Puolison naispuolinen ystävä

Vierailija

Heippa!
Haluan kertoa ja kysyä neuvoa tilanteestani. Poikaystävälläni on hyvä naispuolinen ystävä, jonka kanssa hän viettää suhteellisen paljon aikaa minun poissaollessani (esim. työmatkalla). He ovat tunteneet jo ylä-asteelta asti (ovat nyt 26-vuotiaita) ja nainen on myös minun tuttuni, ei kuitenkaan ystävä. Usein he juovat tavatessaan alkoholia ja käyvät baareissakin yhdessä. Viime aikoina asia on kuitenkin jostain syystä käynyt minua häiritsemään ja mietityttämään. Haluan ajatella, että luotan poikaystävääni 100% mutta selvästikään en jos asia minua vaivaa. Olen myös ajatellut, että onko kyseessä joku "luonnollinen" tunne, että on vaan yksinkertaisesti väärin, että varattu mies viettää aikaa toisen naisen kanssa vaikka kyse ei olisikaan ihastumisesta tai seksistä? Vai häiritseekö tilanteessa se, että he näyttäytyvät yhdessä ja todennäköisesti heitä luullaan pariskunnaksi? Ihmiselle on kai luonnollista myös tällainen tunne. En ole toistaiseksi ottanut asiaa puheeksi poikaystäväni kanssa, koska en halua (enkä voi) kieltää häneltä tätä ystävyyttä ja luulen, että hän pitäisi ajatuksiani naurettavina.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Tuleeko häiritsevät tunteet vain tukahduttaa vai kannattaako asialle tehdä jotain?
Kiitos vastauksista etukäteen!

Kommentit (6)

Vierailija

Mun mielestä on ihan luonnollista, että kumppanin vastakkaista sukupuolta oleva ystävä mietityttää. Nykyisin on melko normaalia, että kavereita on molemmista sukupuolista, mutta toisaalta kaverilla ja "kaverilla" on kuitenkin eroa. Liian vainoharhaiseksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä:)

Ehkä sinun kannattaa miettiä, onko joku syy, miksi olisit mustasukkainen poikaystäväsi naispuolisesta ystävästä. Käyttäytyykö poikaystäväsi asiallisesti? Onko teillä samat "säännöt" siitä, mitä vastakkaisen sukupuolen kanssa saa tehdä ja mitä ei? Kannattaa puhua ihan avoimesti kumppanin kanssa asiasta. Jos hän on tosissaan kanssasi, hänen pitäisi ymmärtää sinua.

Olen itse ollut tilanteessa, jossa poikaystäväni eräs naispuolinen kaveri häiritsi todella paljon, mutta muut eivät juurikaan. Syy oli ihan puhtaasti kumppanin, kuten myös hänen naispuolisen kamunsa käytöksessä. Muiden kohdalla ei ollut mitään syytä epäillä, että jotain kiellettyä olisi meneillään.

Vierailija

Pääasiassa kumppanini käyttäytyy asiallisesti, on kuitenkin jotain pieniä juttuja mitä olen pistänyt merkille. Hän ei yleensä mainitse etukäteen tapaavansa ystäväänsä vaan tapaamiset selviävät minulle jälkeenpäin, joko niin, että soitan töistä ja hän on jossain ystävänsä kanssa, vaikka on aiemmin sanonut olevansa kotona. Ystävä on usein myös kotonamme kylässä, mutta on aina lähtenyt juuri kun minä tulen kotiin. Välillä minusta myös tuntuu, että heidän tapaamisiensa jälkeen poikaystävälläni on tavallista suurempi tarve miellyttää minua.
Toisaalta mietin, että olen mielessäni suurennellut näitä pikkujuttuja, koska ne häiritsevät minua. Ehkä kuvittelen kaiken?

Millainen käytös sinun tilanteessasi häiritsi ja kuinka asia selvisi?

Vierailija

En halua ihan hirveästi näin julkisesti selitellä (oon vähän paranoidi, hah!), mutta siihen juttuun liittyi esim. todella tiivistä yhteydenpitoa, kehumista ja muita juttuja, jotka nyt eivät mielestäni ihan normaaliin kaverisuhteeseen kuulu. Poikaystävä ei siis muille kavereilleen, mies- tai naispuolisillekaan, käyttäytynyt samalla tavalla. Se naikkonen oli vielä ihan uusi tuttavuus. Jäävuoren huippu oli se, että mies ei olisi katsonut minulta samanlaista käytöstä... Onneksi se homma sitten loppui, ja nyt tuosta on jo kulunut aikaa.

Syytin itseäni tosi pitkään turhasta mustasukkaisuudesta, kunnes tajusin, että ongelma oli nimenomaan poikaystäväni käytöksessä. Omista peloista ja parisuhteen rajoista puhuminen miehen kanssa auttoi aika paljon.

Mun mielestä sun kannattaa ihan rehellisesti sanoa, että sua häiritsee esim. tuo että mies ei kerro tapaamisista etukäteen. Toisaalta voi olla myös niin, ettei hän sano mitään ennen tapaamista, koska pelkää sinun tulevan mustasukkaiseksi...? =) Neuvoisin kuitenkin oikeasti puhumaan, jos asia häiritsee. Omassa päässä pohtiminen on toki joskus tarpeen, mutta ei kannata vatvoa liikaa. Tsemppiä!

Vierailija

Itse olen aina kuulunut niihin tyttösiin, joilla on paljon enemmän miespuolisia ystäviä kuin naisia. Joskus ystävien tyttöystävät ovat hieman ihmetelleet tilannetta. Pari nykyistä ystävää ovat nimenomaan yläasteajoilta(toinen jopa ala-asteelta) ja juon heidän kanssaan aina silloin tällöin. Ihan vaan senkin takia, koska tiedän heidät tutuksi ja hyväksi illanviettoseuraksi ja olen hörppinyt heidän kanssaan olutta jo pitkään. Mun mielestä yleensäkin jos on ollut jonkun ihmisen kanssa ystävä yli 10 vuotta, niin on aika tavallista, että heidän välinsä ovat läheisemmät kuin jonkun sellaisen kanssa, jonka on tuntenut esim. vuoden.

Kyllä sun kannattaa silti jutella poikakaverisi kanssa asiasta ja kertoa, että sua häiritsee. On hyvä, että mies tietää mitä sinä tunnet. Ei tuollaisten tunteiden tunteminen ole mun mielestä naurettavaa. Toki sun tuntemuksista kannattaa kertoa niin, että et anna itsestäsi hirveän vainoharhaista kuvaa. Voisiko olla mahdollista, että tutustuisit tähän naispuoliseen ystävään paremmin? Sekin saattaisi helpottaa sun oloa. Vaikka he näyttäytyvät yhdessä, niin nykyään onneksi ihmiset tietävät, että mies ja nainen voivat olla pelkkiä ystäviäkin:)

Vierailija

Mun viime suhde kaatu juuri siihen ettei poikaystävä luottanut. Paras kaverini oli mies ja koska poikaystäväni ei tykännyt esim baareissa hengailusta, niin bestikseni vei mua aina tanssimaan ja juomaan. Olen aina ollut suht fyysinen kavereiden kanssa, joten tätäkin bestistä halailin aina ja jakelin poskipusuja niinkun kaikille muille kavereille. Vuoden kaikki oli hyvin kunnes poikaystäväni sai jostain päähänsä että olin pettänyt häntä. Tämä ei todellakaan ollut totta ja mun käytös bestikseni kanssa ei ollut mitenkään muuttunut! en tajua mistä se idea oikein oli tullut! yhtäkkiä poikaystäväni keksi kaikennäköisiä sääntöjä meijän kaverisuhteesta. En saanut tuoda bestistä meille ikinä, en saanut myöskään mennä bestikseni luo, vaan saatiin tavata ainoastaan ihmisten ilmoilla ja kahviloissa. Jos bestikseni soitti mulle niin poikaystävä pakotti mut laittamaan aina kaijuttimelle että hänkin kuulisi keskustelut. Koska tiesin olevani syytön, tein tämän kaiken ja toivoin että poikaystävä tajuaisi olevansa väärässä. Vuoden jaksoin tätä kohtelua ja olen ikuisesti kiitollinen bestikselleni joka myös jaksoi tätä typerää käytöstä.

Lopulta poikaystäväni tuli baari-illan jälkeen kotiin ja innoissaan ilmoitti että oli pettänyt mua joten nyt oltiin tasoissa!!! Vedin kauheat raivarit, heitin äijän siltä seisomalta pihalle enkä sen jälkeen ole hänelle puhunut! Bestiksen kanssa ollaan vieläkin parhaita kavereita ja voidaan taas hengailla normaalisti yhdessä. Kun aloitin uuden suhteen selvitin asian miehelle heti ja kerroin tämän tarinan. Uusi mieheni otti asian todella hyvin ja nykyisin hengaillaankin paljon kolmistaan! Myös bestikseni ja mieheni käyvät usein lätkämatseissa kaksistaan ja on ihana nähdä että "elämäni miehet" tulevat niin hyvin toimeen keskenään!

Tässä vaan varoittava esimerkki siitä, mtä mustasukkaisuus voi saada aikaan! Eli kantsii jutella poikaystävän kanssa asiasta, koska kauheatahan se sulle on jos joudut tuskailemaan asian kanssa yksin, mutta kun poikaystävä kertoo miten asian laita on niin kannattaa myös uskoa!

Vierailija

Itse olen/olen ollut aika vastaavassa tilanteessa, että poikaystäväni ehkä jopa läheisin ystävä on naispuolinen ja huomaankin olevani välillä mustasukkainen, vaikka luotan poikaystävääni 100%. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kyse ei ole siitä, ettenkö luottaisi poikaystävääni, vaan siitä, etten luota tähän naiseen (en tunne häntä ja en tiedä, mitä hän poikaystävästäni haluaa tai onko hän päässyt yli tästä). Pelkään siis, että nainen yrittää käyttää tilaisuuttaan joskus hyväksi ja tämä saa ehkä minut pelkäämään, että poikaystäväni huomaakin, mistä luopui joskus tms. (tiedän, että kuulostaa naurettavalta, mutta en voi sille mitään)

Omalla kohdallani asiaa mutkistaa vielä siis se, että poikaystäväni ja kyseisen naisihmisen välillä on ollut joskus muunkinlaisia kuin pelkästään kaverillisia tunteita. Tästä on kuitenkin aikaa ja poikaystäväni teki jo suhteemme alussa selväksi, että on päässyt yli asiasta, eikä nykyään edes missään nimessä haluaisi muunlaista kuin kaverillista suhdetta tämän naisen kanssa.

Olen kertonut poikaystävälleni, että minua ahdistaa vähän, jos he kyläilevät toistensa luona (nainen asuu kaukana, joten vierailu edellyttää yöksi jäämistä), mutta että hänen ei missään tapauksessa tule rajoittaa ystävyyssuhdettaan minun takiani. Hän sanoo ymmärtävänsä ja olemme keskustelleet siitä, miten ahdistuisin vähemmän ja mitä en haluaisi hänen tekevän tämän naisen kanssa, vaikka mies itse kokisi nämä asiat vain kaverillisina. (esim. olen kertonut, etten haluaisi heidän käyvän kahdestaan saunassa tai nukkuvan samassa sängyssä vierailujen aikana, olipa sänky sitten vaikka kolme metriä leveä, sen sijaan esim. halaaminen tavatessa tai lähtiessä on mielestäni ok)

Meillä esiintyi myös jossain vaiheessa tuota, että mies ei kertonut täysin avoimesti esim. siitä, jos nainen oli käynyt meidän asuinpaikkakunnallamme ja he olivat tavanneet mieheni kanssa. Hän saattoi myös puhua "yhdestä kaverista", vaikka kaikkien muiden tapaamisesta puhui aina ystäviensä nimillä. Kävi kuitenkin ilmi jossain vaiheessa, kun "tenttasin" häntä asiasta, että hän teki tätä vaistomaisesti, sillä hänen edellinen tyttöystävänsä oli ollut hyvin mustasukkainen, eikä ollut sietänyt kuullakaan tämän naisen nimeä saamatta kohtausta, joten poikaystäväni oli tottunut välttelemään näistä tapaamisista puhumista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat