Kurdimiehet

Vierailija

Täällä oli joskus pari vuotta sitten keskustelu kurdimiesten kanssa seurustelusta.. En uutta topiccia löytänyt, joten kirjoitin uuden. Otsikko puhuu kurdimiehistä, mutta jos on naisista kokemusta niin kyllä nekin voi tänne laittaa.

Eli seurusteleeko kukaan teistä kurdin kanssa? Kiinnostaisi tietää miten suhteenne menee. Onko teillä erimielisyyksiä uskonnosta? Entäpä kulttuurierot? Onko kumppanisi kotoisin Iranista, Irakista, Turkista vai mistä? Vallitseeko suhteessanne kurdimiesten dominoiva- ja alentava käytös?

Eli itse seurustelen tällä hetkellä aivan ihanan kurdimiehen kanssa. Yhdessä ollaan oltu 8 kuukautta ja homma on ollut ylä- ja alamäkeä. Poikaystäväni on 26 vuotias ja itse olen 22. Hän on todella ihana ihminen; aina tukemassa ja kysymässä vointiani, hän haluaa jutella ongelmat selviksi ja auttaa huolissani. Hellyyttä ja intohimoa häneltä ei puutu ja miehen iloisuus saa polvet veteliksi. Loistava huumorintaju ja aina hymy kasvoilla.
Ongelmaa uskonnosta ei ole, koska hän ei ole himouskovainen. Muslimihan hän on, mutta rukoileminen ja paastoaminen eivät kuulu hänen elämäänsä. Itse taas en kuulu mihinkään uskontoon, enkä oikeastaan edes välitä lokeroida itseäni miksikään, kun en uskonnoista välitä. Tietty olen kohdannut kysymyksen, että alkaisinko muslimiksi.. En tyrmää asiaa suoralta kädeltä, mutta en suostu siihen miehenkään takia. Uskonnon vaihtaminen pitää tulla ihan kiinnostuksesta. Enkä ole kiinnostunut islaminuskosta siinä missä kristinuskostakaan.

Kulttuurierot meillä näkyy välillä. Joskus saan kuulla ohimenevän huomautuksen, että esimerkiksi rintani näkyvät liikaa. En kulje paljastavissa- tai edes suuren kaula-aukon omaavissa vaatteissa, mutta minkäs sille voi, että kurdit eivät vilauttele paikkoja yhtään. Eniten saan kuulla sian- ja kinkun syömisestä. Ei hän siitä meteliä nosta, vaan nyrpistää naamaansa jos kuulee minun pitävän kinkusta. En sitä hänelle tietenkään mainosta ja ihan hyvin voin olla syömättäkin.

Suhteessamme ei ole tätä vanhanaikaista menoa, että mies hallitsee naista jne. Tottakai itsenäisyyttä on vähemmän, eikä hän hirveämmin pompi riemusta miespuolisten kavereiden takia. Epävarmuus hänestä itsestään tulee silloin esille. Joskus tulee hetkiä, että naisen tehtävä on siivota, mutta äkkiäkös tämä lopettaa, kun asiasta huomauttaa. Kultani kanssa on muutenkin tullut tasajako, että hän kokkaa ja minä siivoan (hän inhoaa siivoamista ja itse en osaa kokata :D)
Huonoin homma suhteessamme on toisinaan siinä, että poikaystäväni utelee kaikki tekemiseni ja häneltä ei saa toisinaan kysyä menoista. Toisinaan hän käyttäytyy kuin 10 vuotias ja hänen ollessa väärässä/tökerö kohdistuu syyllisyydentunto hassusti minulla. En tiedä miksi se on aina niin. En tee mitään väärää ja silti omatunto kolkuttaa. :/

Niin ja hän puhuu kurdia, persiaa, arabiaa ja jossain määrin myös suomea. Tällä hetkellä opiskelee suomea kurssilla. Myös vähäinen turkin- ja englanninkielen taito löytyy.

Rakastan poikaystävääni todella paljon, koska hän tukee, välittää ja on lempeä. Entiset poikaystäväni (suomalaiset) eivät ole olleet mitään näistä. Ehkä senkin takia tunteeni nykyiseen vain kasvaa. Hän ei juo, eikä lyö. Toisin kuin kaksi aiempaa.. Muut existä ovat vain olleet tylsiä tai vain välinpitämättömiä.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat