Ulkopuolisuuden tunne kaveripiirissä

Vierailija

Tein uudenvuoden lupauksen, jossa päätin sanoutua eräästä kaveriporukasta kokonaan eroon, joka on tavalla tai toisella tehnyt mulle henkistä väkivaltaa.

Tilanne on ollut monimutkainen, enkä osaa sitä lähteä pitemmin selittään:
tässä porukassa mua kohtaan ollaan mm. todella ilkeällä tavalla vitseilaven piikitteleviä ja myöskin sääliviä (ainakin koen sen niin..). Siinä vaiheessa jos itse haluaisin vitsailla muista samaan tyyliin, mut leimataan heti todella ilkeäksi ihmiseksi (joka panee miettimään et mikä oikeus heillä sit on samaan toimintaan?).
Tämä käyttäytymismalli on tehnyt mulle sen, että olen alkanut jollain tavalla uskoa siihen että olen säälittävä ja typerä ihminen. Mut nyt haluan päästä siitä eroon ihan tietoisesti, eli se vaatii näistä ihmisistä irtautumista kokonaan. Koska ahdistun heistä vaan enemmän ja enemmän...

Tätä on tapahtunut jo 3 vuotta lähestulkoon.. Nykyään en näitä ihmisiä juurikaan näe, mutta saan sillon tällön edelleen kutsuja illanistujaisiin, jossa tämä sama meininki jatkuu. Eli en merkkaa heille ystävänä mitään ja olen päättänyt jatkaa elämääni ilman niitä (uskottelin itselleni pitkään että he oikeasti haluaisivat olla ystäviäni)! Mulla on oikeasti hyviäkin ystäviä, jotka ei kyseenalaista mun olemassa oloa mitenkään ja voin hengittää vapaasti heidän seurassaan.

Okei, nyt joku kysyy multa että miksi olen viettänyt noiden kaa näin kauan aikaa vaikka olen kärsinyt koko ajan, ja silti olen todella varma siitä että pitäis jatkaa omaa elämää johonkin aivan muualle?
Vastaaminen tohon kysymykseen vois olla se että olen saanut siitä jonkinlaista sairasta tyydystä, että koen olevani ulkopuolinen ja jaksanut pyöriä siinä p*skassa näinkin kauan. Nyt olen sen vasta pystynyt itselleni myöntämään..

Ainoa ongelma, mihin nyt voisin tarvita hyviä vinkkejä, olisi se, miten nyt oikeasti voisin irtautua näistä ihmisistä, siististi ja ketään loukkaamatta? Kun sentään vihamiehiä heistä en halua.
Kutsuja tulee aina välillä ja itse olen sen verran kiltti, että en osaa oikein sanoa ei. Ja aina kun sanon joo ja joudun näihin istujaisiin, niin tietyst kärsin heidän seurassaan :S

Tää teksti saa mut kuulostaan ihmisenä hyvinkin päättäväiseltä ja vahvalta, mutta oikeasti olen alkanut tulla tästä tilanteesta vihaiseksi, ahdistuneeksi ja surulliseksi. Tämä tilanne on alkanut vaivata mun omaa henk.koht. elämääkin ja ahdistavat olotilat tuntuu vaan pahenevan.

Arvostan jos joku jaksoi tän mun tilityksen lukea ja viel sanoo jotain järkevää tästä :)

Kommentit (6)

Vierailija

Sellasta kysyisin viel et onko kellään samantapasta kokemusta ollut? ja jos on, niin miten siitä on selvinnyt? vai onko edelleen sellaisen kaveripiirin alla?

Vierailija

Sinun tulee suhtautua heihin, kuin he ovat ilmaa. Kun menet ystäväporukkaan, älä pelkää heitä: ole neutraali koko ajan, älä yritä mielistellä tai toimia vastoin oikeaa tahtoasi.
Kun toimit näin, ystäväsi havaitsevan muutoksen ja oman arvon tuntosi ja arvostuksesi palautuu ennalleen.

Anna itsellesi arvo: muutkin huomaavat arvosi, kun itse näytät sen.
Ymmärrä asemasi naisena.
Hanki uusia ystäviä.
Hengaile mieluummin esim. poikien kanssa. (Pojat ovat mutkattomia ja eivät juonittele niin paljoa.)
Hanki poikaystävä: "rakkaus vahvistaa"

ONNEA SINULLE! Neutraalisuus tuttujen seurassa voi vaatia harjoittelua, mutta luonnistuu jo kohta itsestään. Harjoittele sitä kaikkien kanssa. :)

Vierailija

Ikävä tilanne... Onko porukassa moni tällainen ihminen, vai vain muutama jotka kiusaavat? Mahtavatkohan he itse tajuta sitä, tai tekevätkö he sen tarkoituksella? Oletko koskaan yrittänyt puhua heille siitä tai selvittää mistä se johtuu? Tai onko joku muu kavereistasi huomannut tämän?

Jos haluat pitää kaikki kuitenkin ns. hyvänpäivän tuttuina niin mielestäni olis kans parasta olla välittämättä heidän käyttäytymisestä ja olla oma itsesi. Ole neutraalisti. Jos porukassa on niitä hyviäkin ystäviäsi, kuitenkaan 'eristäytyminen' kaikista ei ole ehkä paras ratkaisu. Mutta eihän sinun tarvitse niiden idioottejen kanssa sitten muuten hengata. En itsekään tykkää kaveriporukassani aivan kaikista, mutta en jaksa välittää heistä sen kummemmin... Sitten tietenkin uusia kavereita saa aina harrastusten yms. kautta, suosittelen :)) minkä ikäinen olet? moni ystäväni on muuttanut opiskelemaan johonkin toiseen kaupunkiin, ja sen kautta luonut ihan uuden kaveripiirin!

Mukavaa kuitenkin kuulla että sinulla on niitä hyviäkin tosiystäviä :) Uskon että selviät tilanteesta loistavasti heidän avulla. Vaikken tiedäkään tilannettasi oikein mutta kuitenkin. Tsemppiä!

Vierailija

Tämä on vain yksi kaveripoppoo, mun eräistä entisistä opiskelu-ajan luokkatovereista koostuva. Nää mun muut hyvät ystävät taas on pitkä-aikaisia lapsuudesta tulleita eivätkä ole sidoksissa tohon porukkaan.

Ja tässä kiusaavassa porukassa tosiaan kaikki osaavat olla piikittelevän vitsailevia sekä sääliviä jne (tosin, jos olen heidän kanssa pienemmissä porukoissa, he osaavat olla jopa ihmismäisiä...). Ahdistun niiden seurassa ja siksi mietinkin että onko järkeä itseään satuttaa sillä?

Olen yrittänyt heidän kanssa keskustella asiasta ja istuttiin oikein kahville tätä asiaa puimaan. Hauskinta vaan oli että he puhuivat itsensä pussiin.
Minä kerroin että heidän piikittely loukkaa ja ahdistaa eikä enää tunnu hauskalta. He toteavat, että jos en ymmärrä heidän vitsejä, olen ulkopuolinen. Eli ne jo olettaa että mulle voi tehdä ja sanoa ihan mitä vaan (siitä onkin tullu tää termi pelle) ja että kykenen sulattamaan kaiken. Joten eipä tuostakaan "keskustelusta" mitään apua ollut... Tosiaan ulkopuolisuuden näkyy siinäki, että kukaan heistä ei halua lähestyä oikeasti mua. Vielä vähemmän haluan lähestyä heitä (vaikka jossain välissä olisin halunnut sitä kyl kovasti), kun ovat mitä ovat mua kohtaan (sanoivat silloin kun keskusteltiin asiasta, että mun pitäis lähestyä heitä, olla koko ajan kiinnostunut ja pitää yhteyttä.. olen kuulema vaikeasti lähestyttävä, no älä!! kuka haluaa ystäväkseen ihmisen joka kyseenalaistaa toisen olemassaolon)

Mun poikaystävä ja paras ystäväni huomas sen heti kun ekan kerran tapasi nämä kiusaajatoverini ja totesi mulle aivan samat asiat mitä itsekin totean tässä teille. Olen pian 24 vuotta ja tosiaan tässä porukassa ikähaarukka on aina sinne melkein 30 ikävuoteen asti (ei uskois ihan heti kun sen porukan toimintaa katsoo..)

Itsellä ei oo suunnitteilla muuttaa hetkeen eikä opiskella hetkeen.

Tohon neutraalisuus asiaan, olen sitäkin yrittänyt.. joskus olin niin turtunutkin jo, kun sain joka päivä koulussa tätä kohtelua, ja se vaan saatto yltyä päivä päivältä... en enää kuullut mitään kun he "vitsaili" mun kustannuksella.

Menipä vaikeeks... mut joo kiitokset myös soulfulheartin vinkeille. Itselle arvon antaminen on se avainsana, näyttää että ei hetkahda pienestä! Siihen aionkin pyrkiä, mutta haluan etsiä elämääni oikeita ihmisiä, enkä mitään pintaliito kuoria.

Vierailija

Kuulostaa tutulta. Minulla on kolme ystävää jotka asuvat kaukana, kaksi hyvää asuu tässä lähellä ja sitten tämä "kiusaajaposse" asuu myös lähellä. En osaa sanoa mitään neuvoja tähän koska hengaan itsee (vielä?:(:o) tälläisessä porukassa. He ovat parhaimpia ystäviäni ja ovat ihania ja neuvovat minua kaikessa. En halua heistä eroon. Viihdyn siinä seurassa.

Mutta. Välillä tulee kausia jolloin minua kiusataan henkisesti ja olen aivan maassa ja masentunut silloin. Kun oltiin pikku nappuloita niin se oli paljonpaljon pahempaa ja näkyvämpää, silloin en sanonut mitään. Nyt kun ollaan kasvettu jo täysi-ikäisyyteen ni tää kiusaaminen on vähentynyt huomattavasti, koska olen pariin kertaan pistänyt vastaan ja sanonut etten pidä heidän käytöksestään. Kerran kysyin tyynen rauhallisesti yhdeltä heistä että eikö hän osaa pyytää anteeksi (sen jälkeen kun hän oli sanonut ilkeästi). Sen jälkeen hän meni vaikeaksi ja pyysi myöhemmin anteeksi omalla tavallaan.

En osaa kuvailla tätä paremmin ja kuulostaa siltä ettei ole mitään sen suurempaa ongelmaa enään mutta halusin kertoa tilanteeni.

En tiedä oliko tästä nyt mitään apua mutta stemppiä sulle tosi paljon! Suosittelen että kerrot heille suoraan mitä tunnet seuraavan kerran kun he nälvivät sinua, tai miksei vaikka heti, koska kyseessä on sinun henkisestä hyvinvoinnista ja kiusaaminen vain pahentaa oloasi vaikka olet päässyt heistä jo jotenki eroon.

Vierailija

No itsellä on siinä mielessä erilainen tilanne kun sul GRL, et kukaan noista ei ole mun mikään pitkäaikainen ystäväni. Vaan olen tavannut nämä tosiaan 3 vuotta sitten ja tää henkinen kiusaaminen alkoi aikalailla sieltä ihan alusta alkaen.

Mut hyvä että olet osannut sanoa ystävillesi suoraan, jos kerta käyttäyvät sua kohtaan ilkeästi. Mä olen ite vaan jo saanut niin älyttömästi p*skaa niskaan, et nyt mulla on alkanu täyttyä kovalevy niin paljon. Tän täytyy loppua enkä keksi muutakuin et pikkuhiljaa hivuttaudun heistä eroon.

Ehkä he sit joskus ymmärtävät miksi pikkuhiljaa katosin heidän jutuistaan... Ja jos tulee siitä puhetta/kyselyä heidän puoleltaan joskus, niin sit voin sanoa sen heille suoraan. Toisinsanoen: En kokenut saavani olla se mikä olen, ilman että saan kuulla siitä ilkeästi vitsailtuna jatkuvasti. Joten parempi jatkaa eri suuntaan tässä elämässä

Aika näyttää miten tän näytelmän kuuluu päättyä... äh :S

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat