Suhde solmussa

Vierailija

Olen jo pitkään ollut neuvoton mitä minun täytyisi tehdä parisuhteelleni. Ajattelin kysyä viisaiden cosmonaisten mielipiteitä.

Eli olemme seurustelleet 5 vuotta. Itse olen 21 ja hän 23. Seurustelumme alkoi siis melko nuorina, ja heti alusta alkaen olemme olleet hyvin tiiviisti yhdessä. Muutimme yhteenkin jo puolen vuoden seurustelun jälkeen, ja sen jälkeen asumusjärjestelymme ovat muuttuneet moneen kertaan elämäntilanteiden vuoksi. Nyt olemme asuneet omillamme 2 vuotta.
Kaikki on muuttunut pikkuhiljaa. Aluksi rakastin miehessäni kaikkea, hän oli täydellinen, otti minut huomioon ja selvästi välitti minusta ja oli kiinnostunut voinnistani. Hän puhui kuinka haluaa mennä kanssani naimisiin ja perustaa perheen. Alustimme näitä ihania suunnitelmia yhteisen koiran hankinnalla, ja sitä emme ole koskaan katuneet! Suhteemme oli pitkään intohimoista ja hellää, rakastimme toistemme seuraa.

Meidän on ollut jo pitkään tarkoitus muuttaa takaisin yhteen. Mutta. Poikaystäväni joutui työttömäksi puolitoista vuotta sitten, ja on sen vuoksi ollut hyvin masentunut. Hänen itsetuntonta on kokenut pahoja kolhuja niin työttömyyden, kuin muiden ikävien sattumien vuoksi. Tämä kaikki on rasittanut todella pahasti suhdettamme. Seksielämämme on mm. kuollutta, (kenties johtuu miehen huonosta itsetunnosta?). Olen yrittänyt olla kiltti ja auttaa rahallisesti ja tukemalla ja kannustamalla. Mutta kaikki tuntuu valuvan hukkaan. Tuntuu, ettei poikaystäväni arvosta minua lainkaan. Hän ei enää huomioi ja välitä minun onnellisuudestani. Kaikki pyörii hänen surkean elämänsä ympärillä. Asiaa ei auttanut, kun sain uuden paremman työpaikan. Se tuntui vain lannistaneen häntä enemmän. Eli kun minulle tapahtui jotain ihanaa elämässäni vihdoin, sen juhliminen ei tullut kuuloonkaan, sain yksin juhlia omien porukoitteni kanssa. Olen hyvin ikävystynyt ja harmistunut että tässä kävi näin..Olen vakavasti harkinnut eroamista, sillä en tunne olevani missään arvossa enää poikaystävälleni.

Miltä tämä selostus nyt kuulostaa ulkopuolisista? :D Onko muilla kokemuksia puolison jouduttua työttömäksi ja miten siitä on selvitty?

Kommentit (1)

Vierailija

Itselläni on tismalleen sama tilanne kuin sinulla. Emme asu yhdessä, mies tyttömänä jo vuoden ja itse olen ollut koko sen ajan sekä töissä että opiskelemassa. Minunkin mieheni itsetunnon päälle se otti melko kovaa ja suhde kuihtui ja muuttui hyvin etäiseksi, vaikka miten koetin olla ymmärtävä ja kannustava. Mies ei halunnut minua, eikä suuremmin rakastanut tai välittänyt minusta. Olin hänen nyrkkeilysäkkinsä, mihin henkinen pahoinvointi purkaa.

Tilanne ei alkanut kohentumaan oikeastaan ennen kuin mies itse sai itseään niskasta kiinni ja löysi sen sisäisen taistelijansa taas henkiin. Hän teki monia uudistuksia elämässään, kuten sen ettei ota rahaa minulta tai anna minun ostaa hänelle mitään, vaikka mielelläni sen tekisin. Se saa nimittäin hänet tuntemaan itsensä minun hyväksikäyttäjäksi. Hän itse sanoi, että on mieluummin syömättä viikon kuin pyytää minulta rahaa ruokaan (tai keneltäkään muultakaan. Hän ei aio enää olla veloissa kenellekkään). Kyse on itsekunnioituksesta.
Hän myös lopetti tuossa itsesäälissä roikkumisen ja alkoi liikkumaan enemmän ja tekemään asioita. Hän toisinsoen välttää neljän seinän sisällä olemista, jolloin ajatukset eivät jumitu liikaa itsensä ympärille.
Hän on nykyään hieman itsekkäämpi kuin ennen, mutta toisaalta nykyisin paljon iloisempi ja avoimempi. Myös seksi on alkanut miehelle taas maistumaan todenteolla ja kunnioitus minua kohtaan on kasvanut. Hän itsekin totesi, ettei tuntenut minua kohtaan mitään ja että hänen oli oikeasti etsittävä se rakkaus takaisin, koska oli vihannut ja pitänyt katkeruutta minua kohtaan niin kauan. Hän tekee todella paljon nyt töitä sen eteen, että oppisi taas tuntemaan minut ja saamaa minut hymyilemään.

Mutta! nämä uudistukset eivät toki alkaneet ihan itsestään, vaan tuota uutta käännettä mieheni elämässä edelsi pitkäaikainen riitely välillämme. Olimme aivan eron partaalla ja osoitin hyvin suoraan, etten enää jaksa häntä, hänen surkeaa elämäänsä ja sitä surkeaa kohtelua mitä saan osakseni häneltä. Myös hänen omien vanhempiensa hankala elämäntilanne sattui juuri samaan rakoon riitojemme kanssa. Joten.. kun painetta tuli liikaa ja mies joutui kohtamaan viimein itsensä ja sen, ettei hän voi ikuisesti vältellä omaa elämäänsä, tapahtui muutos.

Tämä kaikki on toki vaatinut aikaa ja paljon. Eroprosessimme kesti puoli vuotta, jonka jälkeen kun olimme siinä pisteessä, että oikeasti kävelemme eri suuntiin, niin juuri tällöin tajusimme, että asiat on vielä korjattavissa työn ja ajan kanssa. Suhteemme korjaus on vienyt nyt toisen puoli vuotta ja vähitellen uskallan sanoa, että asiat alkavat olemaan vakaalla ja lujalla pohjalla. Keskinäinen rakkaus ja luottamus on nyt aivan toisella tasolla, mitä se aiemmin oli.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat