huono omatunto etten ehkä rakastakkaan poikaystävääni

Vierailija

Olen tavannut tämän täydellisen miehen. täs miehes on kaikki mitä ikinä vaan voisin toivoa, ihan oikeasti. Sosiaalinen, hauska, huolehtivainen, todella hyvännäköinen, häneen voi luottaa ja mikä tärkeintä, hän todella rakastaa minua, minkä huomaa jo kilometrien päähän. Olen katsonut tilannetta jo 3 kk ja yritän muuttaa tunteitani niin että rakastaisin häntä, mutta sehän ei tietysti onnistu. en vain ymmärrä miksen ole rakastunut. Välitän hänestä todella paljon kuitenkin ja siksi harkitsen eroa sillä toivoisin hänelle ihmisen joka rakastaisi häntä paljon. Minua silti pelottaa että eroaisimme, että menettäisin hänet, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Ehkä pelkään sitä ettei toista tälläistä kultakimpaletta tule enään vastaan minulle. Ja tietysti minulla on hauskaa tämän henkilön kanssa, olen kertonut hänelle asioita menneisyydestä joita en ole aikaisemmin paljastanut edes parhaalle ystävälleni. Olen pääni puhki jo miettinyt tilannetta, yksin kertaisesti en tiedä mitä teen. Pitäisikö lopettaa suhde sen takia että en mielestäni täytä minun päänsisäisiä "kriteerejä" rakastumisesta, kun kuitenkin välitän tästä miehestä enkä ikinä loukkaisi häntä millään tavalla. tavallaan olemme kumpikin onnellisia suhteessa, tietysti mieleeni tulee kysymys että voisiko rakastunut nainen tarjota hänelle enemmän? Ja voisinko rakastuneena tarjota jollekkin toiselle enemmän? Vai mietinkö liikaa, pitäisikö vain antaa virran viedä olenha sentään viel nuori,alle parikymppine, ja katsoa mihin päädytään... Olisin niin kiitollinen vastauksista, tuulettaa päätä vähä uusilla ajatuksilla

Kommentit (2)

Vierailija

Rakastuminen, niin kuin se yleensä ymmärretään, on jotain, mitä ei tule vastaan kaikissa suhteissa. Ihminen ei voi rakastua kehen tahansa päättämällä rakastua. Se vaatii tietynlaisen mielentilan ja elämäntilanteen. Rakastumisia voi olla erilaisia, nuoruuden yksipuolisesta kaukoihastumisesta haluun solmia koko loppuelämän kestävä parisuhde. Yhteistä niille on, että rakastuminen tarjoaa ulospääsytien vanhasta epätyydyttävästä elämästä. Jos on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ei ole myöskään tarvetta rakastua - miksi olisi? Siitä huolimatta me kaikki yleensä rakastumme joskus, sillä se mihin on joskus ennen ollut tyytyväinen ei välttämättä tarjoa samaa myöhemmässä elämässä.

Rakastaa voi ketä tahansa lukemattomilla eri tavoilla, mutta sitähän et tässä oikeastaan kysynytkään.

PS. Yhteen viestiin voi tiivistää vain muutaman kvantin kokoisen hipun näin laajasta aiheesta. Jos kiinnostusta on yleisemmällä tasolla, rakastuminen on ollut kirjallisuudessa "varsin suosittu" aihe. Tunnettuja tutkielmia ovat esimerkiksi Stendhalin klassikko "Rakkaudesta", Alberonin "Rakastuminen" ja Tennovin "Love and Limerence".

Vierailija

Mun mielestä sä mietit liikaa. Rakastumiselle ei ole varmaan mitään oikeita kriteerejä. Kaikesta päätellen teillä menee hyvin ja olette onnellisia. Ja jos olet kolmen kuukauden seurustelun jälkeen paljastanut miehelle asioita, joita et ole edes parhaalle ystävällesi kertonut, on se merkki jo ainakin siitä, että olet hyvin kiintynyt mieheesi. Anna ajan kulua rauhassa ja mieti asiaa uudelleen jonkun ajan päästä:)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat