Jatkuva murehtiminen ja mustasukkaisuus

Vierailija

Hei kaikille!

Pitkään keskusteluja sivusta seuranneena päätin minäkin rekisteröityä cosmon sivuille ja purkaa hieman murheitani. Olen 20-vuotias, lähes kolme vuotta seurustellut nainen. Kuitenkin olemme puoli vuotta eläneet poikaystäväni kanssa etäsuhteessa, koska päädyin syksyllä yllättäen opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Etäsuhde on toiminut murehtimistani lukuun ottamatta oikein hyvin, näemme aina viikonloppuisin.

Yksin asuminen on johtanut siihen, että murehdin paljon. Enkä murehdi ihan mistä tahansa, vaan ongelmat pyörivät jatkuvasti minun itseni ympärillä -miten muut näkevät minut, minkälainen olen muiden silmissä. Tunnen jatkuvasti olevani huonompi muihin naisiin nähden -koen valtavaa menettämisen pelkoa. Jos hän kuvailee jotain naista herttaiseksi ja hyvännäköiseksi, joudun paniikkiin. En tiedä itsekään miksi. Kuvittelen heti, että miksi minä en riitä, eikö minussa ole kaikki nainen mitä hän tarvitsee. Pohdin myös mitä ominaisuuksia näissä upeissa naisissa on -jotain sellaisiako, mitä minulla ei ole? Tämä omistuksen halu on kauheaa. Kärsinköhän jostain ahdistushäiriöstä tai läheisriippuvuudesta?

Ehkä "oireeni" johtuvat ikävistä muistoista yläkoulussa. Luokallamme oli todella huono ilmapiiri ja jäin ilman ystäviä. Olen käynyt myöhemmin psykologilla, mutta en ole kokenut saavani apua. Usein tuntuu todella ahdistavalta, kun muistelen, miten poikaystäväni on kehunut muita naisia vaikka hänellä on minut. Silloin tuntuu, että en saa happea ja itkettää niin paljon. Haluaisin niin paljon olla vahvempi enkä miettiä mitä muut minusta ajattelevat. Onko teillä ajatuksia miten oloni voisi tästä parantua?

Kommentit (3)

Cik
Seuraa 
Liittynyt13.9.2010

Itsellä oli samanlainen tilanne kun poikaystäväni oli eri paikkakunnalla koulussa muutama vuosi sitten. Päivät vain kuluivat siihen, että murehdin mitä se mies mahtaa tällä hetkellä tehdä ja miksi se ei soita jne... Olin sen verran kauhea, että ihme kun ei mies jättänyt.
Toisaalta kun miettii, niin itsellä oli silloin niin paljon vapaa-aikaa murehtia kaikkea, kun yksin asuin käytännössä silloin.
Nykyään vaikka asumme yhdessä, niin tietysti mustasukkaisuus on helpottanut, mutta vieläkin tulee sellaisia hetkiä että "räjähdän" poikaystävälleni jostain typerästä asiasta, joka on vain omassa päässä tullut isoksi asiaksi.

Itse asiassa kaikki mitä kirjoitit, tuntuu että itselle on tapahtunut tuo kaikki.
En osaa oikein neuvoa mitenkään koska ei se itselläkään niin paljon helpottunut ole. Ehkä voisit mainita miehellesi että sinua loukkaa kun hän kehuu muita naisia? Älä sano sitä syyttävästi vaan kerro rohkeasti miltä se sinusta tuntuu...
Tsemppiä!

Vierailija

Itse jo useamman vuoden etäsuhteessa eläneenä opiskelijana voin antaa yhden hyvän neuvon. Keskity opintoihisi täysillä. Valmistut ajoissa, ja opinnot eivät veny ja saat paljon ajateltavaa. Minä kuoletin oman mustasukkaisuuteni opiskelemalla:) Muutenkin mustasukkaisuuteni tasaantui ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.

Neuvoni ei ollut kauhean kokonaisvaltainen, eikä ehkä hyväkään, mutta mun mielestä tuo ahdistukseen käytetty energia kannattaa purkaa opiskeluun.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat