että miksi näin..

Noh, toinen itkee puhelimen päässä että kuinka hän on mokannut ja että jos voisi niin kelaisi ajassa taaksepäin ja tekisi aivan eri tavalla ja plaaplaaplaa. Musta tämä koko juttu oli niin naurettava että ehdotin että jos saadaan sovittua ja keskusteltua tää homma läpi niin voitaisiin palata takaisin yhteen - koska meillä oli aiemmin ollut kaikki hyvin. Mies oli samaa mieltä ja pyyteli kovasti anteeksi käytöstään.

Sen jälkeen 3 päivää radiohiljaisuutta, tyypistä ei kuulu MITÄÄN. Minä jo ajattelin että ok, homma tällä selvä ja kuopattu mutta eilen sitten ajauduttiin juttelemaan. Mies ehdotti että odotetaan pari viikkoa ennen kuin keskustellaan, HÄNEN täytyy kuulemma miettiä asioita. Olin ihan että täh, koska olin siinä illuusiossa että koska periaatteessa (en jaksa kaikkia taustoja selvittää) tämä viikko sitten tapahtunut episodi oli aika naurettava ja sille ei ollut mitään syytä (mistä molemmat mun käsitykseni mukaan oltiin samaa mieltä) ja koska aiemmin asiat oli hyvinkin ruusuisesti. Siis en ymmärrä että MIHIN se tarvii sitä aikaa monta viikkoa? Ymmärrän kyllä sen jos on jo aiemmin pohtinut jotain asiaa mistä ei ole mulle vaivautunut kertomaan mutta kuulemma ei ole näin.

Sanoin sitten vaan että jos se on noin kovan pohtimisen takana että haluaako palata yhteen vai ei, niin ehkä se on sitten parempi erota ihan oikeasti ja lopullisesti. Sanoin että olen tasan niin mustavalkoinen että minä joko haluan tai en halua olla yhdessä ja sen pohjalta niitä ongelmia sitten lähdetään tai ei lähdetä selvittämään ja katsotaan mikä on lopputulos - ei kai siitä suhteesta kannata siinä vaiheessa enää jaaritellä jos toinen ei ylipäätään tiedä haluaako jatkaa suhdetta? Käytännössä siis sanoin että minä en odottele kahta viikkoa koska asia todellakin vaivaa mua koko ajan ja en vaan PYSTY olla radiohiljaisuudessa niin kauaa ja sitten palata asiaan ilman sarvia ja hampaita - haluan aloittaa eron käsittelyn (jos se nyt siis tulee) mahdollisimman pian enkä roikkua aiheessa.

No, nyt sitten sovittiin että tänään puhutaan asiat halki. Mutta oonko minä nyt sitten ihan kauhea? Mihin se mies sitä aikaa niin paljon tarvii ja oonko ääliö kun en sitä antanut? Miten SE voi olla pohtimatta tätä juttua, eikö sitä vaivaa? Mulle on siis ihan ok jos erotaan lopullisesti mutta haluan TIETÄÄ. Oonko nyt siis ihan kohtuuton??

Sori kilometrin pituista aloitusta, oon vaan ihan totaalisen hämmentynyt. Auttakaa rakkaat :/

Kommentit (11)

Vierailija

Itselläni oli hieman vastaava tilanne, mies ilmoitti suht yllättäen että haluaa miettiä miedän suhdetta ja että meidän pitää pitää taukoa. Noh, itsehän en ymmärrä mitään taukoja, koska ajattelen sinun kanssa samalla tavalla, että sitä joko ollaan suhteessa tai sitten ei. Minulla ei kuitenkaan ollut oikein vaihtoehtoja, joten itkussa suostuin taukoon. Ilmoitin kuitenkin että miehellä ei saa olla muita naisia tauon aikana.

Pariin päivään en nähnyt miestä (me siis asutaan yhdessä eli mies oli kavereillaan). Parin päivän jälkeen en enää kestänyt, koska tuntui vaan niin pahalta ja ahdisti. Päätin soittaa miehelle, että nyt sitten on keskustelun paikka, jos haluaa että miedän suhteella on edes teoreettinen mahdollisuus jatkua. En kuitenkaan ehtinyt soittaa miehelle, kun hän tuli takaisin. Keskusteltiin ja saatiin asiat selvitettyä.

Yhteenvetona: Minä itse en olisi kestänyt paria päivää enempää epätietoisuutta ja olisin halunnut ratkaista asiat suuntaan tai toiseen. Mies kuitenkin keskustelun jälkeen kertoi, että jos olisin toteuttanut aikomukseni ja soittanut hänelle, hän olisi todennäköisesti ahdistunut lisää, koska en olisi antanut hänelle hänen tarvitsemaa omaa aikaa. Tuloksena olisi luultavasti ollut ero.

Kannattaa siis tarkkaan miettiä omia sanojaan, jos ottaa yhteyttä mieheen. Oman mielenterveyden takia olisin kuitenkin nykyistenkin tietojen valossa soittanut miehelle, mutta esittänyt asiani kenties hieman aikuisemmin ja varovaisemmin kuin ensin suutuspäissäni aioin.

Me olemme avokkini kanssa suunnilleen saman ikäisiä kuin te ja olemme surustelleet 2,5v.

Tsemppiä! Toivotaan että teidän asiat kääntyy parhainpäin!

Vierailija

Kiitos vastauksesta ja tsempeistä adele :)

Niin surullista ku se onkin niin mun mielestä jos oikeasti haluaa toisen kanssa olla niin ei sitä silloin tarvi miettiä viikkotolkulla. Äh. Ehkä vain luovutan. Ilmoitin jo että oon valmis odottamaan sen 2 vkoa jos se on niin tarpeellista, koska parisuhteessahan ne kompromissit on tärkeitä...Mutta kyllä mua ahdistaa ja koitan nyt vaan ajatella että ero on jo tullut ja pyristelen tässä sillä mentaliteetillä eteenpäin. En osaa muutakaan. En halua elätellä turhaa toivoa viikkotolkulla :(

Vierailija

Tämä ei nyt kauheasti tsemppaa, mutta mulle tuli mieleen, että oiskohan mies pettänyt sua. Jos kerta aikaisemmin kaikki tuntui olevan hyvin ja sit yhtäkkiä baari-illan aikana jättää? Ehkä hän teki jotain, mitä alkoi sitten katua eikä voinut kertoa sulle ja koki että parempi erota. Oletko miettinyt tällaista vaihtoehtoa? Myös itkeminen siitä miten on mokannut voi viitata siihen että teki jotain, toki myös siihen että jätti sut.Voi toki olla, että jättämisen takana on jotain ihan muuta, mutta minusta tämä vaihtoehto tulisi myös ottaa huomioon.

Kokemuksesta voin kertoa, että ei ole kauhean helppo jatkaa suhdetta sen jälkeen kun toinen on jättänyt. Siinä miettii jatkuvasti, että ajatteleekohan toinen osapuoli taas eroa ja onko itsessä jotain vikaa ja mitä jos hän taas pian jättää. Ainakin minä ajattelin. Noh ei se suhde sit kauhean kauaa sen jälkeen kestänytkään, ja parempi niin. Mutta mä toivon kaikkea hyvää teille ja koita nyt jaksaa sinnitellä siellä ! (:

Vierailija
Anon

Tämä ei nyt kauheasti tsemppaa, mutta mulle tuli mieleen, että oiskohan mies pettänyt sua. Jos kerta aikaisemmin kaikki tuntui olevan hyvin ja sit yhtäkkiä baari-illan aikana jättää? Ehkä hän teki jotain, mitä alkoi sitten katua eikä voinut kertoa sulle ja koki että parempi erota. Oletko miettinyt tällaista vaihtoehtoa? Myös itkeminen siitä miten on mokannut voi viitata siihen että teki jotain, toki myös siihen että jätti sut.Voi toki olla, että jättämisen takana on jotain ihan muuta, mutta minusta tämä vaihtoehto tulisi myös ottaa huomioon.

Mulle tuli kanssa sama mieleen.

Mun mielestä sun ei kuitenkaan tarvis suostua noin pitkään miettimisaikaan, kompromissina voisi ehdottaa vaikka viikkoa, se ei tuntuisi varmastikaan sinusta niin pahalta odottaa kuin kaksi. Ja jos alkaa liiaksi hermostuttaa odottaminen, niin yritä saada yhteys ja keskustella rauhallisesti, aikuisiahan te jo olette ja mieheltäkin pitäisi luonnistua "aikuismainen" keskustelu ilman mitään miettimisaikoja. :)

Vierailija
Korkkiruuvi

Anon

Tämä ei nyt kauheasti tsemppaa, mutta mulle tuli mieleen, että oiskohan mies pettänyt sua. Jos kerta aikaisemmin kaikki tuntui olevan hyvin ja sit yhtäkkiä baari-illan aikana jättää? Ehkä hän teki jotain, mitä alkoi sitten katua eikä voinut kertoa sulle ja koki että parempi erota. Oletko miettinyt tällaista vaihtoehtoa? Myös itkeminen siitä miten on mokannut voi viitata siihen että teki jotain, toki myös siihen että jätti sut.Voi toki olla, että jättämisen takana on jotain ihan muuta, mutta minusta tämä vaihtoehto tulisi myös ottaa huomioon.

Mulle tuli kanssa sama mieleen.

Ja minulle... Mutta älä ota näitä meidän kyynisiä oletuksia liian vakavasti. Sinä itse miehesi parhaiten tunnet.

(Voihan olla, että miehellä on vaikka käynyt mielessä, että tuossapa olisi herkullinen nainen viedä kotiin ja kauhistunut sitä, miten on voinut ajatella moista suhteessa ollessaan, tai joku nainen on vaikka suudellut häntä ja mies on panikoitunut tästä, että miten antoi tämän tapahtua...?)

Vierailija

Mitä on tullut vuosien mittaan huomattua, niin siinä vaiheessa, kun naisilla on jo aikaa sitten käyty läpi aihe tosissaan vai ei ja pysyäkkö yhdessä vai ei, ihan tuossa parisuhteen lomassa, niin miehiin tämä ajatus iskeekin hieman myöhemmin. Miehet myös ajattelevat aina jostain syystä paremmin itsekseen kuin vastapuolen kanssa näitä tärkeitä asioita läpi, mitä me naispuoliset emme tule varmaan koskaan täysin ymmärtämään.

Riippuu hyvin paljon miehestäsi, että ottaako hän halusi saada asiat setvittyä tässä ja nyt kohtuuttomana ja ahdistavana vai ei...

Vierailija

Pitää tulla kertomaan loppuratkaisu kun ehdin ongelmastakin avautua :)

Eli tosiaan, tätä ratkaisua en välttämättä vastaavassa tilanteessa suosittele kenellekään mutta omalla päätökselläni köröttelin äijän luo, ilmoitin että tänään ei puhuta mistään vaan tulin vaan kyläilemään. Seuraavana päivänä mua kutsuttiin tyttöystäväksi.

Ja ONNEKSI ei tarvi tuota pettämistä epäillä, tiedän siis tasan tarkkaan mistä mies "suuttui", ihan naurettava juttu (mun mielestäni) joka olisi selvinnyt pienellä keskustelulla. Jälkeenpäin kyllä keskusteltiin asiat halki ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä miten meidän parisuhteessa toimitaan ja miten ei. Ehkä Kettulainen on aivan oikeassa, tuo pieni ja naurettava juttu oli "tekosyy" sille että mies (tai poikahan tuo vasta on) havahtui siihen että on varattu ja ääk. En tiedä. Nyt ollaan ällörakastuneempia kuin ikinä.

Loppu hyvin kaikki hyvin ja kiitos kaikille kommenteista ja tsempeistä :)

Vierailija

Huoh...ja lisää avautumista...toivottavasti joku jaksaa tämän vielä lukea ja kommentoida!

Tilanne se, että eilen erottiin ihan aikuisten oikeasti, mies tuli mun luo ja ihan itse otin asian puheeksi, kuinka erilaiset elämäntilanteet, haaveet, tulevaisuudensuunnitelmat jne. on. Oikeasti suurin syy on se, että mulla on vaan ihan todella vahva tunne että tämä ei ole se oikea. Sitä en miehelle kuitenkaan kertonut vaan keskusteltiin aivan asiallisesti nuista ylempänä mainituista asioista, hän oli samaa mieltä ja lopulta eropäätös oli "helppo" (jos se nyt koskaan sitä voi olla). Tottakai molemmille tuli paha mieli mutta itselläni tuli myös huojennus kun olin stressannut keskustelua jo etukäteen. Tiedän että mies rakastaa mua ja siksikin vatvoin tuon keskustelun aloittamista niin pitkään kun en millään haluaisi pahoittaa hänen mieltään.

Tänään sitten MINÄ alan epäillä tätä koko päätöstä. Tietysti ikävä vaivaa ja alkaa taas orientoituminen sinkkuelämään ja pitää sisäistää se että mulla ei ole "missään ketään". Mutta lisäksi epäilen tuota mun intuitiotani...edellisen lyhyen suhteen päätti aivan sama asia - tunne että ei se tämä ole. Nykyisen kanssa ollaan oltu kuitenkin pitempään ja hän on maailman uskollisin ja luotettavin mies. Entä jos se vika onkin mun päässäni? Entä jos kohta huomaan että oonkin ollut maailman idiootein ihminen kun on päästänyt hänet menemään? Entä jos en vaan kykene sitoutumaan ja kaikki tulevaisuuden suhteetkin päättyvät mun idiootteihin epäilyksiini? Ja - ennen ei oo tällaista tunnetta ollut - entä jos mä kohta olen niin vanha ettei mua kukaan huoli! En mä ole enää niin hoikka ja kaunis kuin silloin joskus junnumpana :D. Okei, järjellä tiedän että 23 v. ei ole vanha mutta siltä TUNTUU! Voi ei..oisko jollain jotain järkevää sanottavaa?

Vierailija

No mä oon sitä mieltä, että jos ollaan jo erottu, niin päätös pysyy. Eron jälkeen on ihan normaalia, että jättänyt osapuoli katuu ja alkaa epäröimään. Aina pitää muistaa, että eroon on ollut syy. Mutta siis sinähän sen tiedät, mitä haluat. Plus että mun mielestä ajan tuhlaaminen on-off-suhteeseen on melkein turhinta mitä voi tehdä. Oot vielä nuori älä ressaa :D

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat