Varatut ylenkatsovat sinkkuja?

Vierailija

Millaista suhtautumista olet sinkkuna kokenut varatuilta? Tai muuten yhteiskunnassa koetko painostusta siitä, että pitäisi olla parisuhde tai muuten on luuseri?

Itse olen moneen kertaan joutunut pettymään, kun varatut joiden on tarkoitus olla ystäviäni tai kavereitani ylenkatsovat ja säälivät. He ovat sitä mieltä, että jos ei ole suhteessa, on yksin eikä ole onnellinen. Ja että sellaista henkilöä pitää sääliä, tai hän on muuten vaan saamaton eikä osaa iskeä itselleen miestä. Itse en ainakaan ole yksin, sillä minulla on myös niitä hyviä ystäviä jotka eivät ajattele näin. Se pistää aina vaan niin pahasti suututtamaan, kun ihmiset antavat "neuvoja" tai kommentoivat tyyliin "miksei sulla ole poikaystävää?"

Kommentit (6)

Vierailija

Itse olen seurustellut 4 vuotta ja menin kihloihin viime vuonna.

Saan kuulla useastu hyvältä ystävältäni, että jättäisit jo sen miehesi, olisi paljon mukavampaa olla kun sinä et olisi varattu! Aina kun minulle ja miehelleni tulee vähän riitaa ja kerron siitä ystävälleni niin hän muistuttaa minua tästä asiasta, että eikö jo olisi hyvä erota!
Otan asian aina ystäväni läsnäollessa leikilläni, mutta todellisuudessa tämä satuttaa minua.

Ehkä tämä ''viha'' kihlattuani kohtaan johtuu siitä, että hän sanoo asiat todella suoraan ja kun aloimme seurustelemaan hän joi useasti ja laukoi mielipiteitään ajattelematta seuraksia! Mutta tuo on mennyttä ja kihlattuni on todella nyt aikuistunut.

Tämä tilanne on siis aivan vastapari sinun aiheeseesi.

Mutta mielestäni vapaat naiset/miehet eivät ole säälittäviä vaikka ovatkin olleet kauan vapaina..

Joskus ihmettelen vain miksi jotkut ovat vapaita, koska voisivat saada kenet haluavat? Ehkä sitä vain ei sitten halua tai kaapissa voi piileä luurankoja =)

Anuski
Seuraa 
Liittynyt12.10.2010

Kylläpä tuo itestä ainaski tuntuu, että varsinkin sukulaiset kysyy joka kerta ku heitä näkee että jokos on poikakaveri. Ja sit kun tutustuu uusiin ihmisiin, nii aika pian ne kyselee jo että seurusteleeko. Ihan ku se olis joku normi johon kaikki päätyy. Itse sikäli olen yksinäinen ja näin, että mielellään löytäisin jonkun, mutta tiedän monia jotka eivät aio koskaan seurustella (mikäli maailmankirjat ei mee ihan sekasin).

Että kyllä sitä jotenkin oletetaan että joku jossain vaiheessa on oltava..

Vierailija

Itselläni on kummastakin tilanteesta kokemusta. Itse olin "pitkään" sinkkuna, noin 20-vuotiaaksi asti. Tuohon mennessä olin saanut kommentteja: " Jokos sie oot hellun löytänyt?" jne.

Nyt seurustellessa en kuule minkäänlaisia muita kuin negatiivisia kommentteja sinkuilta. Olen hieman hämmilläni, koska eräs hyvä kaverini kommentoi "koska sie meinaat jättää sen tyypin, ei se sua uskalla ite jättää vaikka miten teil menis". Lisäksi kaikki sinkkukaverini katsovat minua alaspäin kun seurustelen. Joten todella ristiriitaista..kai ovat kateellisia tai sitten näkevät jtn pahaa. Otapa noista aina selvää :)

Mutta sinkkuna ei juuri hätistelty sukulaisten puolelta yhtä paljon kuin nyt..

Vierailija

No mun on pakko sanoo, että jos tapaan sinkkuihmisen (yleensä naisen) joka paasaa isoon ääneen siitä, että ei ikinä olis valmis muuttumaan milliäkään miehen vuoksi, että hänellä on oikeus elää ja rällästää just niin ku hän on aina tehny, ja jos mies ei sitä hyväksy niin suksikoon v**tuun, NIIN siinä vaiheessa mulle tulee kyllä sellainen olo, että ei ihme, että tuo ei ole ketään itselleen löytänyt.

Muuten mulle on aivan yhdentekevää onko joku sinkku vai ei. Jos ihminen on mukava, niin parisuhdestatus ei muuta sitä miksikään.

Vierailija

Itse olen nyt seurustellut poikaystäväni kanssa vajaa puoli vuotta ja ystäväni ovat jättäneet minut melkeinpä kokonaan.
Puoli vuotta sitten minulla oli ihana tyttöjengi jonka kanssa seikkailimme ja pidimme hauskaa. Nyt siitä tyttöjengistä on jäljellä vain kohtalotoveri eli tyttö joka alkoi seurustelemaan suunnilleen samoihin aikoihin kuin minä.
Toisaalta, ollessani sinkku sain kuulla kommenttia asiasta sekä ystäviltä että sukulaisilta.
Olen siis kokenut syrjintää molemmissa tapauksissa, mutta nyt varattuna se sattuu enemmän. Luulin, että ystäväni olisivat iloisia kun aloin vihdoinkin seurustelemaan pitkän jahkaamisen ja taistelun jälkeen, mutta ei. Ystävyyden sijaan sain puukkoja selkään ja paskaa niskaan. Onneksi minulla on vielä muutama ystävä, jotka eivät ole hylänneet minua, vaikka olenkin nyt varattu. :)

Vierailija

Kun olin sinkku niin sain kuulla ihan samaa, sukulaisilta ja varatuilta ystäviltä ja se oikeasti satutti. niinkuin joku aikasemminkin sano täällä, nii tuntui et se oli joku normi mihin pyritään, siis se että saa poikaystävän. mä oon sitä mieltä että jos on terveessä parisuhteessa niin se kyllä kasvattaa ihmistä, ainakin ittelle on niin käyny. Toisaalta joskus kunnon ystävyyssuhde tekee ihan saman. Pointti tällä sekavuudella on siis se, että mielestäni on hyvä että jokainen ihminen joutuisi käymään läpi tuon ns parisuhdekoulun, olla vastuussa sanoistaan ja tekemisistään jne..
Varattuna en itse ainakaan katso sinkkuja alaspäin, ehkä juuri sen takia että itselleni on niin tehty. ja ymmärrän sinkkujen sielunmaisemaa erittäin hyvin sillä olen aina pitäny itseäni "ikisinkkuna"

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat