VASTATKAA KILTIT <3

Seuraa 
Liittynyt21.11.2010

eli puhutteko poikkiksenne kanssa ns. syvällisiä? mikä harmittaa, ahdistaa, mietityttää, innostaa elämässä jne.? yms.

kun huomenna ajattelin puhua poikkikseni kanssa vakavasti suhteemme tulevaisuudesta, sillä olen kallistumassa erovaihtoehtoo siksi että poikkikseni ei ikinä ns. avaudu mistään. hän sanonut että hän pitää asioitaan itsellään,mutta hänen tyttöystävänään kaipaan jtn syvempää otetta hänestä. hän lohduttaa ym kuuntelee mun juttuja ja on tosi joustava.

Mutta onko toi sen 'avautumattomuus' oikeesti deal breaker? Mitä mieltä ootte, miten teiän suhteissa? Ollaa oltu 4-5kk

Kommentit (6)

Vierailija

meillä ainakin puhutaan joo jonkin verran. ite oon niin utelias ihminen et haluun kyl tietää poikaystävänki ajatuksista. ehkä enemmän se menee niin että minä otan puheenaiheeksi tai kysyn jtn häneltä, mutta eipä tuo ole koskaan tainnut jättää vastaamatta :) yleensä se nimenomaan lähtee siitä että heitän vaan jonkun kysymyksen ja sit saatetaan alkaa puhuu kaikenlaista. mutta noi on aina välillä sellaisia ihania hetkiä, eikä se varmaan olis ees niin ihanaa jos niistä joka pv puhuisi :)

Vierailija

Oma mieheni ainakin on ihan samanlainen. Ei se oikein puhua pukahda. Joskus keskellä yötä jos ollaan hereillä tulee mitä ihmeellisimpiä juttuja molemmilta ja jutellaan tulevaisuudesta ja muuta. Sama on myös silloin kun mies on kännissä.

Kännissä ollessaan mm. pyysi minua ottamaan sukunimensä ja muuttamaan kanssaan omakotitaloon maalle kesällä.

Ollaan seurusteltu hiukan vajaa vuosi ja pitkä tulevaisuus yhdessä suunnitelmissa

Vierailija

Me ei puhuttu syvällisiä varmaan melkein koko ensimmäisenä vuotena. Annettiin vaan asioiden edetä omalla painollaan ja ystävyyden kehittyä rauhassa. Meidän suhde oli siis aluksi melko pitkälti fyysinen vaikka aikaa vietettiinkin yhdessä. Meistä ei kumpikaan halunnut avautua heti aluksi syvimmistä murheista. Minä sen aloitin, ja vähän ajan päästä mieskin. Nyt ollaan oltu reilu viisi vuotta yhdessä ja mies on ehdottomasti myös tärkein ja läheisin ystäväni. Puhumme nykyään kaikesta.

Mä luulen, että sun poikakaveri tarttee yksinkertaisesti vain aikaa. Loppujen lopuksi joku 4-5kuukautta on todella lyhyt aika. Tuon takia ei kannata jättää, jos suhteessa ei ole muuten ongelmia.

Vierailija

Joo kyllä tuo on niin lyhyt aika, varsinkin jos ette tunteneet aiemmin toisiamme. Me aloimme puhua syvällisimmistä asioista ehkä siinä vuoden seurustelun jälkeen. Oikeastaan mä olin se, joka ei halunnut heti kaikkea kertoa. Luottamuskin kuitenkin kasvaa ja syvenee ajan myötä.

Vierailija

sinuna en huolestuisi! olen seurustellut poikaystäväni kanssa 5,5 vuotta, ja hän on aina ollut hyvin sulkeutuva tunteissa.. totta kai siitä on ollut pieniä kinojakin kun hän ei avaudu ja itse olen myös samallai ku sinä avautuva. Sama tilanne oikeastaan täällä siis :D olen ehkä alkanut ajattelemaan että hän vaan on sellainen, enkä voi muuttaa häntä. Häntä itseäkin harmittaa välillä asia, mutta tuntee itsensä kiusautuneeksi. Mutta mieti näin: kun hän avautuu, ja pääsette kunnolla keskusteluun, tulet muistamaan sen hyvänä muistona :) ne on tärkeitä hetkiä.

Henne
Seuraa 
Liittynyt28.1.2011

Meidän suhteessa ollaan kyllä hyvinkin avoimia, mutta tuleehan meille kohta vuosi täyteen :) Miehiä on erilaisia, joten sinuna en huolestuisi. Varsinkin noin lyhyen ajan jälkeen mies ei ehkä tunne oloaan vielä kotoisaksi seurassasi. Anna hänelle aikaa niin kyllä kaikki järjestyy :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat